Britanniassa nähtiin keväällä erikoinen episodi, kun kunnon perheenisä, Manchester United -legenda Ryan Giggs yhdistettiin Twitterissä Big Brother -tähti Imogen Thomasiin. Giggs uhkasi viktoriaaniselta ajalta peräisin olevaan ”suukapulalakiin” (Gagging order) vedoten haastaa oikeuteen Twitterin ja kaikki muut lemmenseikkailuista vihjailijat. Lopulta parlamentissa todettiin, että kaikkia 75 000:tta Giggsin nimen twiitannutta ei voida passittaa vankilaan.

Britanniassa media on valtavan kiinnostunut futaajien yksityiselämästä, ja jotkut pelaajat myyvät häidensä kuvausoikeuksia eniten tarjoavalle tai twiittaavat vauvauutisensa, huonekaluostoksensa ja iltamenonsa kymmenille- tai sadoilletuhansille lukijoilleen.

Suomessa huippufutaajat ovat vetäneet ihan toisenlaista linjaa. Jari Litmanen ei esittele perhettään Kotiliedessä, eikä Sami Hyypiää näe Seiskan otsikoissa. Maajoukkuepuolustaja Petri Pasanen kieltäytyi viime viikon Veikkaajassa vastaamasta ihan viattomaan kysymykseen, muuttiko perhe hänen mukanaan Saksasta Itävaltaan.

Suomi-futiksen suurin Twitter-kohu taisi olla se, kun Shefki Kuqi vihjasi Twitterissä lopettavansa uransa. Kuqi korjasi pian, että hän ei käytä Twitteriä, Facebookia tai sähköpostia, vaan asialla oli vale-Shefkin perustama Twitter-tili.

Suomen maajoukkueessa on meneillään sukupolvenvaihdos. Samalla muuttuu pelaajien suhtautuminen julkisuuteen.

Näin voi päätellä ainakin seuraamalla Twitterissä Lauri Dalla Vallea. Pohjoiskarjalaisen Tattikeisarin poika siirtyi neljä vuotta sitten teinisensaationa Joensuusta Liverpooliin, ja hänestä on siitä asti toivottu Suomelle uutta tähteä.

Dalla Valle twiittaa tyttöystävästään kirjoitetut uutiset ja ilmoittaa jos pariskunnan arjesta kertovaan blogiin on tullut päivityksiä.

Samalla Dalla Valle on alkanut hyödyntää maailmalla yleistä käytäntöä esitellä sponsorinsa sosiaalisessa mediassa.

Facebookissa Dalla Valle ilmoittaa tykkäävänsä kahdesta FB-sivustosta. Toinen on Niken kansainvälinen sivusto, toinen Niken suomalainen sivusto.

Fanit valtasivat suosikkiyhtyeensä kotisivut.

Mitä tulee uusien musiikillisten virtausten mukaan heittäytymiseen, olen aina auttamattomasti myöhässä. Britpopin aallon pyyhkäistessä yli Euroopan 1990-luvun puolivälin kynnyksellä minä kuuntelin sinnikkäästi Nypyköitä muutaman vuoden takaa.

Ei siis ihme, että ostin ensimmäisen Pulp-levyni vasta 1998, kun bändi oli ollut olemassa jo 20 vuotta. Pulpin kanssa kävi kuten muidenkin suosikkieni. Innostun myöhään, mutta kun innostun, en päästä irti. Se ei aina ole muodikasta. Taannoinen työkaverini purskahti säälivään nauruun, kun huomasi minun kuuntelevan This Is Hardcorea.

Pulp julkaisi levyn viimeksi 2001 ja vaipui sitten horrokseen.

Viime marraskuussa Englannista kantautui uutinen: Pulp palaa keikkalavoille. Kaltaiseni myöhäinen herääjä toki huomasi uutisen vasta tammikuussa, mutta muuten en aikaillut: lentoliput Lontooseen ja pääsylippu keikalle olivat sähköpostissa alta aikayksikön. Tapaan Jarvis Cockerin ja kumppanit Hyde Parkissa heinäkuussa.

