Valviran toimintaa arvosteltiin jo tuolloin. Apteekkari.fi:n kommenteissa apteekkarit ihmettelivät tapauksia, joissa farmaseutti oli jäänyt kiinni lääkevarkaudesta, mutta sai silti jatkaa työtään.

Tänä syksynä Karjaan tapauksesta oli muistona valelääkäri-sana. Hovioikeus vahvisti 1,5 vuoden vankeustuomion ilman suurta huomiota.

Pieneksi jäi myös uutinen, että valelääkärin palkanneen Careman emoyhtiön toimitusjohtaja Matti Bergendahl oli viime vuonna viidenneksi parhaiten palkattu suomalainen 5,7 miljoonan euron ansio- ja pääomatuloillaan.

Myrsky nousi uudestaan, kun lääkäriyrittäjä Esa Laihon tutkintotodistus paljastui väärennökseksi.

MEDIA ON JAHDANNUT uusia tapauksia ja vaatinut päitä vadille. Molempia on saatu. Huomion perusteella voisi kuvitella, että luvattomat ammattilaiset ovat terveydenhuollon suurin ongelma.

Potilasturvallisuutta väheksymättä, ilmiö on lähinnä oire laajemmista ongelmista. Ulkoistukset eivät ole poistaneet työvoimapulaa, vaan nostaneet palkkoja. Huijaus houkuttaa, kun 500 euron valetodistuksella voi yltää miljoonatuloihin.

Valvonta on pudonnut vauhdista, ja palvelujärjestelmä natisee kasvavien velvoitteiden ja rahapulan puristuksessa. Yksityisiä hoivakoteja syytetään liian pienistä työtekijämääristä ja potilasturvallisuuden vaarantamisesta.

Silti hoiva-alallakin pääsee miljonääriksi. Huolestuttavampaa on se, että verottajan mukaan yrityksistä on tavattu pimeitä palkkoja ja peiteltyä osingonjakoa. Harmaan talouden selvitystäkin harkitaan ravintola- ja rakennusalan tapaan.

VILLIN LÄNNEN MENO vaivasi vuosikymmen sitten lääkemarkkinointia. Yritykset lennättivät lääkäreitä maailmaan ääriin seminaarimatkoille, maksoivat oopperat, golfit ja laskettelut.

Matkustelua ja kestitystä hillittiin alan sisäisissä ohjeissa 2001, ja juhlat päättyivät vuoden 2005 sääntötiukennukseen. Lähes jokaisella yrityksellä on myös alan eettisiä ohjeita tiukemmat sisäiset ohjeet. Yritykset vahtivat, että kilpailijat noudattavat sääntöjä.

Samaa henkeä löytyy apteekkialalta. On vaikea kuvitella, että väärillä proviisorin papereilla voisi edetä apteekkariksi. Apteekkiluvat ovat niin tiukassa, että muut hakijat syynäävät voittajan pätevyyden tarkasti.

Lääkärikunnassa kollegan pätevyyttä ei ole tapana kyseenalaistaa. Syytä ehkä olisi.

Pestuumarkkinoilla on piirteitä, jotka muistuttavat menneiden vuosien lääkemarkkinointia. Ulkoistaminen lisääntyy ja vuokratyö yleistyy myös apteekeissa. Terve liiketoiminta hyötyisi ulkoisen ja sisäisen valvonnan tehostumisesta.

Mitähän ylioppilas tuumaisi apteekin lahjakortista, jolla saisi Buranat ja vitamiiniporeet seuraavaa päivää varten?

Saksassa tätä voisi testata. Tuhannet saksalaiset ovat klikanneet Grouponin tarjouskuponkeja ja ostaneet lääkkeitä alle puoleen hintaan. Esimerkiksi Düsseldorfissa on saanut 25 euron arvosta muun muassa Aspirinia, Bepanthenia ja Orthomolin lisäravinteita 9,90 euroon.

Suomessa Apteekki Elixir on myynyt Grouponin kupongeilla kotimaista 40 euron kosmetiikkasarjaa 18 euroon.

Periaatteena on, että tarjous on ainutkertainen ja rajattu, ja alennusta annetaan vähintään 50 prosenttia. Eksotiikka tai pieni hulluus ovat eduksi.

Itselleen voi ostaa yhden tuotteen tai palvelun, mutta lahjaksi useita. Sähköpostissa ja yhteisöpalveluissa leviäviin tarjouksiin on helppo tarttua. Talouslehti Forbesin kansikuvapoika, Grouponin perustaja Andrew Mason, vetää maailman nopeimmin kasvavaa yritystä, joka saa päivässä miljoona uutta uutiskirjeen tilaajaa.

