Olen jo vuodenpäivät seurannut yhdysvaltalaisen valokuvaajan Steve McCurryn blogia. McCurrya pidetään yhtenä aikamme parhaista kuvaajista ja hän on voittanut useita merkittäviä palkintoja, muun muassa neljä ensimmäistä palkintoa World Press Photo Contest -kilpailussa.

Tänä keväänä McCurryn töitä voi ihailla Salon taidemuseossa 13.2.–2.5. Näyttely koostuu McCurryn henkilökuvista, maisemista ja katukuvista 27 vuoden ajalta. Mukana on myös yksi maailman tunnetuimmista valokuvista – vuonna 1984 kuvattu afgaanityttö Sharbat Gula.

McCurryn töistä saa esimakua hänen nettigalleriassaan osoitteessa www.stevemccurry.com. Suosittelen. Myös blogi on tutustumisen arvoinen.

Todistin viime keväänä kerrostalomme pihalla epäreilua selkäsaunaa; desperadona saalistanut varpushaukka iski kyntensä räystäällä köllöttelevään kesykyyhkyyn, mutta otti hatkat heti kun huomasi tilanteella olevan silminnäkijöitä.

Niukkaruokaisina talvina varpushaukkojen ilmestyminen katukuvaan ei olekaan erityisen tavatonta, mutta Birdlife Suomen organisoima Pihabongaustapahtuma sai viime sunnuntaina harvinaisen komean lähtölaukauksen, kun Kauppatorilla havaittiin merikotka!

Niille keitä siivekkäät kiinnostavat lajiin katsomatta, suosittelen kahta kiehtovaa kuvakirjaa, jotka jäivät Joulupukilta eteiseemme.

Pöllökärpäsen purema (Multikustannus 2009 / Kimmo Taskinen, Esa Kero) esittelee kaikki kotimaiset pöllölajit omissa elinympäristöissään kuvattuina. Älyttömät kuvatekstit ja kekseliäs taitto tekevät kirjasta hauskalla tavalla omintakeisen.

Huuhkajavuorella (Maahenki 2008 / Heikki Willamo, Leo Vuorinen) kertoo vanhan huuhkajan tarinoita konkarikuvaaja Heikki Willamon valokuvittamana.



PS. Alussa mainittu haukan pieksemä pulu pääsi jatkamaan köllöttelyään Pelastuslaitoksen hoiviin.

Olisin eilen illalla halunnut katsoa Top Chef-kisailua SubTV:ltä, mutta onneksi vaimo oli lukenut tarkemmin illan TV-oppaan. Teemalta tuli nimittäin dokumentti hervottomasta slovenialaisesta filosofisuperstarasta, Slavoj Žižekistä.

Kajahtaneen oloinen moottoriturpa laukoo tunnin verran teräviä ja kärkkäitä ajatuksia elokuvaklassikoista totalitarismiin. Kasvissyöjätkin saavat kuulla kunniansa.

Zizek! on nähtävissä Areenassa 4.2.2010 asti.

Olen viime aikoina tuntenut itseni vähän vanhaksi. Vuosi vuodelta nuoremmiksi käyvien kollegoiden ansiosta näin on päässyt käymään useammin kuin kerran.

Graafinen suunnittelijamme Emmi, 25, ihmetteli miksi Macin Font Bookille on annettu niinkin typerä suomenkielinen nimi kuin kirjasinkirja. Mikä ihmeen kirjasin?

Minusta kirjasinkirja ei ole ollenkaan typerä nimi. Kirjain-sana viittaa aakkosiin, mutta fontti on suomeksi kirjasin – tai no, ainakin melkein. Kirjasin on kirjaimet, numerot ja erikoismerkit sisältävä kirjasinleikkaus. Päivittelin Emmille miten nopeasti kaikki on muuttunut. Vielä kymmenisen vuotta sitten fonteista puhui tuskin kukaan.

Emmin mielestä muutos ei ole ollut ollenkaan nopea. Kymmenen vuotta kun on kuulemma pitkä aika. Siis mitä? Lupasin soittaa hänelle kahdenkymmenen vuoden päästä ja tarkistaa onko mieli muuttunut.