Sittemmin on tapahtunut muutakin. Pulp on yhtäkkiä Pop. Pulpia kuulee tuon tuosta mm. Radio Helsingissä. Pulpin kotisivut on avattu uudestaan. Sivuille on avattu Pulptube: fanit voivat esittää omia versioitaan Pulpin biiseistä ja laittaa videon Youtubeen, josta se siirretään Pulpin sivuille.

Pulptubessa on tällä hetkellä 72 versiota Pulpin tuotannosta. Useimmat coveresityksistä ovat oikeasti laadukkaita. Oma suosikkejani on Deesellen tulkitsema Underwear sekä nokkelasti videoitu Jacob Rufuerin Babies. Kaikki fanit eivät ole ns. tuntemattomia. Amerikkalainen indiebändi My Chemical Romance esittää rautaisen version Common people -hitistä.

Pulptube avattiin Villenpäivänä 2011. Minä löysin sen seuraavana päivänä, siis eilen. Kerrankin olin ajoissa.

Pohjois-Vantaa hyökkäsi muualle Suomeen 16.11.2010.

Tuskin kukaan, missään yritysrekisterissä oleva, säästyi viimeviikkoiselta toimistotarviketukkurin täsmäpommitukselta. Nyt sataa taas napalmia niskaan. Aivan, kerrataanpa tapahtumat vielä niille, jotka eivät ole sähköpostiaan viikkoon avanneet:

16. marraskuuta, klo 1259

Klemmarikauppias Pohjois-Vantaalta lähettää sähköpostitse “Nettikaupan Tarjouspostin”, jossa kaupitellaan “ajankohtaisia tuotteita pikatoimituksin”. Viesti lähtee tuhansille vastaanottajille.

Postituslistalla oleva kouvolalainen yksityisyrittäjä peruuttaa Tarjouspostin tilauksen vastaamalla viestiin. Viesti palautuu postituslistalle ja sitä kautta kaikille alkuperäisen sähköpostin saaneille henkilöille. Kouvolalainen ei ole yksin vastalauseensa kanssa. Peruutuksia tulee tunnin sisään useita. Viestejä tipahtelee kymmeniä – tuhansien ihmisten sähköposteihin. Tilanne ei ole enää tulenarka vaan räjähdyspisteessä.

17. marraskuuta, klo 0814

Koittaa aamu. Muun Suomen vastaus Pohjois-Vantaan yllätyshyökkäykseen on väkevä. “Tehkää asialle jotain!” “Ei sähköposteja!” Jopa ulkomailla reagoidaan tilanteeseen; kello 0828 etelänaapurista tulee viesti otsikolla “Älä lähettä sähkoposteja”.

17. marraskuuta, klo 0917

Liittoutuneet keksivät mottitaktiikan. Toisilleen tuntemattomat kansalaiset kautta maan puhaltavat samaan hiileen ja jakavat toisilleen vinkkejä kuinka tuon hullun sarjatulituksen saisi loppumaan: “Älkää vastatko tästä eteenpäin toiminnolla ‘reply all’ tai nämä eivät lopu ikinä.” Puoleenpäivään mennessä viestisade loppuu.

23. marraskuuta, klo 1529

Tulitauko on ohi. Tällä kertaa Pohjois-Vantaan dymo-diktaattori väittää korjanneensa maailman sähköpostiliikenteen ja jostain syystä pahoittelee sitä. Samaan hengenvetoon tämä sormikumeja kaupitteleva samurai pudottaa isoimman pomminsa. Kukaan ei vastaa. Vielä.

25. marraskuuta, klo 2114

Viikkoa myöhemmin tuuli kääntyy. Mahdollisesti pohjoisvantaalainen desantti, Sakke, lähettää listalle viestin “Onks se mult tullu? Mul ei o teijän sähköposti osoite”.

Helsinkiläinen Tom vastaa tähän: “Nyt saa ihan oikeasti riittää! Ettekö te $##tana osaa blokata pois tätä häirikköfirmaa?”

Kansallinen yhtenäisyys murenee laakista. Saman puolen taistelijat kääntyvät toisiaan vastaan. Pohjois-Vantaan puolustuskomission puheenjohtaja Kim Janstock-Il ei ole vielä kertonut omista tappioistaan, mutta Suomen kansalaisista moni tulee vielä loukkaantumaan.