KANSIKUVIA EI TARVITTU, kun apteekin verkkopalvelua koskeva määräys tuli voimaan toukokuussa. Kahdeksan apteekkia oli silloin avannut virallisen verkkokaupan.

Verkossa voi periaatteessa hankkia uusia asiakkaita mistä päin maata tahansa. Käytännössä verkkoapteekki on usein piilossa vanhoiltakin asiakkailta.

Kahdeksasta verkkokaupasta vain Yliopiston Apteekin verkkotunnus vastaa apteekin nimeä. Tosin eiväthän ihmiset aina tunne nimeä, vaan puhuvat torin tai keskustan apteekista. Reitille sopivassa apteekissa poiketaan, kun tarve vaatii.

Etsitään siis tarpeen eli tuotteen mukaan. Google antaa kaikilla tunnetuilla tuotemerkeillä valtavasti sivuja, mutta ei ohjaa verkkoapteekkeihin. Sama koskee yleisnimiä, kuten särkylääke ja allergialääke.

”Verkkoapteekki” ja ”apteekin verkkokauppa” tuottavat hieman paremman tuloksen, mutta entäs kun verkkoapteekkeja on yli sata?

VERKKO PAKOTTAA apteekit markkinoimaan. Apteekkarin viime numero osoitti, että hyvät liikepaikat eivät ole ikuisia. Netissä taistelu huomiosta on jatkuvaa.

Toisaalta terveyspalvelut kiinnostavat, sillä kupongeilla on houkuteltu ihmisiä menestyksekkäästi rasvanpoistoon ja hammastarkastuksiin. Kuponki on parhaimmillaan, kun se täyttää hiljaisia hetkiä. Alennuksen huumassa asiakkaat käyttävät lopulta tavallista enemmän rahaa.

Itse tarjous on silkkaa markkinointia, sillä diilin välittäjä ottaa alennetusta hinnasta puolet. Tehoa lisää se, että asiakkaat saavat bonusta suositellessaan tarjousta kavereilleen.

Viranomaiset suhtautuvat nihkeästi terveyspalvelujen kysyntää luoviin heräteostoksiin, eikä markkinointitapa sovi suureen osaan apteekkituotteista. Verkossa täytyy olla kekseliäs ja erottautua.

Apteekki ja vihreä risti ovat kovia brändejä kivijalassa, mutta tiedon valtatiellä niistä näkyvät vain kirkkaimmat.

Kaveriporukalla on tapana tehdä syksyinen luontoretki. Kävelemme päivän metsässä, saunomme ja syömme hyvin.

Lokakuussa kohteena olivat Hollolan ja Lahden ulkoilureitit eli ei mikään vaativa vaellusmaasto. Kuvittelin olevani kunnoltani nelihenkisen seurueen parhaimmistoa, mutta vajaa 25 kilometriä reipasta marssia todisti toista.

Tunsin itseni läskiksi.

”Paino on pudonnut 15 kiloa. Olen syönyt monipuolisesti ja liikkunut. Ihminen on psykofyysinen kokonaisuus”, kehaisi uuteen rasvatietoon uskova kaverini.

Kokonaisuus sai uuden mittapuun, kun saunailtaan liittyi mäkikotka Janne Ahonen. Kilpailupainoaan viisi kiloa tuhdimpanakin urheilija oli pelkkää pyykkilautaa ja paljasti muut pullukoiksi.

METSÄSTÄJÄ-KERÄILIJÄN geeneillä varustettu kroppamme ei ole vajaassa sadassa vuodessa sisäistänyt istumatyön luonnetta, vaan alkaa valon vähentyessä kerätä ravintoa talven varalle. Sitä riittää.

Lähipostissa suklaa on paremmin esillä kuin ikimerkit. Irtokarkkeja, makeita välipaloja ja juomia on tarjolla niin, että kieltäytyminen vaatii huippu-urheilijan itsekuria.

Mäkihypyssä sitä tarvitaankin, sillä painorajat ovat ehdottomia. Jos Ahonen olisi Oberstdorfissa 2005 painanut tarkastuksessa grammankin vähemmän, kultamitali olisi mennyt. Toisaalta kilo enemmän, niin sitä ei olisi tullut.

Suomessa Ahosen ja Pekka Holopaisen Kuningaskotka-kirja herätti kohua alkoholipaljastuksillaan, mutta saksankielisen version julkistuksessa toimittajat olivat kiinnostuneempia Ahosen painonhallinnasta.

RASVASOTA NOUSI taas pintaan, kun Ylen MOT esitteli meta-analyysejä, joiden mukaan tyydyttyneet eläinrasvat ovat uskottua vaarattomampia. Vallitsevan totuuden kyseenalaistaminen on median tehtävä, ja aihe on kirjaimellisesti herkullinen.

