Koukussa valoon

Kaikki alkoi edellisessä työpaikassani, kun sain joulubonuksena sellaisen. Se mahtui taskuun ja sitä oli helppo käyttää.

Tähtäilin sillä esikoisemme ensivaiheita ja lomakohteiden jättiläispitsoja. Into laajeni ja pian sen oli oltava melkein koko ajan saatavilla.

Luin manuaalin ja sitten se kamera alkoi säkättää tauotta. Piti saada parempia ja tarkempia räpsyjä. Asensin laitteeseen puolilaillisen ohjelmiston, joka lisäsi pokkariini järjestelmäkameran ominaisuuksia.

Mutta enää ei kenno riittänyt. Piti saada isompia, sävykkäämpiä ja tarkempia kuvia. Kaveri kulman takaa lykkäsi käteen vanhan digijärkkärinsä, ihan vaan koekäyttöön. “Ota rauhassa tuntumaa, kokeilu ei maksa mitään.” Sitten se oli saatava omaksi.

Oli myös saatava tietää lisää valosta, ajasta ja herkkyydestä. Haalin kirjoja ja lisävarusteita; linssin suotimia, tripodeja, loittorenkaita. Piilottelin Foto-Rajalan muovikasseja vaimolta. Ryömin pusikoissa putki ojossa ötököitä etsien. Eksyin suurkaupungeissa, koska matkakumppanini eivät jaksaneet odottaa sitä oikeaa auringon kulmaa. Ymmärsin olevani koukussa.

Sitten löysin valokuvauspäiväkirja Blipfoton ja sain uskottavan syyn kantaa kameralaukkua jatkuvasti mukana, koska jokaiselle päivälle on löydyttävä siitä kertova otos. Viime viikonloppuna kuvasin sadannen blippini. Toisin sanoen elämääni voi selata reilu sata päivää taakse päin täällä.

Blipfoton Bill & Ted -tyylinen ”be excellent to each other” -kritiikki sopii mainiosti kaltaiselleni fotonistille; mitättömästäkin kuvasta saadut vuolaat kehut antavat kelpo syyn pyrkiä parempaan tulokseen seuraavana päivänä: ”Lovely colors! Brilliant details! Awesome!”

Puolet Blipfoton hauskuudesta onkin toiset blippaajat. Muiden harrastajien mieltymykset ovat kiinnostavaa ja hupaisaa seurattavaa. Yksi kuvaa joka sunnuntai kirkon, toinen jokapäiväisen leipänsä (brittikeittiön herkut, huh!). Blipfoto on myös erittäin yhteisöllinen – esimerkiksi juuri eilen sain yhdysvaltalaiselta rouvalta tarjoiluehdotuksen hollantilaisille paloviinarusinoilleni.

Itse koen tyytyväisyyttä kun muistikortille tallentuu skarppi ja kivasti sommiteltu kuva jostakin ruohonjuuritason elävästä. Etenkin heinäsirkat ovat antoisia kuvattavia. Pitäisi tosin saada vielä vähän suurempi makrolinssi. Ihan vähän suurempi vaan.

Fotomaraton Taiteiden yönä 27.8.2010

Aikaisemmin sivuillamme:

Koukussa blogeihin (Emmi)
Juosten kuvattu

Nyt kaikki muuttuu. Taas.

Applen iPhone 4:n mainosslogan osuu naulan kantaan. Ironia lienee kuitenkin tahatonta. Teknologisia innovaatioita tuodaan markkinoille hengästyttävällä vauhdilla. Vimpaimien lanseeraus on tuskin päättynyt, kun niitä jo laivataan purettaviksi Kiinaan. Juuri nyt et ole mitään ilman uutta iPhone 4:sta tai vastaavaa aasialaista androidia.

Applen uutta lippulaivaa iPadia ei vielä edes saa Suomesta, kun Aalto-yliopiston tutkija Petteri Vainikka jo ennustaa sen hautajaisia. Vuoden päästä markkinat kuulemma täyttyvät kiinalaisista ja korealaisista tableteista, jotka päivittävät iPadin mennen tullen. Julkaisijoiden bisnes kun ei toimi AppStoren ekosysteemissä.

