Ilta-Sanomien verkkolehti 23.8.2011

Kirjoitin keväällä älypuhelinsovelluksesta, jonka avulla kuka tahansa voi myydä ottamiaan kännykkäkuvia kotimaisille uutistahoille. Maaliskuussa lanseerattu startup-projekti Scoopshot on puolessa vuodessa lähtenyt oivaan nosteeseen. Sovellus toimii nyt Suomen lisäksi Ruotsissa, Tanskassa, Virossa ja Alankomaissa.

“Lukijoiden kuviksi” palkkiotkin ovat aivan kohtuullisia, kunhan muistaa lähettää ylläpitäjille verokorttinsa. Kuvan hinnan voi määritellä itse arvioimansa uutisarvon mukaan haarukkaan 9–199 euroa. Scoopshotin tiedotteen mukaan tähän mennessä eniten tienannut kuvaaja hipoo jo 4000 euron rajaa.

Skuuppikuvaajalla voi parhaimmillaan käydä erinomainen mäihä: yllä näkyvässä ruutukaappauksessa oleva ohikulkijan ottama kuva ostettiin vartin sisään kahden mediatalon toimesta ja se oli esillä sekä Ilta-Sanomien että MTV3:n verkkolehtien etusivuilla. Sen lisäksi kuva valittiin Scoopshotin sivuilla kuukauden parhaaksi otokseksi ja palkittiin tuhannella eurolla.

Yhdellä sopivassa tilanteessa otetulla kuvalla voi siis ansaita kelpo taskurahat. Ainakin jos vertaa tavanomaisempaan malliin eli siihen, että lukijat lähettävät kuviaan multimediaviesteinä toimitukseen ja julkaistut palkitaan leffalipulla.

Nykyisen kaltaisessa miljoonan median maailmassa on vain oikein, että kännykkäräpsäyttelijät palkitaan säällisesti, koska se myös nostaa nettikuvien tasoa – vain parhaimmista otoksista maksetaan.

Mitä tiettyjen mediatalojen edustamiin huomiotaherättäviin työsuhdekäytäntöihin ja tekijänoikeushärdelleihin tulee, niin näitä nettiuutisvirtaan hukkuvia taskujournalismin tuotoksia ei mielestäni pidä sotkea niihin. Tulikin mieleeni, että ammattikuvaajien ja -toimittajien oikeuksien puolesta voi osoittaa mieltä Rautatientorilla huomenna keskiviikkona 7.9.2011 tai allekirjoittamalla adressin osoitteessa pelastakaareijo.fi.

P.S.
Artikkelin kuvassa näkyvä onnettomuus ei onneksi ollut yhtä paha miltä aluksi näytti. Tilanne paikan päällä oli tosin melko sekava: lasia oli joka puolella, paikalle ajoi puoli pelastuslaitosta ja itse Joulupukki otti valokuvia kadulla istuvasta miehestä jonka päälle lähikuppilan tarjoilija kaatoi jääpaloja. Niin ja minä olin se ohikulkija joka nappasi tuon kännykuvan.

“Historia tulee arvioimaan hallintoni tulokset”, tokaisi Arnold Schwarzenegger klisheisesti jättäessään kuvernöörin työt konkurssikypsässä Kaliforniassa.

Velkaantuminen on päivän sana, eikä historialta kannata odottaa armoa Euroopan tuhlaajapojillekaan. Suomessa kipeitä päätöksiä tehdään kevään vaalien jälkeen. Julkisten menojen ja verojen tasapainottaminen vaatii leikkauksia sekä kiristyksiä.

Talouden aaltoliike heijastuu ihmisten terveyteen. Esimerkiksi sodan jälkeen suomalaisten sokerinkulutus nousi kymmenessä vuodessa 2 kilosta 45 kiloon, ja 1960-luvulla makeisten syönti kolminkertaistui. Suomalaisten hampaat olivatkin 1970-luvun alussa länsimaiden surkeimpia.

