Pala kakkua

Topi ja Laura hypistelevät uutta Apteekkarilehteä Eliaksessa.

Uuden lehden hypistely tuntuu aina hienolta, mutta innostunut tunnelma sai paatuneen toimittajankin herkistymään. Uudistusta tehdessä elettiin välillä pelkällä kahvilla. Nyt oli viimein myös kakun vuoro.

Projekti on ollut iso ja hieno haaste Eliakselle. Erityisen hienoa siinä on ollut toimeksiantajan ennakkoluulottomuus. Lääketurvallisuudesta vastaavat apteekkarit eivät ole yltiöpäisimpiä kokeilijoita, mutta Apteekkariliitto on tarttunut uusiin mahdollisuuksiin esimerkillisen rohkeasti. Journalismin palvelukseen taipui jopa liiton oma tunnus. Vastaavaan törmää asiakaslehdissä harvoin.

Tinkimätön ote ja laatu näkyvät myös lopputuloksessa. Lehti sai omalta väeltä heti kiitosta, ja myös verkkouudistus on ehtinyt keräämään positiivista palautetta.

Mitä mieltä sinä olet?

Lue myös uutinen » Apteekkari uudistui

Lupauksia

Wallpaperin Graduate Directory 2009 listaa alkaneen vuoden kiinnostavimmat nimet. Sellaiset, jotka julkaisun mukaan saattavat muuttaa maailmamme lopullisesti.

Design-directoryssa on mukana myös kaksi suomalaislupausta.

Hyvää uutta vuotta!

Blurb hörppää blogisi kirjaksi

Hyvä ystäväni valokuvaaja Jari Kivelä lähetti minulle linkin uuteen kirjaansa. Upean Capoeira-teoksen 16 ensimmäistä sivua ovat selattavissa täällä.

Linkki on mielenkiintoinen myös siksi, että en ollut aikaisemmin tutustunut tähän Blurb-nimiseen palveluun, jossa kuka tahansa voi tehdä ja painattaa itselleen, rajattulle joukolle tai palvelun bookstoren kautta yleiseen myyntiin suunnatun kirjan.

Kirjoja voi teettä jo ties kuinka monessa eri verkkopalvelussa, mutta Blurb vaikutti kaikista näkemistäni laadukkaimmalta. Jari kehui myös käyttöliittymää paremmaksi kuin esim. Applen iPhoton vastaava.

Blurbissa on mielenkiintoinen palvelu bloggaajille. Automaattinen hörppäystoiminto (automatic slurp action) imaisee blogin okeaksi kirjaksi tuossa tuokiossa. Palvelu tukee useita eri blogialustoja. Tekstit, kuvat, kommentit ja linkit järjestäytyvät itsestään sivupohjille. Kiinnostanee ainakin niitä äitejä (ehkä muutamia isiäkin), jotka pitävät nettipäiväkirjaa lastensa ensi askelista.

Blurbin oma Blurberati Blog käsittelee kaikkea kirjoihin yleisesti sekä palveluun ja sen tuotteisiin liittyvää: sisältöjä, muotoilua jne. Vaikutti mielenkiintoiselta.

Hewlett-Packard on kehittänyt Blurbin tyyppisen palvelun lehtien julkaisemiseen ja myyntiin. Harmi, että beta-vaiheessa olevasta MagCloudista lehtiä postitetaan toistaiseksi vain Amerikkaan.

P.S.
Onneksi olkoon Jari! Kuvasi ovat upeita, enkä ollut uskoa korviani, kun kuulin, että et ole photoshopannut niitä. Tyypit todellakin ovat ilmassa yhtäaikaa. Jaloa liikuntaa ja kaunista valokuvausta.

Apteekkari uudistuu

Apteekkialan ykkösmedia Apteekkari uudistuu vuoden alussa. Lehti syventyy ilmiöihin, ihmisiin ja uutisten taustoihin, ja Apteekkari.fi seuraa päivittäistä uutisvirtaa entistä tarkemmin. Verkkopalvelu saa tuekseen uutiskirjeen, joka tuo online-uutiset ja kommentit lukijoiden sähköposteihin.