Hetkinen? Nettiselain johon täytyy kirjautua sisään? No kirjauduin, enkä kadu.

RockMelt on selain, joka toimii yhtä vikkelästi ja vakaasti kuin Googlen Chrome. Itse asiassa se on eräänlainen Chromen päälle rakennettu SoMe-sovellus. Meinaa sitä, että RockMeltillä surfatessa käyttäjä näkee kahdessa sievässä sivupalkissa koko ajan mitä Facebookissa, Twitterissä tai vaikka Kemppisen blogissa tapahtuu.

Statuksien, twiittien, tiedostojen ja linkkien jakaminen on tehty suorastaan hävyttömän helpoksi. Aivan mahtava tuote – tein RockMeltistä koneeni oletusselaimen vartin testiajon jälkeen.

Sitä paitsi selain on testattu vaativissa Pohjolan oloissa – hurjimpien huhujen mukaan RockMeltissä toimii jopa Sampon verkkopankki.

p.s.

RockMelt on testivaiheessa ja sitä kokeillakseen täytyy pyytää kutsu suoraan selaimen kehittäjiltä tai FB-kavereilta jotka sitä jo käyttävät. Kirjauduttaessa annetaan sovellukselle lupa tiettyjen yksityisyysasetusten jakamiseen Facebookin kautta. Varovaiselle netin käyttäjälle vaatimuslista saattaa näyttää pelottavalta, mutta luotan tekijöiden politiikkaan.

Kaikki alkoi edellisessä työpaikassani, kun sain joulubonuksena sellaisen. Se mahtui taskuun ja sitä oli helppo käyttää.

Tähtäilin sillä esikoisemme ensivaiheita ja lomakohteiden jättiläispitsoja. Into laajeni ja pian sen oli oltava melkein koko ajan saatavilla.

Luin manuaalin ja sitten se kamera alkoi säkättää tauotta. Piti saada parempia ja tarkempia räpsyjä. Asensin laitteeseen puolilaillisen ohjelmiston, joka lisäsi pokkariini järjestelmäkameran ominaisuuksia.

Mutta enää ei kenno riittänyt. Piti saada isompia, sävykkäämpiä ja tarkempia kuvia. Kaveri kulman takaa lykkäsi käteen vanhan digijärkkärinsä, ihan vaan koekäyttöön. “Ota rauhassa tuntumaa, kokeilu ei maksa mitään.” Sitten se oli saatava omaksi.

Oli myös saatava tietää lisää valosta, ajasta ja herkkyydestä. Haalin kirjoja ja lisävarusteita; linssin suotimia, tripodeja, loittorenkaita. Piilottelin Foto-Rajalan muovikasseja vaimolta. Ryömin pusikoissa putki ojossa ötököitä etsien. Eksyin suurkaupungeissa, koska matkakumppanini eivät jaksaneet odottaa sitä oikeaa auringon kulmaa. Ymmärsin olevani koukussa.

Sitten löysin valokuvauspäiväkirja Blipfoton ja sain uskottavan syyn kantaa kameralaukkua jatkuvasti mukana, koska jokaiselle päivälle on löydyttävä siitä kertova otos. Viime viikonloppuna kuvasin sadannen blippini. Toisin sanoen elämääni voi selata reilu sata päivää taakse päin täällä.

Blipfoton Bill & Ted -tyylinen ”be excellent to each other” -kritiikki sopii mainiosti kaltaiselleni fotonistille; mitättömästäkin kuvasta saadut vuolaat kehut antavat kelpo syyn pyrkiä parempaan tulokseen seuraavana päivänä: ”Lovely colors! Brilliant details! Awesome!”

Puolet Blipfoton hauskuudesta onkin toiset blippaajat. Muiden harrastajien mieltymykset ovat kiinnostavaa ja hupaisaa seurattavaa. Yksi kuvaa joka sunnuntai kirkon, toinen jokapäiväisen leipänsä (brittikeittiön herkut, huh!). Blipfoto on myös erittäin yhteisöllinen – esimerkiksi juuri eilen sain yhdysvaltalaiselta rouvalta tarjoiluehdotuksen hollantilaisille paloviinarusinoilleni.