Parissa vuosikymmenessä alennustila vaihtui kärkipaikkaan. Kunnallinen hammashoito kehittyi, ja vahva tv-mainonta toi fluorihammastahnat koteihin, mikä on merkittävä syy karieksen vähentymiseen.

Lisää aiheesta voi lukea sodanjälkeisen hammashoidon historiikistä, jota olemme viime aikoina työstäneet yksiin kansiin. Teos valmistuu syksyllä.

Vireillä on muitakin uusia ja mielenkiintoisia hankkeita. Ensimmäinen osteoporoosin hoitoa käsittelevä Dmab-lehti ilmestyi ennen joulua, ja jatkoa seuraa pian.

Iso-Arska kehui tenheensä Kaliforniasta aurinkoenergian edelläkävijän, ja myös meillä uusiutuvan energian projektit ovat syventyneet ja lisääntyneet. Saamme tehdä töitä, joita ei tarvitse jättää historian arvioitaviksi.

Suomalainen tulee harvoin ajatelleeksi, ettei lukutaito ole itsestäänselvyys. Lukuopetus on ollut maassamme systemaattista jo 1600-luvun lopulta asti. Jos ei osannut Katekismusta, ei ollut asiaa ehtoolliselle, joka taas oli edellytys naimisiinpääsylle. Lukutaitoa kontrolloitiin vuosittaisilla kinkereillä, ja vaadittujen asioiden osaaminen merkittiin kirkonkirjoihin.

Tänä päivänä voimme ylpeillä sillä, että suomalaiset nuoret ovat Pisa-tutkimuksen mukaan maailman parhaita lukijoita.

Sierra Leonessa asiat eivät ole yhtä hyvin. Maa on inhimillisen kehityksen indeksillä mitaten maailman kolmanneksi köyhin valtio. Yli kymmenvuotisen sisällissodan aikana Sierra Leoneen on syntynyt kokonainen sukupolvi, joka ei ole koskaan käynyt koulua. Vain kolmannes sierraleonelaisista osaa lukea.

Suomen Pakolaisavun Parempi Lahja auttaa sodan ja kriisien runtelemien maiden ihmisiä uuteen alkuun. Lukutaitoryhmässä opiskelijat oppivat luku- ja laskutaidon lisäksi monia muita hyödyllisiä asioita — he saavat tietoa muun muassa terveydenhuollosta, kestävistä viljelytavoista, ravitsemuksesta ja rahankäytöstä. Myös demokraattista päätöksentekoa ja väkivallatonta kommunikaatiota harjoitellaan.

Me olemme saaneet arvokkaan lahjan. Nyt on aika antaa se eteenpäin. Voit seurata pakettimme avaamista täällä.

Hyvää uutta vuotta!

Sierra Leonessa Bandajuman pakolaisleirillä opettaja pyysi lukutaitoryhmän jäseniä kirjoittamaan maahan piirtämäänsä oppimisukkoon, miten kurssi on heidän elämäänsä muuttanut. Mahassa näkyi uusi työpaikka, päässä ajantaju ja rohkeus julkisilla paikoilla puhumiseen. Kuva: Outi Perähuhta

Puhtaat vaatteet -kampanjan muotinäytös esittelee vaatteiden avulla niiden tekijöiden tarinan. Paljonko muotitopin hinta nousisi, jos sen ompelijalle maksettaisiin elämiseen riittävä palkka? Mitä farkkujen hiekkapuhallus aiheuttaa tekijälleen? Millainen voisi olla eettinen kierrätysvaate ja mitä vaihtoehtoja kuluttajalle on tarjolla? Tuttuja ja tuntemattomia esiintyjiä, yllättäviä asuja – ja mitä ne meille kertovatkaan?

Tulethan ottamaan selvää!