Vastareaktiosta on kasvamassa ravitsemussuositusten vastainen ristiretki, jossa Pekka Puskan riistämät nautinnot ryöstetään takaisin voissa ja kermassa tiristäen.

Ylilyönteihin sorrutaan ammattipiireissäkin, sillä asiantuntemus on yllättävän ohutta. Noin 450 pätevöityneestä ravitsemusterapeutista vain reilu sata työskentelee julkisessa terveydenhuollossa. Ehkä tätä osaamista voisi vahvistaa laihdutuslääkkeitä myyvissä apteekeissakin.

Itse aion tarttua tutkijan vinkkiin: kannattaa syödä enemmän kasviksia, hedelmiä ja marjoja, niin energiamäärä pienenee, paino pysyy kurissa ja luontoa kuluu vähemmän.

P.S. Kesäkuussa kirjoitin tabletista, joka ei ole lääkepuriste, vaan median lääke verkkojakelun kaupallistamiseksi. Tablettien tiennäyttäjä, Macintoshin iPad ei ole täällä vieläkään myynnissä, mutta laitteita on tuotu yli 10 000 kappaletta. IPad-lehden ovat jo julkaisseet Suomen Kuvalehti, Gloria, Tietokone, Tekniikan Maailma, Suosikki ja monet muut.

Jos olette luulleet, että tabletti tarkoittaa nieltävää lääkepuristetta tai kattausalustaa, niin kurkistakaapa kännykkä- ja tietokonemaailmaan. Näissä piireissä sanaan on ladattu uusi merkitys ja paljon toivoa.

Kyseessä on eräänlainen kännykän ja kannettavan tietokoneen risteytys. Kosketusnäyttöinen laite ei tarvitse näppäimistöä, läppää, eikä mokkulaa. Desinfioitavia malleja on myyty terveydenhuoltoonkin.

Kuluttajamarkkinoilla säpinä alkoi tänä keväänä, kun Apple toi huhtikuussa myyntiin kohutun iPadinsa. Laitetta varattiin kymmeniä tuhansia ennakkoon, ja miljoona kappaletta meni vajaassa kuukaudessa.

Koska iPad tulee Suomeen aikaisintaan syksyllä, me lehtien tekijät olemme hankkineet niitä Yhdysvalloista.

Kova kysyntä on sallinut poskettoman hinnoittelun. On laskettu, että Apple saa halvimmista malleista reilun 40 prosentin ja kalleimmista 55 prosentin katteen. Näin kannattavasta tabletista apteekit voivat vain haaveilla.

Tabletissa on kuitenkin niin paljon vaikuttavia ominaisuuksia, että moni apteekkari hankkii sellaisen itselleen. Muistiin mahtuu esimerkiksi kolmisenkymmentä elokuvaa tai pieni kirjasto.

Kevyt näyttö kulkee mukana kuin aikakauslehti ja tarjoaa verkkojulkaisun parhaat puolet. Mikä tahansa kuva laajentuu videoksi tai kuvagalleriaksi, ja 3D-mallinnoksia voi pyöritellä kosketusnäytöllä. Jutut linkittyvät sähköisiin lähteisiin, ja sisältöä on helppo jakaa yhteisöpalveluissa.

Apteekkarilehdessä voitaisiin esitellä vaikka automatiikkaa niin, että kolmiulotteisia rakennepiirroksia saa tarkastella mistä kulmasta ja missä koossa tahansa. Samalla tavoin voidaan havainnollistaa lääkemolekyylien rakenteita ja vaikutusmekanismeja.

Langattomuus kiihdyttää kaiken viestinnän digitalisoitumista. Apteekkien on otettava huomioon, että ihmiset viettävät yhä enemmän aikaa Internetissä. Uusia palveluja on tuotava asiakkaiden ulottuville verkon kautta.

Muutkin tekevät iPadin ja iPhonen kaltaisia laitteita, mutta Apple osaa tehdä kaiken helpoksi. Miellyttävät käyttöliittymät saavat tuekseen runsaasti palveluja.

Esimerkiksi Nokialla on kova työ muuttaa insinöörimäistä teknologiaansa käyttäjäystävälliseksi palvelualustaksi.

Apteekeillakin on haasteensa. Ydintoiminta eli lääkkeiden jakelu elättää yhä huonommin, kun hinnat laskevat. Vaihtoehtona on etsiä muita tuotteita tai palveluita.

Lääketietoon perustuvat palvelut hyödyntävät apteekkien ydinosaamista. Tällainen on  uusi työkalu, joka on tarkoitettu lähinnä palvelutalojen lääkehoitosuunnitelmien tekemiseen. Palvelulta puuttuu enää kunnon nimi. Tuotteistamisessa ja markkinoinnissa voikin ottaa oppia omenan menestyksestä.

