Vaihtoehtoinen muotinäytös

Puhtaat vaatteet -kampanjan muotinäytös esittelee vaatteiden avulla niiden tekijöiden tarinan. Paljonko muotitopin hinta nousisi, jos sen ompelijalle maksettaisiin elämiseen riittävä palkka? Mitä farkkujen hiekkapuhallus aiheuttaa tekijälleen? Millainen voisi olla eettinen kierrätysvaate ja mitä vaihtoehtoja kuluttajalle on tarjolla? Tuttuja ja tuntemattomia esiintyjiä, yllättäviä asuja – ja mitä ne meille kertovatkaan?

Tulethan ottamaan selvää!

Sunnuntaina 30.5. kello 15:00 – 15:30
Maailma kylässä, Rautatientorin Mekong-lava, Helsinki

Yllä oleva teksti on suora lainaus Puhtaat Vaatteet -kampanjan facebook-sivulla julkaistusta tapahtumakutsusta.

Bongaa Koiramies!

Maaliskuussa lanseerattu Puhtaat Vaatteet -kampanja on saanut hyvän startin Suomessa. Aihe on ollut näkyvästi esillä mediassa ja kampanjan facebook-ryhmä on kerännyt lähes 2 000 jäsentä.

Kesäkuussa voitte osallistua kampanjaan ottamalla ravintolasta mukaanne Minimoi-postikortin, täyttämällä sen ja jättämällä sen vaatekauppaanne.

Puhtaat vaatteet -kampanja tulee olemaan esillä Maailma kylässä -tapahtumassa sekä Decent Work -teltassa että Reilun kaupan puolesta Repun ständillä Mahdollisuuksien tori -teltassa.

Muotinäytöksen lavalla voitte bongata muun muassa erään kaljun graafisen suunnittelijan täältä Eliaksesta (kyseinen henkilö tunnetaan myös nimellä Koiramies). Minut voitte bongata kannustusjoukoista.

Nähdään Sunnuntaina!

T-post ja vessahätä

Intiassa oli vuonna 2008 noin 1,2 miljardia ihmistä. Heistä vain kolmasosalla – siis 400 miljoonalla –  oli mahdollisuus käyttää vessaa. Kännykä sen sijaan oli käytössään jo lähes puolella väestöstä – liittymiä oli tarkalleen ottaen 563,73 miljoonaa. Tämän kertoo UNU:n (United Nations University) tuore tutkimusraportti “Sanitation as Key to Global Health: Voices from the field”

Vaikka olisi hauska esittää eettistä, globaalia vastuuta kantavaa älykköä, on pakko myöntää, että en seuraa UNU:n sivuja kovinkaan aktiivisesti. Itse asiassa eksyin niille ensimmäistä kertaa juuri tänään.

Ja mikä minut tämän tiedon lähteille johdatti? Maailman ensimmäinen puettava lehti tietenkin. T-post kertoo aiheesta blogissaan. Viiden viikon välein ilmestyvän T-paidan sisäpintaan on painettu jokin ajankohtainen uutinen. Maaliskuun numeron “Negotiating a war” kertoo musiikin tekijänoikeuksista. Lehden rintamuksessa on numeroittain vaihtuvan kuvataiteilijan tulkinta kulloisestakin uutisesta. T-postia ei voi ostaa irtonumeromyynnistä. Sitä painetaan vain sen verran, kuin lehdellä on tilaajia.

T-postista ei taida tulla varteenotettavaa kilpailijaa mediakentälle. T-paitafriikeille tämä on kuitenkin kova juttu – kuten myös idean omistajalle. T-post on saanut runsaasti mediahuomiota ja tilaajiakin lienee jo sievoinen määrä. Toisin kuin muut lehdet tämä ei pröystäile levikillään. T-post haluaa julkisuutta, mutta paitojen keräilyarvoa lisää se, ettei niitä tule joka hemmolla vastaan.

p.s.

T-postin muotia, alalkulttuuria, taidetta ja tiedonvälitystä yhdistelevä liikeidea olisi vieläkin kiinnostavampi, jos se olisi valjastettu hyväntekeväisyyteen. UNU:n raportin mukaan viemäröintiin laitettu dollari saadaan takaisin jopa 34-kertaisena. Viemäröinti vähentää köyhyyttä ja sairauksia ja lisää tuottavuutta. Viemäröinnin kehittäminen on valtava taloudellinen ja humanitaarinen mahdollisuus.

Puhtaat vaatteet, onnelliset ompelijat?

Mistä suomalaisten vaatteet ja urheilutuotteet ovat peräisin ja millaisissa oloissa ne on valmistettu? Saavatko paitojemme ompelijat elämiseen riittävää palkkaa ja kuka valvoo heidän työturvallisuuttaan? Miten suomalainen vaatekauppias takaa sen, etteivät hänen myymänsä farkut vaaranna tekijänsä terveyttä?

Tänään lanseerattava Puhtaat Vaatteet on osa kansainvälistä Clean Clothes Campaign -kampanjaverkostoa. CCC on toiminut Euroopassa vuodesta 1989.