Apteekkarissa korostetaan aikakauslehden vahvuuksia: selkeyttä, visuaalisuutta ja tyylikkyyttä. Tätä täydentää Apteekkari.fi:n nopeus.

“Perustehtävämme ei muutu. Seuraamme lääke- ja apteekkialaa kotimaassa ja ulkomailla ja tarjoamme apteekkareille ja apteekkien henkilökunnalle monipuolista tietoa ammatillisen kehittymisen tueksi”, sanoo päätoimittaja ja Apteekkariliiton viestintäjohtaja Erkki Kostiainen.

Lehti- ja verkkouudistuksesta sekä uutiskirjeen suunnittelusta vastaa Julkaisuosakeyhtiö Elias. Yhteistyö alkoi keväällä Aptekkariliiton vuosikatsauksesta.

Vuonna 1912 perustettu Suomen apteekkarilehti on Apteekkariliiton jäsenlehti. Apteekkareiden ja apteekkien henkilökunnan lisäksi lukijoita ovat lääke- ja terveydenhuollon viranomaiset. Sitä seurataan aktiivisesti myös lääkeyrityksissä, sairaala-apteekeissa, lääkekeskuksissa ja farmasian koulutusyksiköissä. Lehti ilmestyy kymmenen kertaa vuodessa.

Aika vaihtaa haravaa

Ohjelmistojätti Adobe pullauttaa aina puolentoista vuoden välein tuoreen ohjelmistopitkonsa ulos, ja viikko sitten se taas tuli.

Alan mestoilla on kohkattu CS4:n uusista ominaisuuksista jo loppukeväästä asti, ja eilen sitten pääsi Tennispalatsiin katsastamaan mitä näytettävää Adobe-miehillä on.

Sinänsä kätevää, ettei ole olemassa kuin yksi työkalusarja joka aika ajoin päivittyy. Esimerkiksi suntiona pitäisi jatkuvasti olla vertailemassa missä haravassa ovat piit sopivan tiuhassa ja mikä kahvinkeitin nopeiten tiputtaa messusumpit.

Tykkään lukea oppaita, katsoa tutoriaaleja ja opetella näppäriä trikkejä, koska haluan hallita työkaluni. Ellen täydellisesti, niin ainakin erittäin hyvin. Siksi pidän kovasti noista Adoben seminaareista. Esiintyjät ovat paitsi supliikkeja, myös aika hakoja hakkaamaan koneitaan.

Ei tosin johdu esiintyjistä, mutta eilen oli kuoleman rantapallo monesti läsnä. Lavalla sanailevan Englannin-elävän buuttaillessa ohjelmiaan, silmäilin aulassa jaettua brosyyriä:

Adoben CS4:llä luot näyttävää grafiikkaa ja digitaalikuvia sekä suunnittelet hämmästyttäviä taittoja paino-, web- ja mobiilijulkaisuihin.

Niin. On se kyllä hyvä, ettei enää tarvitse pähkäillä kuinka luoda hämmästyttävän hienoja ulkoasuja. Kunhan on alla uusin ja kiiltävin ohjelma.

Ameriikan parhaat

Ovat näemmä rapakon takana lukeneet blogiamme. Ylistin viime kuussa New York Magazinen kansia. Nyt samainen lehti kahmaisi huomattavan palkintosaaliin ASMEn (American Society of Magazine Editors) vuoden 2008 parhaat kannet -kilpailussa.

New York Magazine voitti kahdeksasta sarjasta peräti viisi (mm. Vuoden kansi) ja tuli yhdessä sarjassa toiseksi. Way to go!

Itse luin voitoista tänään täältä.

Se on kaikkialla

Kuulostaa melko nörtiltä, mutta kävin eilen katsomassa dokumenttifilmin fontista. Nimittäin Helveticasta. Eri ikäpolvien suunnittelijat kehuivat kilvan kuinka hienosti ko. kirjasin on suunniteltu. Ja onhan se.