Nainen hosuu taksilla vastaanotolle – kuullakseen että ylilääkärillä on kokous, jonka päättymistä pitäisi odottaa pari tuntia. Perheellinen nainen alkaa perua menojaan, sillä eihän äkillisille muutoksille mitään voi.

Hoitaja opastaa kahvioon ja kertoo, että ylilääkäri on ilmoittanut esteestä jo aamulla. Nainen mykistyy. Aamulla? Etkä viitsinyt soittaa? Tai lähettää sähköpostia tai tekstiviestiä?

Hoitajan kasvoille leviää hölmistys. ”Yleensä potilaat odottavat”, hän vastaa närkästyneesti.

Tätä on alan perinteinen tuotannonohjaus: käyttöaste näyttää hyvältä, kun palveluun jonotetaan. Periaate ei näyttänyt hyvältä sikainfluenssarokotuksissa, kun ihmiset jonottivat pakkasessa.

HUONOSTI MENEE, toteaa tietoyhteiskunnan kehityksestä myös Elinkeinoelämän valtuuskunnan raportti Nykyaikaa etsimässä.” YK:n vertailu noteeraa julkiset nettipalvelumme 23. sijalle, edelle menevät jopa Malesia ja Meksiko. Sähköisen demokratian edistäjänä hallintomme jakaa 43. sijan Hondurasin, Mongolian ja Filippiinien kanssa.

Vaikka rinnastukset ontuisivat, suunta on selvä. Suomi on pudonnut kansainvälisissä vertailuissa koko 2000-luvun. On tuijotettu teknologiaan ja unohdettu palvelut.

Eikä teknologiassakaan ole kehumista, sen tietävät terveydenhuollon ammattilaiset ja käyttäjät. Kansallista terveysarkistoa pitää odottaa kaksi, ehkä jopa kymmenen vuotta. Turussa toimitetaan pian ensimmäiset eReseptit, mutta vie vähintään vuoden ennen kuin järjestelmä saadaan koko maahan.

Evan raportin kirjoittaja Teppo Turkki vaatii, että yhteinen järjestelmäarkkitehtuuri, yhteiset arkistot, kansalaisen sähköinen asiointitili ja tunnistus on saatava pian kuntoon. Julkisen sektorin pitää vapauttaa tietonsa kaikkien hyödynnettäväksi.

KYSE ON ASENTEESTA. Väestön rokotukset pystytään organisoimaan nykytekniikallakin. Digitaaliset palvelut helpottavat arkea, ja niitä voivat tarjota myös apteekit.

Esimerkiksi ”Kelaa painoasi” taipuisi sähköisiksi työkaluiksi myös verkkoon. Lisää iloa apteekin vinkeistä saa, kun läskeillä ostaa lukutaitoa Nepaliin.

Edellisessä numerossa apteekkari Tommi Saarelainen visioi, että vuonna 2040 asiakas tunnistetaan verisuonista. Asiakas arvioi apteekin ohjelmilla perimänsä vaikutusta terveysriskiin ja selvityttää netissä lääkitystään. Apteekit varmistavat turvallisuusprofiilin ja tarjoavat räätälöityjä ravitsemussuosituksia.

Ajatukset ovat hyviä, mutta niiden pitäisi toteutua jo lähivuosina. Lääkejakelijan on muututtava yhä enemmän asiantuntijatiedon jakelijaksi. Jos se ei onnistu, muuttuu lääkejakelu.

Varsinaiseksi teemaksi muodostui Kuningas EI, jota vajaa kolmevuotias poika toisteli painokkaasti etenkin ruokapöydässä. Kappale on osuva kuvaus uhmaiästä: ”Mä en tahdo syödä muumilautaselta, mä en tahdo syödä mitään…”. Laulussa jokaiseen kysymykseen, jopa hyvänyön toivotukseen tulee vastaukseksi ponteva ”ei”.

Lomailimme Kainuussa, jossa peruspalvelujen järjestäminen siirrettiin neljä vuotta sitten kunnilta maakunnalle. Suurta huomiota saanut hallintokokeilu on säästänyt kymmeniä miljoonia euroja, ja sen on kehuttu lisänneen kuntien yhteistyötä.

Kainuulaisille säästöt ovat tarkoittaneet sosiaali- ja terveyspalvelujen romahtamista. Hoitoa tarvitseville maakuntahallinto on tyly kuin lastenlaulu: täällä hallitsee kuningas EI.

Olen kuullut tästä monta kuvausta. Esimerkiksi nivelrikkoinen ja -reumainen mies ei päässyt edes hoitajan luokse, vaikka matkusti viitenä aamuna koulukyydissä 15 kilometriä vastaanotolle.

