Olen innoissani ja tietysti jännittääkin. Samalla kuitenkin olo on hieman haikea jättäessäni hyvän työpaikan ja mukavat työkaverit taakseni. Eliaksessa olen saanut tehdä monipuolista työtä ja kehittyä, mikä on – sallinetteko sanoa – siistiä!

Aika on mennyt hurjan nopeasti, mutta tästä on hyvä jatkaa eteenpäin. Jännittävää syksyä kaikille muillekin ja kiitos kuluneesta vuodesta Eliaksen väelle!

Kaikki alkoi edellisessä työpaikassani, kun sain joulubonuksena sellaisen. Se mahtui taskuun ja sitä oli helppo käyttää.

Tähtäilin sillä esikoisemme ensivaiheita ja lomakohteiden jättiläispitsoja. Into laajeni ja pian sen oli oltava melkein koko ajan saatavilla.

Luin manuaalin ja sitten se kamera alkoi säkättää tauotta. Piti saada parempia ja tarkempia räpsyjä. Asensin laitteeseen puolilaillisen ohjelmiston, joka lisäsi pokkariini järjestelmäkameran ominaisuuksia.

Mutta enää ei kenno riittänyt. Piti saada isompia, sävykkäämpiä ja tarkempia kuvia. Kaveri kulman takaa lykkäsi käteen vanhan digijärkkärinsä, ihan vaan koekäyttöön. “Ota rauhassa tuntumaa, kokeilu ei maksa mitään.” Sitten se oli saatava omaksi.

Oli myös saatava tietää lisää valosta, ajasta ja herkkyydestä. Haalin kirjoja ja lisävarusteita; linssin suotimia, tripodeja, loittorenkaita. Piilottelin Foto-Rajalan muovikasseja vaimolta. Ryömin pusikoissa putki ojossa ötököitä etsien. Eksyin suurkaupungeissa, koska matkakumppanini eivät jaksaneet odottaa sitä oikeaa auringon kulmaa. Ymmärsin olevani koukussa.

Sitten löysin valokuvauspäiväkirja Blipfoton ja sain uskottavan syyn kantaa kameralaukkua jatkuvasti mukana, koska jokaiselle päivälle on löydyttävä siitä kertova otos. Viime viikonloppuna kuvasin sadannen blippini. Toisin sanoen elämääni voi selata reilu sata päivää taakse päin täällä.

Blipfoton Bill & Ted -tyylinen ”be excellent to each other” -kritiikki sopii mainiosti kaltaiselleni fotonistille; mitättömästäkin kuvasta saadut vuolaat kehut antavat kelpo syyn pyrkiä parempaan tulokseen seuraavana päivänä: ”Lovely colors! Brilliant details! Awesome!”

Puolet Blipfoton hauskuudesta onkin toiset blippaajat. Muiden harrastajien mieltymykset ovat kiinnostavaa ja hupaisaa seurattavaa. Yksi kuvaa joka sunnuntai kirkon, toinen jokapäiväisen leipänsä (brittikeittiön herkut, huh!). Blipfoto on myös erittäin yhteisöllinen – esimerkiksi juuri eilen sain yhdysvaltalaiselta rouvalta tarjoiluehdotuksen hollantilaisille paloviinarusinoilleni.

Itse koen tyytyväisyyttä kun muistikortille tallentuu skarppi ja kivasti sommiteltu kuva jostakin ruohonjuuritason elävästä. Etenkin heinäsirkat ovat antoisia kuvattavia. Pitäisi tosin saada vielä vähän suurempi makrolinssi. Ihan vähän suurempi vaan.

Fotomaraton Taiteiden yönä 27.8.2010

Aikaisemmin sivuillamme:

Koukussa blogeihin (Emmi)
Juosten kuvattu

Ville Miettinen ja kirjoittaja auttavat valokuvaaja Tuulikki Holopaista kuvausjärjestelyissä.