Itse koen tyytyväisyyttä kun muistikortille tallentuu skarppi ja kivasti sommiteltu kuva jostakin ruohonjuuritason elävästä. Etenkin heinäsirkat ovat antoisia kuvattavia. Pitäisi tosin saada vielä vähän suurempi makrolinssi. Ihan vähän suurempi vaan.

Fotomaraton Taiteiden yönä 27.8.2010

Aikaisemmin sivuillamme:

Koukussa blogeihin (Emmi)
Juosten kuvattu

Puhtaat vaatteet -kampanjan muotinäytös esittelee vaatteiden avulla niiden tekijöiden tarinan. Paljonko muotitopin hinta nousisi, jos sen ompelijalle maksettaisiin elämiseen riittävä palkka? Mitä farkkujen hiekkapuhallus aiheuttaa tekijälleen? Millainen voisi olla eettinen kierrätysvaate ja mitä vaihtoehtoja kuluttajalle on tarjolla? Tuttuja ja tuntemattomia esiintyjiä, yllättäviä asuja – ja mitä ne meille kertovatkaan?

Tulethan ottamaan selvää!

Sunnuntaina 30.5. kello 15:00 – 15:30
Maailma kylässä, Rautatientorin Mekong-lava, Helsinki

Yllä oleva teksti on suora lainaus Puhtaat Vaatteet -kampanjan facebook-sivulla julkaistusta tapahtumakutsusta.

Bongaa Koiramies!

Maaliskuussa lanseerattu Puhtaat Vaatteet -kampanja on saanut hyvän startin Suomessa. Aihe on ollut näkyvästi esillä mediassa ja kampanjan facebook-ryhmä on kerännyt lähes 2 000 jäsentä.

Kesäkuussa voitte osallistua kampanjaan ottamalla ravintolasta mukaanne Minimoi-postikortin, täyttämällä sen ja jättämällä sen vaatekauppaanne.

Puhtaat vaatteet -kampanja tulee olemaan esillä Maailma kylässä -tapahtumassa sekä Decent Work -teltassa että Reilun kaupan puolesta Repun ständillä Mahdollisuuksien tori -teltassa.

Muotinäytöksen lavalla voitte bongata muun muassa erään kaljun graafisen suunnittelijan täältä Eliaksesta (kyseinen henkilö tunnetaan myös nimellä Koiramies). Minut voitte bongata kannustusjoukoista.

Nähdään Sunnuntaina!

Lukeminen alkoi rauhallisesti muutamasta kirjanmerkiksi lisätystä sarjakuvablogista. Mutta kun minut ylipuhuttiin Google Readerin käyttöön, oli asia jo selvä: koukussa. Lisäilin listaan ensin kaikki suosikkini sarjakuvablogeista. Sen jälkeen tulivat muotiblogit, graafisen suunnittelun blogit, hupiblogit, käsityöblogit, tutoriaaliblogit ja kuvitusblogit. Nyt kaikki eriaiheiset blogit ovat nätissä luokitellussa järjestyksessä, ja näen heti kun johonkin niistä on tullut uusi merkintä.

Monet lukemistani blogeista toki sisältävät enimmäkseen kuvia, mutta usein tulee kahlattua netistä lisää artikkeleita mielenkiintoisen blogiaiheen perässä. Uusin villitykseni ovat kokkailublogit. Herkullisen näköisiä kakkuja ja muita ruokia on kiva ihastella. Jos vaikka joskus jotain ihan leipoisikin. Parhaita blogeja ovatkin juuri ne joista irtoaa virikkeitä.

Top 5 blogit just nyt:

Mummo
decor8
Book By Its Cover
PostSecret
David Airey

“Työn orjat sorron yöstä nouskaa..”

Julian Photoshop-harjoitukset jatkuvat vapun jälkeen.

Popot ovat sinisiä ja soikeita, ja ne jumaloivat hillovoileipiä.