Jos ottaa perspektiiviksi koko kirjapainon historian, on viimeisten 40 vuoden aikana tapahtunut kehitys ollut todella nopeaa. Valoladontatekniikka oli suuri mullistus latomoiden työntekijöille 1960–70-luvuilla. Ai minkä ihmeen latomoiden?

Niin, Emmiseni, kun täti aloitteli graafisen suunnittelijan uraansa suurinpiirtein vuonna 1990 (vasta eilen), tilasimme tekstit saksitaittoa varten latomosta. Määrittelimme kirjasinleikkaukset, pistekoot ja palstanleveydet ja saimme tilaamamme materiaalit paperiarkeilla, joita sitten saksimme. Työalustana oli valopöytä, läpinäkyvä millimetriarkki ja niiden päälle teipattu taittopohja. Siihen sitten liimattiin tekstit ja markeerattiin kuvien paikat. Muovitaskuissa olevien kuvaoriginaalien päälle teipattiin kuultopaperi, jolle piirrettiin rajaus ja kirjoitettiin kuvan suurennusporsentti reproa varten.

Viivapiirroksia tehtiin kuultopaperille tussilla ja viivoja skarppailtiin kirurgin veitsellä. Myös kopiokonetta hyödynnettiin monin tavoin. Mustavalkovalokuvat rasteroitiin itse valtavalla, oman huoneen vaativalla reprokameralla. Sellainen löytyi yleensä pienestäkin mainostoimistosta.

Vuosituhannen vaihteessa kaikki taitot tehtiin jo tietokoneella. Ohjelmat olivat kuitenkin vielä nykyiseen verrattuna kehittymättömiä. Silloisessa päätyökalussani Page Makerissa oli yksi peruutus ja ohjelma kaatui 10 kertaa päivässä. Kunnollisia skannereita oli vain reproissa eikä digikuvia käyttänyt vielä kukaan. Valopöytä ja luuppi olivat ahkerassa käytössä.

Näitä muistellessa kehityksen nopeus tuntuu aivan ällistyttävältä. Kymmenen vuotta on lyhyt aika. Voin melkein tuntea sinarin tuoksun sieraimissani.

Lähetin aamupäivällä tarjouspyynnön vaasalaiseen painotaloon Framiin. Pari tuntia myöhemmin soi puhelin.

Yrittäjä Jan Rosendahl tiedusteli ehtisikö pyyntöön vastata poikkeuksellisesti vasta maanantaina, koska tänään on kaikenlaista tilaisuutta ja hässäkää, kun paino on valittu Pohjanmaan parhaaksi yritykseksi. Pitäisi vielä ehtiä 50 ihmisen eteen lehdistötilaisuuteenkin.

No ehtiihän sitä maanantainakin, onnea hyvästä suorituksesta – nauti tästä hetkestä Jan!

Tittelin myöntänyt Asiakastieto toteaa lehdistötiedotteessan, että “Laadukkaiden painotuotteiden lisäksi yritys on luonut ympäristöohjelman, jonka avulla on saavutettu huomattavia taloudellisia säästöjä sekä näkyviä etuja ympäristössä.”

Asiakastiedon mukaan yritysten taso lakeuksilla on kovempi kuin muualla maassa. Pohjanmaan 11 000 luokitellusta yrityksestä 16,1 prosenttia on saanut vahvan (AAA, AA+) luottoluokituksen. Osuus on korkein koko Suomessa ja selvästi maakuntien keskiarvon (13,8%) yläpuolella.

Ilta-Sanomat siteerasi tänään prostatahyperplasian ammattilehteä Pros’dataa. Kyseessä on tabloid-formaattiin taitettu erikoisnumero lokakuisesta urologiseminaarista, jonka pääteemoja oli uusi tutkimustieto PSA-seulonnoista.

Ilta-Sanomia kiinnosti Tommy Tabermannin suhde aiheeseen. Kansanedustajan piti tuoda seminaariin mieskansalaisen näkökulma, mutta tunnetuista syistä hän joutui luopumaan tilaisuudesta. Tabermann antoi kuitenkin Pros’datalle haastattelun ja kirjoitti runon prostatalle.

“Eturauhanen syyniin” otsikoi IS, ja PSA-keskustelu sai lisää huomiota. Vaikka Pros’data on lääkäreille suunnattu, osin jopa oppikirjamainen, ammattilehti, ei siinä ennenkään ole keskustelua pelätty. “Paisuva ongelma” ja “Haastava potilas” ovat lehden aiempia kansiotsikoita.



