Pohjois-Vantaa hyökkäsi muualle Suomeen 16.11.2010.

Tuskin kukaan, missään yritysrekisterissä oleva, säästyi viimeviikkoiselta toimistotarviketukkurin täsmäpommitukselta. Nyt sataa taas napalmia niskaan. Aivan, kerrataanpa tapahtumat vielä niille, jotka eivät ole sähköpostiaan viikkoon avanneet:

16. marraskuuta, klo 1259

Klemmarikauppias Pohjois-Vantaalta lähettää sähköpostitse “Nettikaupan Tarjouspostin”, jossa kaupitellaan “ajankohtaisia tuotteita pikatoimituksin”. Viesti lähtee tuhansille vastaanottajille.

Postituslistalla oleva kouvolalainen yksityisyrittäjä peruuttaa Tarjouspostin tilauksen vastaamalla viestiin. Viesti palautuu postituslistalle ja sitä kautta kaikille alkuperäisen sähköpostin saaneille henkilöille. Kouvolalainen ei ole yksin vastalauseensa kanssa. Peruutuksia tulee tunnin sisään useita. Viestejä tipahtelee kymmeniä – tuhansien ihmisten sähköposteihin. Tilanne ei ole enää tulenarka vaan räjähdyspisteessä.

17. marraskuuta, klo 0814

Koittaa aamu. Muun Suomen vastaus Pohjois-Vantaan yllätyshyökkäykseen on väkevä. “Tehkää asialle jotain!” “Ei sähköposteja!” Jopa ulkomailla reagoidaan tilanteeseen; kello 0828 etelänaapurista tulee viesti otsikolla “Älä lähettä sähkoposteja”.

17. marraskuuta, klo 0917

Liittoutuneet keksivät mottitaktiikan. Toisilleen tuntemattomat kansalaiset kautta maan puhaltavat samaan hiileen ja jakavat toisilleen vinkkejä kuinka tuon hullun sarjatulituksen saisi loppumaan: “Älkää vastatko tästä eteenpäin toiminnolla ‘reply all’ tai nämä eivät lopu ikinä.” Puoleenpäivään mennessä viestisade loppuu.

23. marraskuuta, klo 1529

Tulitauko on ohi. Tällä kertaa Pohjois-Vantaan dymo-diktaattori väittää korjanneensa maailman sähköpostiliikenteen ja jostain syystä pahoittelee sitä. Samaan hengenvetoon tämä sormikumeja kaupitteleva samurai pudottaa isoimman pomminsa. Kukaan ei vastaa. Vielä.

25. marraskuuta, klo 2114

Viikkoa myöhemmin tuuli kääntyy. Mahdollisesti pohjoisvantaalainen desantti, Sakke, lähettää listalle viestin “Onks se mult tullu? Mul ei o teijän sähköposti osoite”.

Helsinkiläinen Tom vastaa tähän: “Nyt saa ihan oikeasti riittää! Ettekö te $##tana osaa blokata pois tätä häirikköfirmaa?”

Kansallinen yhtenäisyys murenee laakista. Saman puolen taistelijat kääntyvät toisiaan vastaan. Pohjois-Vantaan puolustuskomission puheenjohtaja Kim Janstock-Il ei ole vielä kertonut omista tappioistaan, mutta Suomen kansalaisista moni tulee vielä loukkaantumaan.

“Miten viestimme edustamastamme yrityksestä”, kysyy Helsingin seudun kauppakamarin lähettämä sähköpostiviesti, joka markkinoi Tuija Piepposen viestinnän intensiivi-iltapäivää. Ehkä koulutus onkin “tulosten ja yhteistyön kannalta tuiki tärkeää”, mutta samankaltaisia viestejä tulee samasta osoitteesta kovin usein.