“Niin hyvin tehty, ettet edes huomaa sitä.
Se on kuin ilmaa. Ja se on kaikkialla.”

Ohjaaja Gary Hustwit on saanut saamarin hyvän sakin haastateltavakseen. Lopullisia totuuksia hyvästä suunnittelusta laukovat muiden muassa New Yorkin metron opasteiden suunnittelija Massimo Vignelli ja mies Dingbatsien takana, Hermann Zapf.

Heistä seuraavaa polvea filmissä edustavat mm. Neville Brody (The Face, Arena) ja Stefan Sagmeister (hörhö). Vastoin ennakko-odotuksiani dokkari on myös hauska. Entisen Linotype-pampun, Mike Parkerin, haltioitunut esitelmä Helvetican muotojen välisestä briljantista limbosta on varsin kreisi.

Helvetican enskari oli jo viime syyskuussa, mutta Suomen kankaille sen toi vasta Rakkautta&Anarkiaa. Vielä näköjään ehtii sunnuntain näytökseen Andorraan.

Elokuvan virallinen kotisivu: www.helveticafilm.com

Alla oleva kuva on kotialbumistani, mutta Berliinin Zoo Stationin komea kilpi oli bongattu myös Helvetica-elokuvaan.

Paristokäyttöinen miestenlehti

OP kirjoitti taannoin sanomalehden ja verkkolehden ympäristövaikutuksista. Laura taas lehden kannen merkityksestä.

Miehille suunnattu Esquire maksimoi lokakuun juhlanumerossaan sekä kannen huomioarvon että ympäristövaikutukset; kuuden nappipariston voimalla välkkyvän e-Ink -kannen elektroniset komponentit valmistettiin Kiinassa seitsemässä eri laitoksessa.

Kiinasta ne lennätettiin Dallasiin, Texasiin ja kuljetettiin sieltä jäähdytetyllä rekalla Meksikoon. Meksikossa niihin asennettiin manuaalisesti suojavaahtomuovit, jonka jälkeen valmiit kannet lähtivät niin ikään jäähdytetyillä rekoilla Kentuckyyn, Esquiren painoon. Lopuksi ympäriämpäri maailmaa, toki muoviin pakattuina. Ja painos on sen 700 000.

Uraauurtava ehkä, muttei erityisen siisti. Vai mitä tykkäätte? Videota Esquiren sivuilla.

Kuva: makezine.com

Kun kansi toimii..

se vaan toimii. New York Magazinessa näin on päässyt käymään jo niin monta vuotta, että se ei voi olla sattumaa.

Ihailen erityisesti siron logo-fontin ja vahvojen groteskien kansitekstien vuorovaikutusta. Lehti pystyy säilyttämään identiteettinsä ja tunnistettavuutensa, vaikka kannen typografia ja sommittelu vaihtelee numerosta toiseen.

New York Magazinella on myös loistava, monipuolinen nettisivusto. Pakko vinkata kaikille muodista kiinnostuneille (onkohan sellaisia?), että parhaillaan pidettävien New Yorkin muotiviikkojen kaikki näytökset voi katsoa täältä.

Alla tämän vuoden kansia ja lisää kansitaidetta täältä.

Onko koolla väliä?

Viime viikon Yhteishyvä-uutisoinnista jäi mieltäni lämmittämään Sanoma Magazinesin yritysjulkaisujen johtajan Marko Haikosen kommentti, jonka mukaan Yhteishyvän siirtyminen Lehdentekijöille ei aiheuta heillä välittömiä henkilöjärjestelyjä.

Yhteishyvää on Sanomilla tehnyt “noin kymmenesosa” yritysjulkaisuissa työskentelevästä hieman alle 40 työntekijästä. Suomen toiseksi suurinta asiakas- ja aikakauslehteä on siis toimitettu neljän hengen ydinporukalla.

Saamme usein vakuutella potentiaalisille asiakkaillemme, että Elias pystyy toimittamaan heidän lehtensä siinä missä mikä tahansa suurista kilpailijoistamme. Osaaminen ei ole koosta kiinni.