Tänään selviää nähdäänkö jalkapallon MM-kisojen välierissä Hollannin oranssia vai Brasilian keltaista ja vihreää. Nämä värit löytyvät myös eilen ilmestyneestä Pros’datan erikoisnumerosta.

Kun MM-kisat tasan kolme viikkoa sitten potkaistiin käyntiin suurin odotuksin, alkoi myös prostahyperplasian hoidossa uusi aika. Combination In Focus -seminaari Kirkkonummella valaisi urologeja uusista tutkimustuloksista, jotka vaikuttavat eturauhasen hyvänlaatuisen liikakasvun hoitokäytäntöihin.

Seminaarissa paljastuikin, että prostahyperplasian Käypä hoito -suosituksen uudistaminen aloitetaan loppukesästä. Pros’data kertoi uutisen ensimmäiseksi, alle kolme viikkoa tilaisuuden jälkeen.

Uutisprintille se ei ole mikään nopeus, mutta asiakaslehden prosessiksi tuotanto oli poikkeuksellisen ripeää: ensimmäinen taitettu versio oli asiakkaalla viikossa. Se vaatii pyöreiden vuorokausien lisäksi huolellista suunnittelua. Esimerkiksi graafeja päästiin työstämään jo ennen seminaaria.

Sade oli pilata hienon kuvasuunnitelman, mutta onneksi löytyi suojainen paikka – ja professoreilta pelisilmää. Ai mitenkö jalkapallo liittyy prostatahyperplasiaan? Joillekin ison eturauhasen miehille katsomossa istuminen on mahdotonta jatkuvan vessassa juoksemisen vuoksi. Palloon liittyy myös muuta symboliikkaa, jonka onkin tarkoitus aueta vain lääkäreille.

Ulkoasuaan muuttanut Jabulani sekä professorit Michael Marberger Wienin yliopistosta ja Teuvo Tammela TAYS:sta.

Aikaisemmin sivuillamme:

Journalismi puree
Lehti pääsi kirjahyllyyn
Pelottava lehti
Prostatahyperplasia sai lehden

Lukeminen alkoi rauhallisesti muutamasta kirjanmerkiksi lisätystä sarjakuvablogista. Mutta kun minut ylipuhuttiin Google Readerin käyttöön, oli asia jo selvä: koukussa. Lisäilin listaan ensin kaikki suosikkini sarjakuvablogeista. Sen jälkeen tulivat muotiblogit, graafisen suunnittelun blogit, hupiblogit, käsityöblogit, tutoriaaliblogit ja kuvitusblogit. Nyt kaikki eriaiheiset blogit ovat nätissä luokitellussa järjestyksessä, ja näen heti kun johonkin niistä on tullut uusi merkintä.

Monet lukemistani blogeista toki sisältävät enimmäkseen kuvia, mutta usein tulee kahlattua netistä lisää artikkeleita mielenkiintoisen blogiaiheen perässä. Uusin villitykseni ovat kokkailublogit. Herkullisen näköisiä kakkuja ja muita ruokia on kiva ihastella. Jos vaikka joskus jotain ihan leipoisikin. Parhaita blogeja ovatkin juuri ne joista irtoaa virikkeitä.

Top 5 blogit just nyt:

Mummo
decor8
Book By Its Cover
PostSecret
David Airey

Intiassa oli vuonna 2008 noin 1,2 miljardia ihmistä. Heistä vain kolmasosalla – siis 400 miljoonalla –  oli mahdollisuus käyttää vessaa. Kännykä sen sijaan oli käytössään jo lähes puolella väestöstä – liittymiä oli tarkalleen ottaen 563,73 miljoonaa. Tämän kertoo UNU:n (United Nations University) tuore tutkimusraportti “Sanitation as Key to Global Health: Voices from the field”

Vaikka olisi hauska esittää eettistä, globaalia vastuuta kantavaa älykköä, on pakko myöntää, että en seuraa UNU:n sivuja kovinkaan aktiivisesti. Itse asiassa eksyin niille ensimmäistä kertaa juuri tänään.