Toinen mies on yrittänyt tammikuusta asti päästä neurologisiin tutkimuksiin selittämättömän väsymyksen ja askelten lyhenemisen vuoksi.

”Onhan se mielenkiintoista, että tiettyjen virustautien esiintymiskarttaan tulee Kainuun kokoinen aukko, koska täällä niitä ei diagnosoida. Ihmiset pääsevät lääkäriin vasta, kun ovat todella sairaita”, pohti mökkinaapuri, maakunnassakin työskennellyt lääkäri.

Palvelua saa yksityiseltä tai etuilemalla. ”Kyllähän me äänekkäät vielä pärjäämme, mutta hirvittää ne sairaat, jotka eivät pysty edes puhelinta käyttämään”, kuvaa yksi iäkäs paikkakuntalainen.

Kainuussa on maan korkein työttömyys, vanheneva väestö ja velkaantuvat kunnat. Tosin ei terveyttä saa välttämättä rahallakaan, vaikka sitä kuinka sairaasti yrittäisi. Alkukesä vei popin kuninkaan, loppukesä toi luisevan kuningattaren.

Michael Jacksonin piti elää happikaapissa nukkumalla satavuotiaaksi, mutta elimistö petti jo puolimatkassa. Lukuisten sairauksien ja leikkausten runtelema tähti kärsi muun muassa kipulääkeriippuvuudesta. Lääkehoidon kokonaisarvioinnille olisi ollut tilaus.

Helsingissä esiintynyt Madonna, 51, on myös käyttänyt paljon rahaa itsensä muokkaamiseen. Madonna yrittää pysyä ikuisena teinityttönä, mutta kovin terveeltä ei rasvattomaksi piiskattu vartalo näytä.

Kunnat taistelevat väestön, ihmiset kehonsa ikääntymistä vastaan. Ei-sana on molemmissa kelpo apulainen, mutta kehno kuningas. Varsinkin syrjäseutujen vanhuksia pitäisi ohjata oikeaan terveyskäyttäytymiseen, muutoin säästöt maksetaan moninkertaisesti takaisin.

Apteekin asiakas nauttii lakien suojasta ja valvotusta ammattitaidosta. Apteekkariliiton toimitusjohtaja Reijo Kärkkäinen pitää kuluttajan huijaamisena, että verkon luontaistuotekaupat ratsastavat tällä maineella.

Riittääkö yksi sana sekoittamaan ”aikuisviihteen ammattilaisten” potenssivalmisteita myyvät sivustot oikeiden ammattiapteekkien verkkopalveluihin? Ikävä kyllä riittää – ja siitä saavat apteekit syyttää myös itseään.

Apteekkareita on houkuteltu perustamaan verkkoapteekkeja, joiden valikoima on pakostakin samankaltainen kuin luontaistuotekaupoilla. Tyylikin on usein sama: kävijälle tarjotaan kuukauden tuotteita, yliviivattuja hintoja ja listoja suosituimmista artikkeleista. Viimeistelemättömät pakkauskuvat ja harrastelijamainen yleisilme kruunaavat halvan vaikutelman.

Ihmiset arvostavat apteekkien asiantuntemusta. Pari vuotta sitten Taloustutkimuksen tutkimuksessa apteekki nousi lääkärin ohi tärkeimmäksi lääkeneuvonnan antajaksi.
Apteekkien pitäisi vaalia mainettaan myös verkossa, eikä rynnätä sähköiseen liiketoimintaan luontaistuotteet edellä. Ihmepillereiden mainoslauseissa on samaa lääketieteellistä uskottavuutta kuin ihmepohjallisissa, joiden nuhruisia mainoksia on tottunut näkemään Hymyn kaltaisissa julkaisuissa.

Totesin vuosi sitten, että kattava apteekkiverkko hakkaa verkkoapteekin, vaikka netissä saisi myydä oikeitakin lääkkeitä.

Verkkopalveluita pitäisi kehittää tukemaan apteekkien asiantuntijaroolia. Reseptien uusiminen onnistuu kohta sähköisesti, ja voi verkkoasioinnista syntyä joskus pientä kauppaakin. Etusijalla on silti tieto.

Toisin kuin EU, hallitus ei halua lääkeyrityksille mahdollisuutta jakaa lääketietoa kuluttajille. Jos komission esitys kaatuu, tiedottaminen jää alan ammattilaisille.Tämä tilaisuus apteekkien kannattaa hyödyntää.

Yhteistyökin on mahdollista. Kilpailuvirasto ratkaisi äskettäin, että apteekkien mainostilan myyminen lääkeyrityksille ei ole ollut kilpailua rajoittavaa toimintaa. Luulisi että avoin ja eettisesti kestävä yhteistyön muoto löytyy myös tiedon jakamiseen.