Laskin että Kauppakamari on lähestynyt minua kuukauden aikana 15 kertaa sähköpostitse — yleensä myydäkseen kirjoja tai koulutusta. Pari kertaa kyseessä on ollut maksuton tilaisuus, tosin niistäkin toisessa markkinoitiin maksullisia palveluja. Kauppakamaria ei pidetä spämmääjänä, mutta ehkä edunvalvojalta voisi odottaa näinä aikoina muutakin kuin kaupallista aktiivisuutta.

Taantuma on innostanut yritykset käyttämään sähköisiä uutiskirjeitä. Tarjolla on paljon halpoja ja myös halvan näköisiä html-kirjeitä, joita on edullista syytää asiakkaiden sähköposteihin.

Kun amatöörimäiseen ilmeeseen yhdistetään tökerö viesti ja harkitsematon postitus, on vahinko valmis. Sähköinen uutiskirje on parhaimmillaan erinomaisen tehokas ja nopea väline, mutta väärinkäytettynä vain kiusallista häirintää.

VIISI VINKKIÄ

Ennen kuin joku tarjoaa sähköpostimarkkinoinnin intensiivikurssia edulliseen jäsenhintaan, tässä viisi vinkkiä ihan ilmaiseksi:

1) Jos nimität sähköistä suorapostitustasi uutiskirjeeksi, lupaukselle pitäisi löytyä myös katetta. Herätä mielenkiinto ja tarjoa lukijalle jokin uusi näkemys, tutkimustulos, tekemäsi merkittävä kauppa tai tuotejulkistus. Ei se ole uutinen, että nyt on taantuma ja sinä luukutat sadatta kertaa alennusmyynnistäsi.

2) Uutiskirjeen ilme on osa viestiä. Tylsä tai kömpelö ulkoasu syö uskottavuutta tuotteiltasi ja palveluiltasi. Kuva on tärkeä elementti kirjeessäkin.

3) Uutiskirje johdattaa lukijan verkkosivuillesi. Kun ne ovat kunnossa, asiakas voi kiinnostua muustakin kuin kirjeen sisällöstä.

4) Yhdistysten jäsenet ja vakiintuneet käyttäjäyhteisöt ovat tavallista vastaanottavaisempia kohderyhmiä. Säilytä luottamus ja pidä rima korkealla.

5) Pidä huoli, että uutiskirjeen peruutus -toiminto toimii. Jos tarpeeksi moni turhautunut vastaanottaja merkitsee kirjeen roskapostiksi, koko palvelimesi voi joutua roskapostilistalle.

Fonecta toimitti jo omat tuhat sivuansa Helsingin seudun puhelinnumeroita. Eniron versiot toimitetaan lähipäivinä.

Kuinka tämä hulluus voi jatkua vuodesta toiseen? Käyttääkö joku vielä painettuja puhelinluetteloita? Entä onko joku joskus tarvinnut niitä kaksin kappalein?

Julistan suunnittelukilpailun puhelinluetteloiden hyötykäytön kehittämiseksi. Kilpailu on kaikille avoin. Paras ehdotus palkitaan.

Lehtimyyjät soittelevat minulle häiriöksi asti (tällä alalla asiasta ei kai saisi valittaa). Aina en jaksa tarjouspuheita kuunnella, mutta eilinen soittaja saa minut toimimaan. Lopetan Imagen tilauksen.

Haluan kyllä ehdottomasti nauttia hyvästä lehdestä myös ensi vuonna. Uutena tilaajana saan sen kuitenkin 60 % alennuksella – vähän päälle 30 euron vuosihintaan. Kaupanpäälle tulee vielä kaksi lahjanumeroa.

Imagen sivulla minulle tarjotaan joululahjatilausta -40 % hintaan. Kaupanpäälle saisin 45 euron hintaisen helmirannekorun.

Minä joudun karenssin välttämiseksi tilaamaan lehden ensi vuodeksi työosoitteeseen. Uudeksi tilaajaksi ei nimittäin pääse, jos lehti on sattunut tulemaan tilausosoitteeseen alle kolme kuukautta sitten. Ei vaikka se olisi tullut eri henkilön nimellä.