Sunnuntaina 30.5. kello 15:00 – 15:30
Maailma kylässä, Rautatientorin Mekong-lava, Helsinki

Yllä oleva teksti on suora lainaus Puhtaat Vaatteet -kampanjan facebook-sivulla julkaistusta tapahtumakutsusta.

Bongaa Koiramies!

Maaliskuussa lanseerattu Puhtaat Vaatteet -kampanja on saanut hyvän startin Suomessa. Aihe on ollut näkyvästi esillä mediassa ja kampanjan facebook-ryhmä on kerännyt lähes 2 000 jäsentä.

Kesäkuussa voitte osallistua kampanjaan ottamalla ravintolasta mukaanne Minimoi-postikortin, täyttämällä sen ja jättämällä sen vaatekauppaanne.

Puhtaat vaatteet -kampanja tulee olemaan esillä Maailma kylässä -tapahtumassa sekä Decent Work -teltassa että Reilun kaupan puolesta Repun ständillä Mahdollisuuksien tori -teltassa.

Muotinäytöksen lavalla voitte bongata muun muassa erään kaljun graafisen suunnittelijan täältä Eliaksesta (kyseinen henkilö tunnetaan myös nimellä Koiramies). Minut voitte bongata kannustusjoukoista.

Nähdään Sunnuntaina!

Intiassa oli vuonna 2008 noin 1,2 miljardia ihmistä. Heistä vain kolmasosalla – siis 400 miljoonalla –  oli mahdollisuus käyttää vessaa. Kännykä sen sijaan oli käytössään jo lähes puolella väestöstä – liittymiä oli tarkalleen ottaen 563,73 miljoonaa. Tämän kertoo UNU:n (United Nations University) tuore tutkimusraportti “Sanitation as Key to Global Health: Voices from the field”

Vaikka olisi hauska esittää eettistä, globaalia vastuuta kantavaa älykköä, on pakko myöntää, että en seuraa UNU:n sivuja kovinkaan aktiivisesti. Itse asiassa eksyin niille ensimmäistä kertaa juuri tänään.

Ja mikä minut tämän tiedon lähteille johdatti? Maailman ensimmäinen puettava lehti tietenkin. T-post kertoo aiheesta blogissaan. Viiden viikon välein ilmestyvän T-paidan sisäpintaan on painettu jokin ajankohtainen uutinen. Maaliskuun numeron “Negotiating a war” kertoo musiikin tekijänoikeuksista. Lehden rintamuksessa on numeroittain vaihtuvan kuvataiteilijan tulkinta kulloisestakin uutisesta. T-postia ei voi ostaa irtonumeromyynnistä. Sitä painetaan vain sen verran, kuin lehdellä on tilaajia.

T-postista ei taida tulla varteenotettavaa kilpailijaa mediakentälle. T-paitafriikeille tämä on kuitenkin kova juttu – kuten myös idean omistajalle. T-post on saanut runsaasti mediahuomiota ja tilaajiakin lienee jo sievoinen määrä. Toisin kuin muut lehdet tämä ei pröystäile levikillään. T-post haluaa julkisuutta, mutta paitojen keräilyarvoa lisää se, ettei niitä tule joka hemmolla vastaan.

p.s.

T-postin muotia, alalkulttuuria, taidetta ja tiedonvälitystä yhdistelevä liikeidea olisi vieläkin kiinnostavampi, jos se olisi valjastettu hyväntekeväisyyteen. UNU:n raportin mukaan viemäröintiin laitettu dollari saadaan takaisin jopa 34-kertaisena. Viemäröinti vähentää köyhyyttä ja sairauksia ja lisää tuottavuutta. Viemäröinnin kehittäminen on valtava taloudellinen ja humanitaarinen mahdollisuus.

Mistä suomalaisten vaatteet ja urheilutuotteet ovat peräisin ja millaisissa oloissa ne on valmistettu? Saavatko paitojemme ompelijat elämiseen riittävää palkkaa ja kuka valvoo heidän työturvallisuuttaan? Miten suomalainen vaatekauppias takaa sen, etteivät hänen myymänsä farkut vaaranna tekijänsä terveyttä?