Ja mikä minut tämän tiedon lähteille johdatti? Maailman ensimmäinen puettava lehti tietenkin. T-post kertoo aiheesta blogissaan. Viiden viikon välein ilmestyvän T-paidan sisäpintaan on painettu jokin ajankohtainen uutinen. Maaliskuun numeron “Negotiating a war” kertoo musiikin tekijänoikeuksista. Lehden rintamuksessa on numeroittain vaihtuvan kuvataiteilijan tulkinta kulloisestakin uutisesta. T-postia ei voi ostaa irtonumeromyynnistä. Sitä painetaan vain sen verran, kuin lehdellä on tilaajia.

T-postista ei taida tulla varteenotettavaa kilpailijaa mediakentälle. T-paitafriikeille tämä on kuitenkin kova juttu – kuten myös idean omistajalle. T-post on saanut runsaasti mediahuomiota ja tilaajiakin lienee jo sievoinen määrä. Toisin kuin muut lehdet tämä ei pröystäile levikillään. T-post haluaa julkisuutta, mutta paitojen keräilyarvoa lisää se, ettei niitä tule joka hemmolla vastaan.

p.s.

T-postin muotia, alalkulttuuria, taidetta ja tiedonvälitystä yhdistelevä liikeidea olisi vieläkin kiinnostavampi, jos se olisi valjastettu hyväntekeväisyyteen. UNU:n raportin mukaan viemäröintiin laitettu dollari saadaan takaisin jopa 34-kertaisena. Viemäröinti vähentää köyhyyttä ja sairauksia ja lisää tuottavuutta. Viemäröinnin kehittäminen on valtava taloudellinen ja humanitaarinen mahdollisuus.

Siirry Eliaksen Facebook-sivulle tästä.

Mistä suomalaisten vaatteet ja urheilutuotteet ovat peräisin ja millaisissa oloissa ne on valmistettu? Saavatko paitojemme ompelijat elämiseen riittävää palkkaa ja kuka valvoo heidän työturvallisuuttaan? Miten suomalainen vaatekauppias takaa sen, etteivät hänen myymänsä farkut vaaranna tekijänsä terveyttä?

Tänään lanseerattava Puhtaat Vaatteet on osa kansainvälistä Clean Clothes Campaign -kampanjaverkostoa. CCC on toiminut Euroopassa vuodesta 1989.

Puhtaat vaatteet pyrkii parantamaan vaatetus- ja urheiluvaateteollisuudessa työskentelevien työntekijöiden oloja. Kansainvälinen CCC kouluttaa ja mobilisoi kuluttajia, lobbaa yrityksiä ja hallituksia sekä tarjoaa suoraa solidaarisuustukea työntekijöille näiden kamppailussa oikeuksiensa ja parempien työolojen puolesta. Kampanjan jäseniä ovat ammattiliitot ja monipuolisesti eri asioita kuten naisten oikeuksia ja köyhyyden vähentämistä ajavat kansalaisjärjestöt.

Julkaisuosakeyhtiö Elias on mukana kampanjan markkinoinnissa ja suunnittelee sekä tuottaa siihen liittyvät printti- ja verkkomateriaalit. Kampanjasivusto www.puhtaatvaatteet.fi toteutettiin Optinetin Yhdistysavaimella. Kampanjalla on myös oma Facebook-sivustonsa.

Kampanjaverkoston lehdistötilaisuus ja seminaari pidetään tänään – kansainvälisenä naistenpäivänä – Eurooppasalissa Helsingissä.

Suomen liittyessä mukaan kampanjaan CCC toimii 15:ssä Euroopan maassa. Suomessa Puhtaat vaatteet -kampanjan jäseniä ovat sen alkamishetkellä:

Changemaker
Palvelualojen ammattiliitto PAM
Reilun kaupan puolesta Repu
Suomen Ammattiliittojen Solidaarisuuskeskus SASK
TEAM Teollisuusalojen ammattiliitto
Toimihenkilöunioni

Demand a Living Wage! from Clean Clothes Campaign on Vimeo.