Tässä on jotain mätää. Miksi lehtitalot jatkuvasti sortavat vakioasiakkaitaan?

Minulla on 2-vuotias poika ja huomenna 5 vuotta täyttävä tytär. Hukumme krääsään. Ihan sama, vaikka ei itse ostaisi mitään – sitä tulee joka tuutista. Enkä nyt tarkoita vain synttäri- ja joululahjoja. Meillä aikuisilla on kumma tarve tunkea joka käänteessä lapsille jotain tavaraa.

Tyttärellä on kaverisynttäreitä vähintään yhdet kuukaudessa eikä nykysynttäreitä vietetä ilman vastalahjoja tai ongintapalkintoja. Muutaman euron turhakkeita on nurkat täynnä. Hampurilaisbaarista saa muoviroinaa jälkiruuaksi. Päiväkodin vanhempaintoimikunta järjestää 1-2 -vuotiaille pikkujouluja, joihin jokaisen osallistujan pitää tuoda muutaman euron rihkama pukinkonttiin.

Olen kuullut monen muunkin vanhemman kauhistelevan tilannetta, mutta kukaan ei uskalla hypätä pois kelkasta. Itsekin suuntaan tänään töiden jälkeen ongintapalkinto-ostoksille (tiedän, olen pahoillani – yritän keksiä jotain järkevää).

Sama kaksinaismoralismi vaivaa yritysmaailmaa. Ekologisuuden ja kestävän kehityksen mantrasta on tullut osa markkinointijargoniaa. Silti yllättävän moni firma lahjoittaa tänäkin vuonna asiakkailleen tavaroita ja tekstiileitä, joiden päällimmäisenä tarkoituksena on toimia lahjoittavan yrityksen logon painopintana. Harmistun joka joulu yhtä paljon lahjakalentereista, joiden käyttöä voi harkita ainoastaan lasten askartelumateriaalina tai suttupaperina. En halua lahjaksi huonoa omatuntoa. Joudun muutenkin kuormittamaan jätehuoltoa aivan liikaa.

Rakas joulupukki älä tuo minulle krääsää. Lahjoita mieluummin rahat hyväntekeväisyyteen, esimerkiksi kotimaan vähävaraisille lapsiperheille tai kansainväliseen lastensuojelutyöhön.

Kiitos, ja hyvää joulumieltä!

Tällaisina aikoina? Aamulla Helsinkiin tupsahtivat lupaavasti talven ensimmäiset räntälepareet, eikä tässä ajassa ole mielestäni muuta vikaa kuin pimeys. Henkinen ilmasto on jo kuitenkin kuin Siperiassa.

Kävin marketissa ostamassa toimistoon kahvia ja maitoa. Kassia pakatessani kuulin viereltäni paheksuvan naisääneen.

“Minä jo luulin, että sinulla on tarjouskahvia, kun noin monta pakettia ostit. Kassalta kuulin, että ne onkin kuuden euron kahveja. Taitaa mennä firmalle, kun teillä noin hienoja kahvihetkiä vietetään.”

Outo, yllättävä syyllisyyden tunne pulpahti rintaan, kun lapoin Parisiennet muovikasssiin. Rouva esitteli oman Xtra-pakettinsa hinnaksi 1,30 euroa.

“Kyllä ne kohta joutuvat firmatkin leikkaamaan kahvikulujaan. Tänäkin aamuna Nikkei-indeksi putosi seitsemän prosenttia”, hän kailotti.

Alan jo uskoa, että taantumasta tulee ennusteita syvempi ja rumempi. Jos se ei tule ulkoa, me teemme sen itse.