Tänään lanseerattava Puhtaat Vaatteet on osa kansainvälistä Clean Clothes Campaign -kampanjaverkostoa. CCC on toiminut Euroopassa vuodesta 1989.

Puhtaat vaatteet pyrkii parantamaan vaatetus- ja urheiluvaateteollisuudessa työskentelevien työntekijöiden oloja. Kansainvälinen CCC kouluttaa ja mobilisoi kuluttajia, lobbaa yrityksiä ja hallituksia sekä tarjoaa suoraa solidaarisuustukea työntekijöille näiden kamppailussa oikeuksiensa ja parempien työolojen puolesta. Kampanjan jäseniä ovat ammattiliitot ja monipuolisesti eri asioita kuten naisten oikeuksia ja köyhyyden vähentämistä ajavat kansalaisjärjestöt.

Julkaisuosakeyhtiö Elias on mukana kampanjan markkinoinnissa ja suunnittelee sekä tuottaa siihen liittyvät printti- ja verkkomateriaalit. Kampanjasivusto www.puhtaatvaatteet.fi toteutettiin Optinetin Yhdistysavaimella. Kampanjalla on myös oma Facebook-sivustonsa.

Kampanjaverkoston lehdistötilaisuus ja seminaari pidetään tänään – kansainvälisenä naistenpäivänä – Eurooppasalissa Helsingissä.

Suomen liittyessä mukaan kampanjaan CCC toimii 15:ssä Euroopan maassa. Suomessa Puhtaat vaatteet -kampanjan jäseniä ovat sen alkamishetkellä:

Changemaker
Palvelualojen ammattiliitto PAM
Reilun kaupan puolesta Repu
Suomen Ammattiliittojen Solidaarisuuskeskus SASK
TEAM Teollisuusalojen ammattiliitto
Toimihenkilöunioni

Demand a Living Wage! from Clean Clothes Campaign on Vimeo.

Nainen hosuu taksilla vastaanotolle – kuullakseen että ylilääkärillä on kokous, jonka päättymistä pitäisi odottaa pari tuntia. Perheellinen nainen alkaa perua menojaan, sillä eihän äkillisille muutoksille mitään voi.

Hoitaja opastaa kahvioon ja kertoo, että ylilääkäri on ilmoittanut esteestä jo aamulla. Nainen mykistyy. Aamulla? Etkä viitsinyt soittaa? Tai lähettää sähköpostia tai tekstiviestiä?

Hoitajan kasvoille leviää hölmistys. ”Yleensä potilaat odottavat”, hän vastaa närkästyneesti.

Tätä on alan perinteinen tuotannonohjaus: käyttöaste näyttää hyvältä, kun palveluun jonotetaan. Periaate ei näyttänyt hyvältä sikainfluenssarokotuksissa, kun ihmiset jonottivat pakkasessa.

HUONOSTI MENEE, toteaa tietoyhteiskunnan kehityksestä myös Elinkeinoelämän valtuuskunnan raportti Nykyaikaa etsimässä.” YK:n vertailu noteeraa julkiset nettipalvelumme 23. sijalle, edelle menevät jopa Malesia ja Meksiko. Sähköisen demokratian edistäjänä hallintomme jakaa 43. sijan Hondurasin, Mongolian ja Filippiinien kanssa.

Vaikka rinnastukset ontuisivat, suunta on selvä. Suomi on pudonnut kansainvälisissä vertailuissa koko 2000-luvun. On tuijotettu teknologiaan ja unohdettu palvelut.

Eikä teknologiassakaan ole kehumista, sen tietävät terveydenhuollon ammattilaiset ja käyttäjät. Kansallista terveysarkistoa pitää odottaa kaksi, ehkä jopa kymmenen vuotta. Turussa toimitetaan pian ensimmäiset eReseptit, mutta vie vähintään vuoden ennen kuin järjestelmä saadaan koko maahan.