Messukevät on jo pitkällä. Liikunta- ja retkeilygenreä edustava GoExpo oli tarjonnaltaan vähän vaisu, mutta iski silti kivasti kipinää ensi kesän rinkkareissuille. Vanhana Mopar-fanina taasen tykkään viettää lankalauantait American Car Showssa. Kuva&Kamera -messuilta jäi käteen läjä alennuskirjoja sekä arvokkaita muotokuvausvinkkejä alan nestorilta. Ensi viikonloppuna on vuorossa pohjoismaiden suurin pienoismalleihin ja radio-ohjattaviin vekottimiin keskittynyt Model Expo 2010.

Tästä päästäänkin notkeasti viime jouluun. Nuo meidän ipanat keksivät silloin, että kotonamme juoksentelee poppoja. Popot ovat sinisiä ja syövät pelkästään hillovoileipiä. Ovat niin vikkeliä, etteivät aikuiset niitä ehdi näkemään.

Naperot näkivät poppoja päivittäin ja välillä tuntui, että meillä oikeasti vilisee nurkissa sinisiä, perunan kokoisia ja muotoisia olentoja. Päätin yllättää muksut, ja jouluaaton vastaisena yönä väänsin tarkkojen tuntomerkkien mukaisen poppo-figuurin. Siis rautalangasta väänsin.

Läiskäytin sitten rautalankarangan päälle Super Sculpey -muovailumassaa ja kovetin poppo-prototyypin uunissa (keskitasolla 125°). Vartin paistamisen jälkeen hahmo oli jähmettynyt muotoonsa, ja päälle oli helppo sujauttaa takki ja hillovoileipä ohuemmasta massaviipaleesta. Sitten taas uuniin, ja popon jäähdyttyä oli viimeistelyn aika.

Erikoisesta askarteluajankohdasta johtuen ruiskumaalaus ei tullut kysymykseen, joten pensselöin värin tavallisella askartelumaalilla. Ruiskulla olisi toki saanut tasaista ja häikäisevää jälkeä. Hillon sävyyn sujautin vielä helmiäistä sekaan, jotta se kimmeltäisi kivasti valoa vasten. Sitten vielä lakkaa päälle.

Lopuksi koko poppo lahjakääreeseen ja paketti kuusen alle. Vähän kyllä mietitytti, että särjenkö ipanoiden illuusiot muovaamalla todeksi heidän keksimänsä mielikuvitusolennon, mutta pienen projektini onnistumisen sinetöi välitön reaktio aattoaamuna: “Hei! Kuusen alla on poppo!”

Model Expo 23.-25.4.2010 Helsingin Messukeskuksessa
Super Sculpeyta myy esim. Hobby Point.

P.S. Jos kiinnostaa, niin valmistusvaiheita voi tiirailla tarkemmin täältä.

Tänään 9.2. vietetään erityisesti lapsille ja nuorille suunnattua Tietoturvapäivää, ja tuli taas mietittyä mitä kaikkea sitä itsekin bittiavaruuteen päästelee.

Olen hehkuttanut usein Facebookissa erästä Helsingin Bulevardilla sijaitsevaa mainiota pitseriaa, ja taannoin kuvailin statuksessani kuinka mieleni olisi tehnyt antaa selkään pihallemme väärinpysäköineelle Subaru-kuskille.

Seuraavana päivänä kirjoittelin FB:ssä ystävälleni yksityisviestiä, ja sivupalkkiin pölähti Bulevardilla toimivan lääkäriaseman äkkiväärä mainosteksti: “Meillä saat puukosta selkään tai vaikka polveen!”

Huomioni oli herätetty, ja mielessäni alkoi vilkkumaan kohtauksia Florian Henckel von Donnersmarckin stasi-elokuvasta Muiden elämä. Filmissä yksinäinen stasi-agentti alkaa elämään tasaharmaata elämäänsä vakoilukohteensa – värikkään kirjailijapersoonan – kautta.

Missä on minua valvova asiamies, ja minkä näköinen hän on? Onko hänellä perhettä, entä millaisia harrastuksia? Pitääkö hän Koskenlaskijasta pitsansa päällä? Että olis vaan kiva tutustua!