Pohdimme perjantaina Bolder Helsingin järjestämässä Maggieflow-seminaarissa tablettien vaikutusta lehtibisnekseen. Vainikan ja muiden seminaarin luennoitsijoiden mielenkiintoiset esitykset sekä iltapäivän työpajojen satoa (muistiinpanoja tajunnanvirrasta) julkaistaneen lähipäivinä Maggieflown sivustolla. Vaikka meillä ei lasipalloa ollutkaan, näimme tulevaisuudessa mielenkiintoisia mahdollisuuksia. Ideoiden pallottelu tuttujen ja tuntemattomien kollegoiden kanssa oli antoisaa.

On mielenkiintoista nähdä kuinka elämämme muuttuu. Taas. On vielä mielenkiintoisempaa olla aktiivisesti mukana muutoksessa. Vaikuttaa siihen suunnittelijana, yrittäjänä, kuluttajana ja vanhempana.

Miltäköhän tämän hetken visiomme vaikuttavat kymmenen vuoden päästä? Jälkiviisaan on helppo hymyillä vaikkapa Newsweek-lehden internet-hypeä kritisoivalle artikkelille vuodelta 1995: “The internet? Bah!”

Eikä teknologisen ja sosiaalisen murroksen ennustaminen ole mennyt ihan nappiin aina muiltakaan:

“I think there is a world market for maybe five computers.”
Thomas Watson, IBM:n johtaja, 1943.

“Computers in the future may weigh no more than 1,5 tons.”
Popular Mechanics -lehti, 1949.

“There is no reason for any idividual to have a computer in their home.”
Ken Olson, President of DEC, World Future Society Convention, 1977.

“You aren’t going to turn passive consumers into active trollers on the Internet.”
Stephen Weiswasser, senior VP, ABC television, 1989.

“Painettu lehti ei koskaan kuole.”
Yleinen mielipide, 2010.

Jotkut asiat eivät muutu. Koskaan.

Heinäkuun vietämme Kainuussa. Ympärillämme levittäytyvä vaarainen järvimaisema on saanut muotonsa jo lähestulkoon 10 000 vuotta sitten. Elämässä, jossa kaikki muuttuu koko ajan, se kuulostaa ikuisuudelta. Luonnon ekosysteemissä se on lyhyt aika.

Nukumme yömme sata vuotta vanhassa riihessä. Rakastan sen tummaksi patinoituneita vanhoja hirsiä ja huopakaton pehmeää ropinaa sateella.

Iltasaduksi luen lapsille vanhoja Melukylän lapsia, Eemeliä ja Peppi Pitkätossua. Kirjat käymme lainaamassa Ristijärven kunnan pienestä kirjastosta. iPadilla ei ole aittaan mitään asiaa. Sähköinen näyttö ei korvaa vanhan kirjan tuoksua ja kellastuneiden, hiirenkorvalle luettujen sivujen kahinaa. En halua pilata tunnelmaa edes uudella valaisimella. 70-luvun seinälampun keltaisessa valokeilassa lukunautinto on täydellinen.

Vedet kannetaan järvestä ja lämmitetään puilla, tiskit tiskataan käsin, letut paistetaan nuotiolla… Sellaista on elämä. Heinäkuussa.

Lehden uudet vaatteet

Kun iPad julkistettiin tämän vuoden alussa, ajattelin että taas ilmestyi yksi kallis lelu lisää markkinoille. En todellakaan ollut vakuuttunut että tämä tablet-tietokoneiden lippulaiva olisi juuri se “paras tapa kokea verkko, sähköposti ja valokuvat”. Edes kirjojen lukeminen iPadin näytöltä ei houkuta, vaikka kieltämättä kokonaisen kotikirjaston pyörittäminen kevyellä tablet-koneella onkin kutkuttava ajatus. Sen sijaan – vaikken uskokaan paperisten lehtien häviävän mihinkään – iPadin lehdille suomat ominaisuudet ovat todella mielenkiintoisia.

Surffaillessani siellä sun täällä on ollut lähes mahdotonta olla törmäämättä videoesimerkkeihin tablet-tietokoneille tehdyistä digitaalisista lehdistä – iPad aikkareista – tai mikä lie niiden virallinen nimi sitten lopulta tulee olemaankaan. Jopa Helsingin Sanomien sähköisen julkaisun prototyypistä löytyy video YouTubesta.