Vajaa vuosi sitten Laura lupaili, että sadas blogimerkintämme kirjoitetaan uudistetulle sivustolle. Ei puhunut Vanhapelto palturia. Tämä on 86. merkintä, ja jelias.fi on nyt sisällöltään ja ulkoasultaan aiempaa monipuolisempi ja näppärämpi. Työnäytteille löytyy oma osastonsa, ja WordPressiin siirtyminen teki uutisointien ja blogiviestien arkistoinnista entistä helpompaa.

Yläpalkkia koristavan kuvituksen meille askarteli Ea Söderberg. Ean töitä voi ihailla osoitteessa www.hapatedesign.org.

Kommentteja, huomioita ja mahdollisia vikailmoituksia otetaan mielellään vastaan!

Huomatkaa myös, hyvät lukijat, että RSS-syötteen tilausosoite on muuttunut! Tilauksen voi tehdä uudestaan sivupalkista.

Tänä keväänä McCurryn töitä voi ihailla Salon taidemuseossa 13.2.–2.5. Näyttely koostuu McCurryn henkilökuvista, maisemista ja katukuvista 27 vuoden ajalta. Mukana on myös yksi maailman tunnetuimmista valokuvista – vuonna 1984 kuvattu afgaanityttö Sharbat Gula.

McCurryn töistä saa esimakua hänen nettigalleriassaan osoitteessa www.stevemccurry.com. Suosittelen. Myös blogi on tutustumisen arvoinen.

Farmasian Päivät saivat tuttuun aiheeseen uuden näkökulman, kun lääkärit älähtivät apteekkien harjoittamasta lääkeneuvonnasta. Tapahtuman aloitti lehdistötilaisuus, jossa esiteltiin tutkimusta farmaseuttisen henkilöstön roolista itsehoidon ohjaajana.

Keskustelu ryöpsähti kuitenkin käyntiin ammattilehdissä vähän eri vinkkelistä. Perjantaina ilmestynyt Lääkärilehti otsikoi jo torstaina verkossa varsin suorasukaisesti, että Apteekin turhat varoitukset haittaavat hoitoa.

Professori ja ihotautien lääkäri Raimo Suhonen valittaa kohtaavansa vähintään kerran viikossa tilanteen, jossa apteekki varoittaa lääkkeestä, annostuksesta tai hoidon pituudesta. Kun potilas uskoo viimeistä sanojaa, hän käyttää lääkettä vähemmän kuin lääkäri on määrännyt, eikä vaiva parane.

Suhonen on kirjelmöinyt asiasta apteekkitoiminnan ammattieettistä neuvottelukuntaa. Apteekkariliiton farmaseuttinen johtaja Sirpa Peura vastaa Apteekkarin verkkosivuilla, että apteekeilla on lakisääteinen velvoite varmistaa lääkkeen oikea annostus ja käytön turvallisuus.

Peura kuitenkin muistuttaa, että apteekissa ei pidä arvostella lääkärin määräämää hoitoa, vaan mahdolliset tarkistukset tulee hoitaa diskreetisti lääkäriä nolaamatta. Tästä varmasti puhutaan lisää Messukeskuksen käytävillä.

Mielenkiintoista on, että molemmat ammattijulkaisut kiinnittävät huomiota myös toiseen neuvontakanavaan. Lääkärilehden pääuutinen “Terveydenhuollon portinvartijat” käsittelee pandemian vahvistamaa ilmiötä, jossa puhelinneuvojille on sälytetty vastuu hoidon tarpeen arvioinnista. Eriarvoisuus kasvaa, kun seulan läpi pääsee valehtelemalla.

Apteekkarin blogissa Erja Elo kertoo miltä tuntuu, kun läpi ei pääse.