Vaikka ei löytyisi, ammattiapteekin on oltava asiantuntija myös verkossa. Investointi informaatiopalveluihin ei tuo pikavoittoja, mutta se on järkevämpää kuin uhrata uskottavuus toimintaan, jonka kaupallinen hyötykin on kyseenalaista.

Se on kuitenkin varmaa, että Lääkelaitoksen siirtämiseen Helsingistä Kuopioon ei tarvita yhtäkään vaunua. Työntekijät pysyvät pääkaupunkiseudulla, kuten on käynyt muissakin virastojen pakkosiirroissa.

Esimerkiksi Poliisin tietohallintokeskus aloitti Rovaniemellä aivan uusin voimin. Hallitus aikoo silti siirtää 4000-8000 virkamiestä maakuntiin vuoden 2011 loppuun mennessä.

Työn toteuttaja, valtiosihteeri Timo Reina osaa selittää tehottoman aluepolitiikan viisaaksi rekrytointisuunnitelmaksi. Puolet valtion työntekijöistä siirtyy eläkkeelle lähivuosina, ja Reinan mielestä valtion on helpompi kilpailla osaavasta työvoimasta maalla kuin Helsingissä.

Jos näin on, niin miksi terveydenhuollon työvoimapula on pahinta juuri syrjäseuduilla? Lääkäreitä ei saada edes suurella rahalla paikkakunnille, joissa valtion posti- ja poliisipalvelutkin viihtyvät huonosti.

Suomi on laaja maa, ja terveydenhuollon pitää palvella kaikkia kansalaisia. Kattava apteekkiverkko tarvitsee rinnalleen kattavat terveyspalvelut. Moni apteekkari kaipaa maalle mieluummin lääkäreitä kuin virastoja.

Kysykää vaikka Ristijärven apteekkarilta Pekka Savolaiselta – joka on kasvanut apteekkarin poikana Otanmäellä. Savolainen on huomannut, että lääkärin puuttuminen on vähentänyt Ristijärvellä tulevaisuudenuskoa sekä reseptien määrää. Lääkärireissu vie yleensä lääkeostotkin naapurikuntaan. Paikkakunnalle jäävät vain reseptien uusimiset. Siinä riittää haastetta, kun viitehintauudistus ja matalasuhdanne puristavat pientä apteekkia.

Terveydenhuollon hallinnonuudistus houkuttelee hajasijoitteluun. Pakkosiirto kuitenkin lamauttaa yksikön vuosiksi. Esimerkiksi Kuopiosta löytyy kyllä lääketieteen ja farmasian osaamista, mutta ei Lääkelaitoksen kokemusta lääkevalvonnasta ja lupamenettelystä.

Euroopan on vaikea kilpailla huippuosaajista Yhdysvaltain bio- ja piilaaksojen kanssa. Tässä vertailussa Helsinki on käpykylä.

Aivovuotoa voi ehkä hillitä nyt, kun finanssikriisi syö amerikkalaisten tutkimuskeskusten rahoitusta. Tilaisuus kannattaisi käyttää pääkaupunkiseudun tietoklusterin vahvistamiseen, eikä roiskia vuosikymmenten asiantuntemusta hukkaan.

En kuitenkaan ihmettelisi, vaikka hallitus painostaisi seuraavaksi Finnairia uusimaan kalustoaan Kuopion-reitille.

Toimitusjohtaja Pia Koivun mukaan Kvalion tuo lääkärin erikoisosaamisen kuluttajan tietoon, ja lääkäri pääsee seuraamaan palvelunsa laatua.

Pian avautuva nettipalvelu haastaa lääkärit arvioimaan toisiaan. Hyvälääkäri.fi kertoo kuka on hyvä yksityislääkäri muun muassa potilailta saadun palautteen ja kollegoiden suositusten perusteella. Lääkäriliitto pelkää, että toiminta voi murentaa ammattikunnan kollegiaalisuutta.

Kvalionin toimitusjohtaja Pia Koivu huomasi jo aikanaan Ortonilla, että häntä pyydetään usein suosittelemaan lääkäriä. Muutama vuosi sitten hyvältä tuttavalta Kari Vuoriselta kipeytyi akillesjänne niin, että se vaati leikkausta. Juoksemista ja vuorikiipeilyä harrastava Vuorinen halusi, että operaatio onnistuu täydellisesti.

Lääkäriksi löytyi Koivun toinen tuttu, turkulainen ortopedi Jussi Rantanen. Jalka parantui, ja kuukausi sitten Vuorinen juoksi Berliinin maratonin. Vuotta aiemmin kantapää polkaisi liikkeelle toisen haasteen.