Jänniä esimerkkejä iPadille suunnitelluista lehdistä ovat Wired ja Sports Illustrated -lehtien esitykset. Näissä videoissa lehti on enemmän kuin perinteisessä painetussa muodossaan: eräänlainen lehden, liikkuvan kuvan, äänen sekä verkkosivun yhdistelmä. Julkaisun kansikuva muuntautuu videoksi, yksittäisen kuvan korvaa kokonainen kuvagalleria, 3D-mallinnokset pyörivät, artikkeleita on helppo jakaa sosiaalisissa medioissa ja lukeakin muutamassa erilaisessa näkymässä. Kukin lukija mieltymyksensä mukaan.

Mahdollisuuksia sähköisten lehtien ja kirjojen toteutuksessa siis riittää. On suunnittelijasta ja lehden luonteestakin kiinni, kuinka kauas perinteisestä formaatista lehti halutaan viedä.

Helsingin Sanomat on noudattanut sanomalehtimäisen hillittyä linjaa sähköisen lehden demossaan, mutta Sports Illustrated on vienyt digitaalisen julkaisunsa lähes multimediaesityksen tasolle. Tällaisissa lehdissä tulee käyttöliittymäsuunnitteluun panostaa, jotta lukija ei eksy lehden sivuille.

Viime perjantaina iPadin ennakkotilaukset alkoivat Yhdysvalloissa. Kahdessa tunnissa arviolta 50 000 innokasta (!) tilasi tablet-koneen itselleen. Ei siis ihme, että monilla kustantajilla ja ohjelmistokehittäjillä on jo lusikkansa sopassa. Ideat muokkaantuvat pikkuhiljaa todeksi. Mielenkiinnolla seuraan esimerkiksi mitä tästä projektista seuraa.

Langaton elämänlanka

Teksasissa tehdään tulevaisuutta. Vai miltä kuulostaa se, että synnytyslääkäri seuraa potilaansa supistusten tiheyttä golfkentältä — reaaliajassa älypuhelimestaan?

Airstrip Technologiesin kehittämä seurantasysteemi perustuu potilaan ympärille kiinnitettävään vyönauhaan, jonka antureista elintoimintokäyrät lähtevät palvelimelle, josta lääkäri tai hoitaja voi ne älypuhelimellaan lukea missä tahansa.

Tuoteperheen esikoinen – Airstrip OB – on käytössä vasta reilun sadan yhdysvaltalaissairaalan synnytysosastoilla, mutta nähtävästi työn alla on myös tehohoito-, sydäntauti- ja labrasovelluksia.

Mielestäni koko projekti on sangen kiinnostava ja hatunnoston arvoinen esimerkki luovasta teknologian valjastamisesta aitoon hyötykäyttöön.

Airstrip OB on räätälöity iPhonelle, mutta tuki löytyy myös Blackberrylle ja Windows Mobilelle. Tässähän olisi siis Soneran mentävä rako HUS:n tietotekniikkaosastolle ketkuja kytkyjä kauppaamaan…

Airstrip Technologiesin verkkosivut
Airstrip Applen sivuilla

PS. Enpä ole lääkäri, joten Airstripistä ei ole minulle käyttäjänä iloa. Siksi voinkin hyvillä mielin pitää Google Sky Mappia maailman siisteimpänä älypuhelinsovelluksena. Esim. Andromedan galaksin pitäisi erottua paljaalla silmällä parhaiten joulukuussa – sijainnin voi sitten tarkistaa kapulasta.

Mobiilinetti – vihdoin!

Muistan kuinka vuosituhannen vaihteessa kypsyin wap-hypetykseen ja katteettomiin lupauksiin siitä, kuinka internet tulee kännykkään. Taisin kirjoittaa tietotekniikkaliitteen tuottajana jotain sellaista, että netti ei lähitulevaisuudessa puhelimeen mahdu, eivätkä tietokoneet kännykkäverkkoon.

Nyt minun täytyy pyörtää sanojani. Nettitikuilla saa ainakin taajamien tuntumassa kohtuullisen verkkoyhteyden kannetavaan, ja puhelimet ovat kehittyneet huikeasti.

