BLOGI

17
Tou

Elias-lasit päässä

Työtehtävien muuttuessa alan katsoa ympäristöä uudenväristen lasien läpi. Vähän kuin olisi kaupungilla kenkäostoksilla, näköaisti on herkistynyt skannaamaan kaupunkikuvasta ohikulkijoiden kenkiä. Erivärisiä laseja on jo kertynyt aikaisemmista töistä, muun muassa lehti-, kirja-, ja kaupunkilasit.

Lehtilasit alkoivat hahmottua pestissäni Lapin ylioppilaslehden graafikkona ja tarkentuivat opiskeluilla Taideteollisen korkeakoulun Aikakauslehtijournalismin koulutusohjelmassa. Näillä laseilla ei pysty kulkemaan kaupan lehtihyllyn ohi pysähtymättä.

Kirjalasit juurtuivat päähäni työharjoittelussa Kustannusosakeyhtiö Teoksessa. Lasit vaikuttavat myös kirjojen lukemiseen. Tarina keskeytyy, kun silmiin osuu korjausta vaativa tavu, orporivi tai liian kapea marginaali.

Kaupunkilasit sain arkkitehtuurijulkaisua taittaessani sekä viimeisimmässä työpaikassani Yhdyskuntasuunnittelun tutkimus- ja koulutuskeskuksessa. Kaupunkiympäristön turvallisuuteen liittyvän verkkokäsikirjan suunnittelu opetti katsomaan kaupunkia taas uudella tavalla: mittailemaan jalkakäytävän reunakivien korkeutta, arvioimaan pyörälyreittien sujuvuutta ja aistimaan erilaisia kaupunkitiloja.

Nyt päässäni on uudet lasit. Aloitin Eliaksessa toukokuun alussa graafisena suunnittelijana ja tuntuu, että maailma näyttää jo nyt hieman erilaiselta. Lehtiä lukiessa huomaan samalla laskevani palstaleveyksiä ja analysoivani valokuvien rajausta. Omasta postiluukusta kolahtavat asiakaslehdet kiinnostavat uudella tavalla, kun on itse päässyt lehtien tekemisen makuun.

Elias-lasit ovat mukavan moniväriset: markkinointia, journalismia, visuaalisia ilmeitä ja julkaisuja. Huh, onneksi kevätauringossa näkee kaiken taas paremmin.

 

Kommentit (0)