Mallia näytti Tehyn työtaistelu, joka toi – tai tuo – neljän vuoden sopimuskaudella hoitajille laskentavasta riippuen 20-30 prosentin palkankorotukset. Monilla aloilla korotukset toteutuivat jo lokakuun alussa, mutta “Eliaksen kokoamista terveydenhuollon kuntapalkoista näkyy, että lakolla oli viime vuonna jopa päinvastainen vaikutus monien terveysammattien ansiokehitykseen.

Pitkittyneiden sopimusneuvottelujen vuoksi sairaanhoitajat eivät saaneet yleiskorotuksia vielä lokakuussa 2007, ja hoitajien työtaistelu-uhka alensi lokakuussa myös lääkärien palkanlisiä. Ansiokehitykseen tulee isompi harppaus, kun tämän vuoden lokakuun tiedot ensi keväänä julkaistaan. Inflaatiovauhdissa palkankorotukset kuitenkin näkyvät. Elokuussa se oli jo 4,7 prosenttia.

Toimittajia ei voi tästä syyttää. Journalistiliiton palkkatutkimuksen mukaan sen jäsenten mediaaniansio oli viime huhtikuussa 3 029 euroa kuukaudessa. Erityisesti liittoa huolettavat suuret palkkaerot, joiden poistamiseksi se löi viime viikolla pöytään vaatimuksen 13,4 prosentin yleiskorotuksista.

Yli 20 vuotta toimittajan töitä tehneenä soisin, että toimittajan työn arvo nousisi. Työn hinnan siirtäminen journalistisiin tuotteisiin on kuitenkin vaikeaa, kun verkko syö lehtien levikkejä ja talouden myllerrys ilmoittajien luottamusta. Viime syksynä olisi ollut vähän helpompaa.

Nyt tänne pitäisi tuottaa sisältöä, mutta mistä aiheesta?
Itselleni luontevinta olisi kirjoitella omista ajatuksistani, arvoistani ja mielipiteistäni tyyliin mitä ajattelin tänään. Mutta ketä minun moraalinen krapulani kiinnostaa? Ja miten se Eliakseen liittyy?

Yritysblogin pitäisi käsitellä yrityksen toimialaan liittyviä asioita. Tuore kilpailijamme kertoo blogissaan asiakaslehtitalon perustamisesta. Avauksissa pohditaan yrityksen arvoja, strategiaa ja alaan liittyviä ilmiöitä. Hakukoneoptimointi näkyy blogin otsikoissa ja aihevalinnoissa. Hyvä idea! Blogin voi avata, vaikka yrityksen ilme ja olemus ovat vasta suunnitteluvaiheessa.

Heitän haasteen työtovereilleni Eliaksessa (lukevatkohan hekään tätä blogia..?). Jotta voisi puhua yritysblogista, olisi tärkeää, että bloggaajia olisi enemmän kuin yksi.

Soitin respaan ja meidät ohjattiin oikealle ovelle. Hotellin nimi oli kirjoitettu ovisummerin viereen 10 pisteen tekstillä.

Perillä neljännessä kerroksessa meitä odotti yllätys. Vastaanottovirkailija kertoi hotellin olevan suljettu! Kaikki kymmenen huonetta olivat kuulemma remontissa. Meille oli varattu “loistava neljän tähden hotelli ihan läheltä, viidentoista minuutin kävelymatkan päästä.”

Otimme taksin. Emme jaksaneet haaskata lyhyttä lomaamme valituksiin ja tavaroitten edestakaiseen roudailuun. Uusi hotellimme oli ihan ok, vaikkakin tyyliltään ja ilmapiiriltään steriili ja hengetön. Väkisinkin alkoi epäilyttää oliko tässä kysymyksessä vain suuren hotellin myyntikikka. Asiakasarviot kertovat kyllä muuta.

Vaikea uskoa, ettei hotellissa tiedetty tulevasta remontista kuukausi sitten. Tämä nyt vain oli italialainen tapa toimia.

En muuten ostanut niitä kenkiä.