Olen jo reilun vuoden kadehtinut iPhonella brassailevia kavereitani. Tänä syksynä olin valinnan edessä: joko Nokian N97 tai uusi iPhone. Nokian kosketusnäyttö ja käytettävyys eivät pärjää Macin ominasuuksille, mutta toisaalta iPhone on lukittu Soneraan, jonka verkosta ei ole iloa maaseudulla.

En ostanut kumpaakaan, vaan hankin taiwanilaisen HTC Heron. Siinä on Googlen kehittämä Android-käyttöjärjestelmä, kapasitiivinen kosketusnäyttö kuten iPhonessa ja kivasti pikakuvakkeita ja widgettejä.

Markkinoilta löytyy parempiakin kamera- video- ja musiikkipuhelimia, mutta tuskin yhtään näin hyvin yhteisöpalveluihin integroitua laitetta. Kuvien, videoiden ja viestien jakaminen on tehty todella helpoksi. Tosin itse arvostan eniten sitä, että selain ja s-posti toimivat vaivattomasti ja kalenteri ja yhteystiedot ovat synkassa Google-tilini kanssa.

Olin viime viikonloppuna tyttäreni kanssa maalla, ja huomasin että leikkikenttää reunustavassa metsikössä kasvaa paljon tatteja. Sieniä käännellessäni yritin muistella mitä pillistölle tehdään ja onko se ylipäänsä syötävää. Vastaus löytyi taskusta, hakusanoilla “tattien käsittely”. Viimeksi olen ollut näin innoissani jostain vimpaimesta kuusi vuotta sitten, kun räpsin kuvia Litmasesta Nokian ensimmäisellä kamerakännykällä.

On Herossakin vielä paljon parantamista, kuten voi todeta vaikkapa tästä arviosta. Uudet haastajat tekevät kuitenkin alalla hyvää. Laitteet kehittyvät, hinnat putoavat ja operaattorikytkökset murtuvat.

Eliakseen hankitaan ainakin kolmas Hero, sillä olen saanut myös Lauran kiinnostumaan poikien uudesta lelusta.

Vauhdikas fontti

Fonttinikkarit Pierre & Damien ja kilpa-ajaja Stef van Campenhoudt tekevät fontin auton rengasjäljistä. Jäljet pisteytetään tietokoneelle mediataiteilija Zachary Liebermanin luomalla softalla.

Kysymys on tietenkin Toyota iQ:n mainonnasta. Hauskaa ja kekseliästä! Autot eivät minua juurikaan kiinnosta, enkä ollut kuullutkaan Toyota iQ:sta ennen tätä.

Fontin voi ladata täältä: nl.toyota.be/iqfont

Blurb hörppää blogisi kirjaksi

Hyvä ystäväni valokuvaaja Jari Kivelä lähetti minulle linkin uuteen kirjaansa. Upean Capoeira-teoksen 16 ensimmäistä sivua ovat selattavissa täällä.

Linkki on mielenkiintoinen myös siksi, että en ollut aikaisemmin tutustunut tähän Blurb-nimiseen palveluun, jossa kuka tahansa voi tehdä ja painattaa itselleen, rajattulle joukolle tai palvelun bookstoren kautta yleiseen myyntiin suunnatun kirjan.

Kirjoja voi teettä jo ties kuinka monessa eri verkkopalvelussa, mutta Blurb vaikutti kaikista näkemistäni laadukkaimmalta. Jari kehui myös käyttöliittymää paremmaksi kuin esim. Applen iPhoton vastaava.

Blurbissa on mielenkiintoinen palvelu bloggaajille. Automaattinen hörppäystoiminto (automatic slurp action) imaisee blogin okeaksi kirjaksi tuossa tuokiossa. Palvelu tukee useita eri blogialustoja. Tekstit, kuvat, kommentit ja linkit järjestäytyvät itsestään sivupohjille. Kiinnostanee ainakin niitä äitejä (ehkä muutamia isiäkin), jotka pitävät nettipäiväkirjaa lastensa ensi askelista.

Blurbin oma Blurberati Blog käsittelee kaikkea kirjoihin yleisesti sekä palveluun ja sen tuotteisiin liittyvää: sisältöjä, muotoilua jne. Vaikutti mielenkiintoiselta.