Kaukomarkkinoiden Kaukosanomien ensimmäinen teema käsitteli terveydenhuollon langatonta kirjaamista, joka on Suomessa vielä vähäistä, osin järjestelmäongelmien, osin asenteiden vuoksi (mitä ne hoitajat läppäreillä tekevät).

Lääkärivaikuttaja Timo Aronkytö toi lehdessä esiin ongelman: kotihoidettavien määrä kolminkertaistuu, mutta resurssit pysyvät ennallaan. Vieressä esiteltiin yksi ratkaisu ja menestystarina Valkeakoskelta, jossa kotihoidon langaton kirjaaminen oli saatu alkuun kaupunkilaisen testamentin avulla.

Kaukosanomien turvallisuusteema jatkoi tänä syksynä journalistista linjaa. Viranomaiskäyttöön suunniteltu videonsiirtosjärjestelmä Medvedev-esimerkkeineen oli alalla pienimuotoinen skuuppi. Molemmat lehdet ovat poikineet asiakastapaamisia.



Maine-lehdessä (nro 5) Banzai Communicationsin Ralf Ahlskog lausui, että asiakaslehtien tekijöiden pitäisi panna yrityksen johto miettimään “tehdäänkö lehdestä rohkeasti myynnin työkalu vai journalistisesti toteutettu tiedonantaja”.

Alan ammattilaiset lyttäsivät Ahlskogin kommentit jo samassa lehdessä, mutta on vielä pakko täydentää. Asiakaslehti on pitkäjänteistä brändinrakentamista, ja se voi olla myös myynnin työkalu – ei kuitenkaan ilman journalisimia.


Aikaisemmin sivuillamme:
Prostatahyperplasia sai lehden
Kaukomarkkinoille lehti ja uutiskirje
Pelottava lehti
Lehti pääsi kirjahyllyyn

Apteekkarilehden uudistuksen jälkimarkkinointi jatkui Farmasian Päivillä, kun lehden uutiskirjettä mainostettiin Apteekkariliiton messuosatolla. Lehdessäkin esiintynyt Remington-kauden reporterimme kannusti seinän kokoisena farmaseutteja tilaamaan uutiskirjeen.

Eliaksen suunnittelema lakana toimi osastolla hyvin. Reilut 150 messuvierasta ymmärsi, ettei paperi enää riitä, ja tilasi kirjeen.

Pharmapressin toimitusjohtaja, liiton viestintäjohtaja Erkki Kostiainen oli muutenkin tyytyväinen: Apteekkari.fi sai kovasti kehuja, ja verkkolehti löysi myös uusia lukijoita.
Verkon suosio on saanut Kostiaisen suunnittelmaan uusia ilmoituspaikkoja.

Ilmoitusmyynti on kasvanut myös painetussa lehdessä, mikä on näinä aikoina kelpo suoritus.



Uudistettua lehteä ja uutiskirjettä markkinoitiin keväällä muun muassa tällaisilla koko sivun ilmoituksilla.

Apteekkarin uutiskirjeen voit tilata tästä linkistä.

Aiheesta aikaisemmin sivuillamme:
Apteekkari uudistui
Pala kakkua
Kiitos kiitoksista
Napinaa lääkeneuvoista

Farmasian Päivät saivat tuttuun aiheeseen uuden näkökulman, kun lääkärit älähtivät apteekkien harjoittamasta lääkeneuvonnasta. Tapahtuman aloitti lehdistötilaisuus, jossa esiteltiin tutkimusta farmaseuttisen henkilöstön roolista itsehoidon ohjaajana.

Keskustelu ryöpsähti kuitenkin käyntiin ammattilehdissä vähän eri vinkkelistä. Perjantaina ilmestynyt Lääkärilehti otsikoi jo torstaina verkossa varsin suorasukaisesti, että Apteekin turhat varoitukset haittaavat hoitoa.

Professori ja ihotautien lääkäri Raimo Suhonen valittaa kohtaavansa vähintään kerran viikossa tilanteen, jossa apteekki varoittaa lääkkeestä, annostuksesta tai hoidon pituudesta. Kun potilas uskoo viimeistä sanojaa, hän käyttää lääkettä vähemmän kuin lääkäri on määrännyt, eikä vaiva parane.