– Kari totesi, että mitä jos Jussi laitettaisiin tieto näistä sinun taidoistasi internetiin muidenkin potilaiden nähtäville, kertoo Koivu.

Kvalionin ja Hyvälääkäri.fi-palvelun idea on juuri tämä: laitetaan lääkärit suosittelemaan toisiaan.

– Lääkäripiireissä tiedetään parhaiten kuka on hyvä hoitamaan tiettyjä sairauksia ja vaivoja. Kun lääkäri tietää, että joku on hoitanut pitkään tietynlaisia potilaita, hän voi suositella tätä muillekin. Näin potilas pääsee suoraan oikealle vastaanotolle.

Maailmalta löytyy tylympiä esikuvia

Vastaavia nettipalveluita on maailmalla useita. Koivun mukaan yksikään niistä ei ole arvioinnissaan yhtä kattava kuin hyvälääkäri. Sen pisteytys perustuu neljään kriteeriin. Ensimmäinen niistä tulee koulutuksesta, työkokemuksesta ja tieteellisestä toiminnasta. Lisäksi pisteitä kertyy lääkärin itsensä nimeämästä erikoisosaamisesta, kuten myös lääkäreiden suosituksista ja potilasarvioista.

– Esimerkiksi Doktorsguiden Ruotsissa perustuu pelkästään potilaspalautteeseen. Siinä ei myöskään kysytä, haluaako lääkäri olla järjestelmässä mukana. Me olemme lähteneet siitä, että tämä on lääkäreille vapaaehtoista.

Kvalionin palvelussa lääkärit saavat määritellä itse, mitä tietoja julkaistaan. Lääkäri voi valita näkyviksi esimerkiksi tietyt osaamisalueet, joissa hänen tähdityksensä on hyvä. Hän voi myös julkaista vain perustietonsa ilman arviointeja tai jättää kaiken piiloon. Osalle lääkäreistä kuitenkin jo ajatus oman työn arvioinnista on liikaa.

– Kyllä me tiedämme, että kaikki lääkärit eivät tähän lähde mukaan.

Vapaaehtoisuus voi olla näennäistä

Palvelu hakee vastaanottoa pitäviä yksityislääkäreitä, mutta ei työterveyslääkäreitä. Piiriin voisi kuulua 5 000 lääkäriä.

– Liittyminen on vapaaehtoista, mutta leimautuvatko kieltäytyjät huonoiksi lääkäreiksi? Osa ei halua antaa tietojaan lääkärimatrikkeliinkaan, mutta se ei tarkoita, että he olisivat sen huonompia lääkäreitä kuin muutkaan, sanoo Lääkäriliiton koulutusjohtaja Hannu Halila.

Liittoakin pyydettiin mukaan, mutta se jättäytyi pois palvelun arviointilautakunnasta.

– Me näimme esimerkiksi, että hankkeeseen liittyy kollegakuntaa jakavia uhkia.

Halilan mukaan oli odotettua, että lääkärivertailu syntyy myös Suomeen. Hän pitää positiivisena, että tekijät ovat keskustelleet valmisteluvaiheessa Lääkäriliiton kanssa.

– Lääkäriliitto korostaa potilaan valinnanvapautta, ja tässä tarjotaan tietoa valinnan pohjaksi. Kriteerien yksipuolisuus kuitenkin arveluttaa. Arviot voivat perustua melko kapeaan aineistoon.

– Katsoimme lisäksi, että liiton sivuiltakin löytyvä Etsi lääkäri -palvelu riittää tässä vaiheessa hyvin. Sieltä näkee, mikä on lääkärin erikoisala ja missä hän ottaa vastaan.

Yritykset pääsevät lääkärin huoneeseen

Lääkäriasema Dextran toimitusjohtaja Leena Niemistö kehuu järjestelmän potilasystävällisyyttä. Apua voi hakea tiettyyn ongelmaan tietämättä kenen alaan se kuuluu.

– Etsi lääkäri -palvelussa potilaan pitää tietää jo aika paljon sairaudestaan.

Fysiatrian erikoislääkäri Niemistö kuuluu nettipalvelun arviointilautakuntaan Lääkäripalveluyritysten yhdistyksen (LPY) puheenjohtajana. Hän pitää palvelua yhtenä markkinointikanavana, jossa yritys voi hyödyntää osaavia lääkäreitään.

Lääkärille itselleen se on tapa tuoda osaamistaan esiin.

– Voisin kuvitella itse olevani sekä suosittelija että arvioitava.

Niemistö ei usko, että kollegoiden suosittelu voi vaarantaa kollegiaalisuutta.