Evan raportin kirjoittaja Teppo Turkki vaatii, että yhteinen järjestelmäarkkitehtuuri, yhteiset arkistot, kansalaisen sähköinen asiointitili ja tunnistus on saatava pian kuntoon. Julkisen sektorin pitää vapauttaa tietonsa kaikkien hyödynnettäväksi.

KYSE ON ASENTEESTA. Väestön rokotukset pystytään organisoimaan nykytekniikallakin. Digitaaliset palvelut helpottavat arkea, ja niitä voivat tarjota myös apteekit.

Esimerkiksi ”Kelaa painoasi” taipuisi sähköisiksi työkaluiksi myös verkkoon. Lisää iloa apteekin vinkeistä saa, kun läskeillä ostaa lukutaitoa Nepaliin.

Edellisessä numerossa apteekkari Tommi Saarelainen visioi, että vuonna 2040 asiakas tunnistetaan verisuonista. Asiakas arvioi apteekin ohjelmilla perimänsä vaikutusta terveysriskiin ja selvityttää netissä lääkitystään. Apteekit varmistavat turvallisuusprofiilin ja tarjoavat räätälöityjä ravitsemussuosituksia.

Ajatukset ovat hyviä, mutta niiden pitäisi toteutua jo lähivuosina. Lääkejakelijan on muututtava yhä enemmän asiantuntijatiedon jakelijaksi. Jos se ei onnistu, muuttuu lääkejakelu.

Varsinaiseksi teemaksi muodostui Kuningas EI, jota vajaa kolmevuotias poika toisteli painokkaasti etenkin ruokapöydässä. Kappale on osuva kuvaus uhmaiästä: ”Mä en tahdo syödä muumilautaselta, mä en tahdo syödä mitään…”. Laulussa jokaiseen kysymykseen, jopa hyvänyön toivotukseen tulee vastaukseksi ponteva ”ei”.

Lomailimme Kainuussa, jossa peruspalvelujen järjestäminen siirrettiin neljä vuotta sitten kunnilta maakunnalle. Suurta huomiota saanut hallintokokeilu on säästänyt kymmeniä miljoonia euroja, ja sen on kehuttu lisänneen kuntien yhteistyötä.

Kainuulaisille säästöt ovat tarkoittaneet sosiaali- ja terveyspalvelujen romahtamista. Hoitoa tarvitseville maakuntahallinto on tyly kuin lastenlaulu: täällä hallitsee kuningas EI.

Olen kuullut tästä monta kuvausta. Esimerkiksi nivelrikkoinen ja -reumainen mies ei päässyt edes hoitajan luokse, vaikka matkusti viitenä aamuna koulukyydissä 15 kilometriä vastaanotolle.

Toinen mies on yrittänyt tammikuusta asti päästä neurologisiin tutkimuksiin selittämättömän väsymyksen ja askelten lyhenemisen vuoksi.

”Onhan se mielenkiintoista, että tiettyjen virustautien esiintymiskarttaan tulee Kainuun kokoinen aukko, koska täällä niitä ei diagnosoida. Ihmiset pääsevät lääkäriin vasta, kun ovat todella sairaita”, pohti mökkinaapuri, maakunnassakin työskennellyt lääkäri.

Palvelua saa yksityiseltä tai etuilemalla. ”Kyllähän me äänekkäät vielä pärjäämme, mutta hirvittää ne sairaat, jotka eivät pysty edes puhelinta käyttämään”, kuvaa yksi iäkäs paikkakuntalainen.

Kainuussa on maan korkein työttömyys, vanheneva väestö ja velkaantuvat kunnat. Tosin ei terveyttä saa välttämättä rahallakaan, vaikka sitä kuinka sairaasti yrittäisi. Alkukesä vei popin kuninkaan, loppukesä toi luisevan kuningattaren.