Suhonen on kirjelmöinyt asiasta apteekkitoiminnan ammattieettistä neuvottelukuntaa. Apteekkariliiton farmaseuttinen johtaja Sirpa Peura vastaa Apteekkarin verkkosivuilla, että apteekeilla on lakisääteinen velvoite varmistaa lääkkeen oikea annostus ja käytön turvallisuus.

Peura kuitenkin muistuttaa, että apteekissa ei pidä arvostella lääkärin määräämää hoitoa, vaan mahdolliset tarkistukset tulee hoitaa diskreetisti lääkäriä nolaamatta. Tästä varmasti puhutaan lisää Messukeskuksen käytävillä.

Mielenkiintoista on, että molemmat ammattijulkaisut kiinnittävät huomiota myös toiseen neuvontakanavaan. Lääkärilehden pääuutinen “Terveydenhuollon portinvartijat” käsittelee pandemian vahvistamaa ilmiötä, jossa puhelinneuvojille on sälytetty vastuu hoidon tarpeen arvioinnista. Eriarvoisuus kasvaa, kun seulan läpi pääsee valehtelemalla.

Apteekkarin blogissa Erja Elo kertoo miltä tuntuu, kun läpi ei pääse.

Astuin viikko sitten Julkaisuosakeyhtiö Eliaksen ovesta sisään uutena työntekijänä. Sain välittömästi lämpimän vastaanoton ja tunsin oloni tervetulleeksi. Päiväksi oli luvattu sadetta ja olinkin varustautunut sen mukaisesti lähtiessäni kotoa ylpeällä sotaratsullani (pyörällä). Ei satanutkaan. Koko ensimmäisenä päivänä ei satanut. Olin varustautunut turhaan. Syksyllä pitäisi sataa enemmän. Sitä varten se on.

Eliaksessa päivystää nykyään siis uusi web-graafikko Esa Hiltunen. Satoi tai paistoi.

Olen työskennellyt freelance-multimediasuunnittelijana sekä tuottajana kolmatta vuotta. Esimerkkejä töistäni näkee netissä luuraavasta portfoliostani.

Ensimmäisellä viikollani pääsin heti tositoimiin ja ehdimme käydä Markkinointiviestinnän viikollakin Wanhassa Satamassa. Odotan mielenkiinnolla tulevia haasteita ja projekteja Eliaksen loistavan tiimin kanssa.

Teksasissa tehdään tulevaisuutta. Vai miltä kuulostaa se, että synnytyslääkäri seuraa potilaansa supistusten tiheyttä golfkentältä — reaaliajassa älypuhelimestaan?

Airstrip Technologiesin kehittämä seurantasysteemi perustuu potilaan ympärille kiinnitettävään vyönauhaan, jonka antureista elintoimintokäyrät lähtevät palvelimelle, josta lääkäri tai hoitaja voi ne älypuhelimellaan lukea missä tahansa.

Tuoteperheen esikoinen – Airstrip OB – on käytössä vasta reilun sadan yhdysvaltalaissairaalan synnytysosastoilla, mutta nähtävästi työn alla on myös tehohoito-, sydäntauti- ja labrasovelluksia.

Mielestäni koko projekti on sangen kiinnostava ja hatunnoston arvoinen esimerkki luovasta teknologian valjastamisesta aitoon hyötykäyttöön.

Airstrip OB on räätälöity iPhonelle, mutta tuki löytyy myös Blackberrylle ja Windows Mobilelle. Tässähän olisi siis Soneran mentävä rako HUS:n tietotekniikkaosastolle ketkuja kytkyjä kauppaamaan…


Airstrip Technologiesin verkkosivut
Airstrip Applen sivuilla


PS. Enpä ole lääkäri, joten Airstripistä ei ole minulle käyttäjänä iloa. Siksi voinkin hyvillä mielin pitää Google Sky Mappia maailman siisteimpänä älypuhelinsovelluksena. Esim. Andromedan galaksin pitäisi erottua paljaalla silmällä parhaiten joulukuussa – sijainnin voi sitten tarkistaa kapulasta.