– Epäluuloni ovat pienentyneet, kun olen perehtynyt järjestelmään ja kriteereihin. Minullakin on ollut pieni pelko siitä, jäävätkö hiljaiset ja vaatimattomat lääkärit pimentoon.

Pia Koivun mukaan lääkäriasemat ovat kiinnostuneita siitä, mitä tapahtuu vastaanottohuoneessa.

– Lääkärikeskukset sertifioivat toimintaansa ja mittaavat palveluprosesseja, mutta heidän saamansa asiakaspalaute on yleensä ääripäistä.

Kvalionin osakkaiksi on houkuteltu nimekkäitä terveydenhuollon ja liike-elämän asiantuntijoita. Yksi heistä on hallituksen puheenjohtaja Vesa Ekroos.

– Lääkäreiden laadunvalvonta ei aina toteudu parhaalla mahdollisella tavalla, hän sanoo.

Palvelu kannustaa kouluttautumaan

Myös Ekroos on etsinyt tarvitsijoille lääkäriä muun muassa Mehiläisessä.

– Soitin yleensä jollekin tutulle, joka sitten suositteli kollegaansa.

Mehiläisen toimitusjohtajana Ekroos huomasi, että ammatinharjoittajia oli vaikea motivoida koulutukseen.

– Jos joku aikoi osallistua, hän saattoi kysyä mitä siitä maksetaan. Ehkä tämä järjestelmä osaltaan kannustaa ammatinharjoittajia huolehtimaan itsestään. Se koituu myös potilaan hyväksi, Ekroos toteaa.

– Tällainen käsitys elää, ettei koulutukseen lähdetä, kun taksamittari pysähtyy, Halila myöntää.

Lääkäriliiton kyselyjen mukaan yksityislääkärit kuitenkin osallistuvat koulutukseen enemmän kuin lääkärit keskimäärin.

Yksityislääkärit saavat lähipäivinä kirjeen, jossa kerrotaan hyvälääkäri.fi-palvelusta ja pyydetään suosittelemaan kollegoja. Suosittelu ei sisällä laadullista arviota. Palautekanava avautui keskiviikkona. Palveluun on jo syötetty julkisista lähteistä kerättyjä lääkäreiden perustietoja. Keväällä avautuva palvelu on lääkäreille ilmainen. Potilaat ja palvelua käyttävät yritykset maksavat tiedoista.

Vuorisen ja kumppaneiden – myös muutaman lääkärin – ideoima palvelu listaa yksityislääkäreiden osaamista neljän kriteerin mukaan. Ensimmäinen kostuu koulutuksesta, työkokemuksesta ja tieteellisestä toiminnasta. Pisteitä saa myös oman osaamisen määrittelystä, kollegoiden suosituksista ja potilasarvioista.

Pisteistä jaetaan tähtiä yhdestä viiteen. Täyteen viiteen tähteen ei kuitenkaan tarvita täysiä pisteitä.

Ymmärrän lääkäreitä, jotka suhtautuvat hankkeeseen varauksellisesti. Onhan se kieltämättä brutaali ajatus, että vuosikymmenten työurasta ja kouluttautumisesta syntynyt lääketieteellinen erikoisosaaminen puristetaan muutamaan tähteen samalla tavoin kuin hotellihuone Lanzarotella, kympin viinipullo tai uudet talvirenkaat.

Arvioinnit ja vertailut ovat kuitenkin tätä päivää. Informaation määrä kasvaa, eikä kukaan meistä hallitse kaikkea. Samalla tavoin kuin tähdet auttavat lääkäriä valitsemaan sopivat renkaat, ne ohjaavat potilasta oikean lääkärin luo.

Palvelu pyrkii yhdistämään vaivan ja siihen erikoistuneen lääkärin. Parhaassa tapauksessa lääkäri saa erikoisosaamisensa oikean kohderyhmän tietoon entistä paremmin.

Jos itse olisin lääkäri, kokeilisin järjestelmää ainakin omaksi huvikseni. Se tarjoaa tilaisuuden seurata kohtalaisen systemaattista potilaspalautetta, eikä mitään ole pakko julkaista. Lääkäri voi halutessaan pitää yhteystietonsakin piilossa.

Voi olla, että aika ei ole vielä kypsä tähän. Maailmalla on kuitenkin syntynyt useita suoraviivaisempia vertailuja, joissa lääkäriltä ei ole kysytty mielipidettä edes palveluun osallistumisesta.

Jos ensi vuonna aloittava hyvälääkäri.fi ei onnistu, tilalle tulee toinen yrittäjä – eikä se välttämättä jätä päätäntävaltaa lääkärille.

Lue myös aiheeseen liittyvä uutinen:

• Kehukaa minua – tähdet kertovat