Michael Jacksonin piti elää happikaapissa nukkumalla satavuotiaaksi, mutta elimistö petti jo puolimatkassa. Lukuisten sairauksien ja leikkausten runtelema tähti kärsi muun muassa kipulääkeriippuvuudesta. Lääkehoidon kokonaisarvioinnille olisi ollut tilaus.

Helsingissä esiintynyt Madonna, 51, on myös käyttänyt paljon rahaa itsensä muokkaamiseen. Madonna yrittää pysyä ikuisena teinityttönä, mutta kovin terveeltä ei rasvattomaksi piiskattu vartalo näytä.

Kunnat taistelevat väestön, ihmiset kehonsa ikääntymistä vastaan. Ei-sana on molemmissa kelpo apulainen, mutta kehno kuningas. Varsinkin syrjäseutujen vanhuksia pitäisi ohjata oikeaan terveyskäyttäytymiseen, muutoin säästöt maksetaan moninkertaisesti takaisin.

Mistä minä voisin tietää miten talous pitäisi elvyyttää tai puolustus hoitaa. Haluan, että edustajani on asioista huomattavasti paremmin selvillä kuin minä. Ei meidän tarvitse olla samaa mieltä. Riittää, että arvostan hänen älykkyyttään ja luotan hänen kykyynsä hoitaa asioita. Arvomaailmamme täytyy tietenkin olla yhteneväinen.

Mielestäni vaalikoneen kysymykset ovat liian asiakeskeisiä.

Kävin kuitenkin uteliaisuuttani vastaamassa niihin. Ja mitä ihmettä.. sain ykkösehdokkaakseni Tarja Cronbergin – vieläpä 50 pisteen etumatkalla kakkosehdokkaaseen.

Hmmm… saattaa siinä koneessa jotain tolkkua ollakin. Ja saattaapi sitä olla itsellänikin. Arvostan nimittäin Cronbergia todella paljon. Hän on älykäs, sivistynyt ja humaani. Ehdottomasti yksi suosikkipoliitikkoni.

Vielä ehtii äänestää!

Suuteleeko tätä pokaalia Barcelonan Lionel Messi vai Manchester Unitedin Cristiano Ronaldo? Minäkin pääsin aika lähelle. Oli pakko seurata perässä, kun jopa italialaismummot astelivat kuvauttamaan itsensä Mestareiden liigan palkintokannun kanssa. Jonottajia taisi olla hieman enemmän kuin taustalla näkyvälle Colosseumille.

Mestareiden liigan markkinointempaus oli nerokas. Maailman vanhimmalla stadionilla syntyi tähtikulttuuri, jota nykyiset jalkapallomiljoonäärit edustavat.

Gladiaattoritaisteluissa yleisön paikat jaettiin sosiaalisen aseman mukaan. Raunioilla sponsori Sony jakoi vip-lippuja muistuttavia kaulanauhamainoksia, jotta voisimme leikkiä hetken olevamme etuoikeutettuja.

Loppuottelu myytiin loppuun aikaa sitten, mutta kolossaalista mediatapahtumaa Rooman olympiastadionilla voi katsella helposti kotisohvaltakin. Ottelua seurataan 36 kameralla, paikat on varattu 120 televisio- ja radiokommentaattorille, 620 kirjoittavalle toimittajalle ja 180 valokuvaajalle.

Lentokenttämyymälässä ei kuitenkaan olisi saanut kuvata alkoholin myyntikiellosta kertovia kylttejä ja teippauksia. Ilmeisesti brittifanien hillitsemiseksi alkoholin myynti kiellettiin Rooman lentokentillä jo tiistaina. Italialaiseen tapaan kentältä löytyi silti baari, josta pystyi ostamaan viinejä ja joitakin liköörejä.

Illan loppuottelu täytyy kuitenkin katsella ilman tuliais-Limoncelloa ja Camparia.