Hewlett-Packard on kehittänyt Blurbin tyyppisen palvelun lehtien julkaisemiseen ja myyntiin. Harmi, että beta-vaiheessa olevasta MagCloudista lehtiä postitetaan toistaiseksi vain Amerikkaan.

P.S.
Onneksi olkoon Jari! Kuvasi ovat upeita, enkä ollut uskoa korviani, kun kuulin, että et ole photoshopannut niitä. Tyypit todellakin ovat ilmassa yhtäaikaa. Jaloa liikuntaa ja kaunista valokuvausta.

Aika vaihtaa haravaa

Ohjelmistojätti Adobe pullauttaa aina puolentoista vuoden välein tuoreen ohjelmistopitkonsa ulos, ja viikko sitten se taas tuli.

Alan mestoilla on kohkattu CS4:n uusista ominaisuuksista jo loppukeväästä asti, ja eilen sitten pääsi Tennispalatsiin katsastamaan mitä näytettävää Adobe-miehillä on.

Sinänsä kätevää, ettei ole olemassa kuin yksi työkalusarja joka aika ajoin päivittyy. Esimerkiksi suntiona pitäisi jatkuvasti olla vertailemassa missä haravassa ovat piit sopivan tiuhassa ja mikä kahvinkeitin nopeiten tiputtaa messusumpit.

Tykkään lukea oppaita, katsoa tutoriaaleja ja opetella näppäriä trikkejä, koska haluan hallita työkaluni. Ellen täydellisesti, niin ainakin erittäin hyvin. Siksi pidän kovasti noista Adoben seminaareista. Esiintyjät ovat paitsi supliikkeja, myös aika hakoja hakkaamaan koneitaan.

Ei tosin johdu esiintyjistä, mutta eilen oli kuoleman rantapallo monesti läsnä. Lavalla sanailevan Englannin-elävän buuttaillessa ohjelmiaan, silmäilin aulassa jaettua brosyyriä:

Adoben CS4:llä luot näyttävää grafiikkaa ja digitaalikuvia sekä suunnittelet hämmästyttäviä taittoja paino-, web- ja mobiilijulkaisuihin.

Niin. On se kyllä hyvä, ettei enää tarvitse pähkäillä kuinka luoda hämmästyttävän hienoja ulkoasuja. Kunhan on alla uusin ja kiiltävin ohjelma.

Paristokäyttöinen miestenlehti

OP kirjoitti taannoin sanomalehden ja verkkolehden ympäristövaikutuksista. Laura taas lehden kannen merkityksestä.

Miehille suunnattu Esquire maksimoi lokakuun juhlanumerossaan sekä kannen huomioarvon että ympäristövaikutukset; kuuden nappipariston voimalla välkkyvän e-Ink -kannen elektroniset komponentit valmistettiin Kiinassa seitsemässä eri laitoksessa.

Kiinasta ne lennätettiin Dallasiin, Texasiin ja kuljetettiin sieltä jäähdytetyllä rekalla Meksikoon. Meksikossa niihin asennettiin manuaalisesti suojavaahtomuovit, jonka jälkeen valmiit kannet lähtivät niin ikään jäähdytetyillä rekoilla Kentuckyyn, Esquiren painoon. Lopuksi ympäriämpäri maailmaa, toki muoviin pakattuina. Ja painos on sen 700 000.

Uraauurtava ehkä, muttei erityisen siisti. Vai mitä tykkäätte? Videota Esquiren sivuilla.

Toipilaana

Lääkäri määräsi minulle kahden viikon sairasloman leikkauksen rasituksista toipumiseen. Loman pituus lienee mitoitettu ruumiillisen työn tekijöille. Minulle riitti viikko.

Särkylääkkeet selättivät fyysiset kivut, mutta nettiriippuvuudesta aiheutuviin vieroitusoireisiin ei auttanut mikään. Kannettavani on lainassa op:lla, jonka oma kannettava rikkoontui jo, miten tän nyt sanoisi… jonkin aikaa sitten. Olen katsellut sillä silmällä Macin uusia kannettavia kuten tätä ihanuutta.

Olin ajatellut toipua lähinnä nukkuen ja kirjoja lukien. Toisin kävi. Kuopukseni sairastui, joten vietinkin aikani hoitajana ja seuraneitinä. Sain sentään luettua yhden kirjan – onneksi erittäin hyvän sellaisen.