Puhtaat vaatteet pyrkii parantamaan vaatetus- ja urheiluvaateteollisuudessa työskentelevien työntekijöiden oloja. Kansainvälinen CCC kouluttaa ja mobilisoi kuluttajia, lobbaa yrityksiä ja hallituksia sekä tarjoaa suoraa solidaarisuustukea työntekijöille näiden kamppailussa oikeuksiensa ja parempien työolojen puolesta. Kampanjan jäseniä ovat ammattiliitot ja monipuolisesti eri asioita kuten naisten oikeuksia ja köyhyyden vähentämistä ajavat kansalaisjärjestöt.

Julkaisuosakeyhtiö Elias on mukana kampanjan markkinoinnissa ja suunnittelee sekä tuottaa siihen liittyvät printti- ja verkkomateriaalit. Kampanjasivusto www.puhtaatvaatteet.fi toteutettiin Optinetin Yhdistysavaimella. Kampanjalla on myös oma Facebook-sivustonsa.

Kampanjaverkoston lehdistötilaisuus ja seminaari pidetään tänään – kansainvälisenä naistenpäivänä – Eurooppasalissa Helsingissä.

Suomen liittyessä mukaan kampanjaan CCC toimii 15:ssä Euroopan maassa. Suomessa Puhtaat vaatteet -kampanjan jäseniä ovat sen alkamishetkellä:

Changemaker
Palvelualojen ammattiliitto PAM
Reilun kaupan puolesta Repu
Suomen Ammattiliittojen Solidaarisuuskeskus SASK
TEAM Teollisuusalojen ammattiliitto
Toimihenkilöunioni

Demand a Living Wage! from Clean Clothes Campaign on Vimeo.

Mongolian tasolla

Potilaan on tarkoitus keskustella hoitovirheestä ylilääkärin kanssa. Aika sopii kiireiselle yrittäjänaiselle huonosti, mutta hän ottaa sen, ettei joutuisi odottamaan viikkoja.

Nainen hosuu taksilla vastaanotolle – kuullakseen että ylilääkärillä on kokous, jonka päättymistä pitäisi odottaa pari tuntia. Perheellinen nainen alkaa perua menojaan, sillä eihän äkillisille muutoksille mitään voi.

Hoitaja opastaa kahvioon ja kertoo, että ylilääkäri on ilmoittanut esteestä jo aamulla. Nainen mykistyy. Aamulla? Etkä viitsinyt soittaa? Tai lähettää sähköpostia tai tekstiviestiä?

Hoitajan kasvoille leviää hölmistys. ”Yleensä potilaat odottavat”, hän vastaa närkästyneesti.

Tätä on alan perinteinen tuotannonohjaus: käyttöaste näyttää hyvältä, kun palveluun jonotetaan. Periaate ei näyttänyt hyvältä sikainfluenssarokotuksissa, kun ihmiset jonottivat pakkasessa.

Lue lisää…

Kuningas EI

Pitkillä automatkoilla on yleensä kaksi vaihtoehtoa: joko kuuntelet lasten riitelyä tai heidän valitsemaansa musiikkia. Ipanapa 1 soi kesällä niin paljon, että levy pyörii päässä vieläkin.

Varsinaiseksi teemaksi muodostui Kuningas EI, jota vajaa kolmevuotias poika toisteli painokkaasti etenkin ruokapöydässä. Kappale on osuva kuvaus uhmaiästä: ”Mä en tahdo syödä muumilautaselta, mä en tahdo syödä mitään…”. Laulussa jokaiseen kysymykseen, jopa hyvänyön toivotukseen tulee vastaukseksi ponteva ”ei”.

Lomailimme Kainuussa, jossa peruspalvelujen järjestäminen siirrettiin neljä vuotta sitten kunnilta maakunnalle. Suurta huomiota saanut hallintokokeilu on säästänyt kymmeniä miljoonia euroja, ja sen on kehuttu lisänneen kuntien yhteistyötä.

Kainuulaisille säästöt ovat tarkoittaneet sosiaali- ja terveyspalvelujen romahtamista. Hoitoa tarvitseville maakuntahallinto on tyly kuin lastenlaulu: täällä hallitsee kuningas EI.

Lue lisää…

Vaalikone yllätti

Suhtaudun erittäin skeptisesti YLEn vaalikoneeseen. En nimittäin luota omaan asiantuntemukseeni.

Mistä minä voisin tietää miten talous pitäisi elvyyttää tai puolustus hoitaa. Haluan, että edustajani on asioista huomattavasti paremmin selvillä kuin minä. Ei meidän tarvitse olla samaa mieltä. Riittää, että arvostan hänen älykkyyttään ja luotan hänen kykyynsä hoitaa asioita. Arvomaailmamme täytyy tietenkin olla yhteneväinen.

Mielestäni vaalikoneen kysymykset ovat liian asiakeskeisiä.

Kävin kuitenkin uteliaisuuttani vastaamassa niihin. Ja mitä ihmettä.. sain ykkösehdokkaakseni Tarja Cronbergin – vieläpä 50 pisteen etumatkalla kakkosehdokkaaseen.

Hmmm… saattaa siinä koneessa jotain tolkkua ollakin. Ja saattaapi sitä olla itsellänikin. Arvostan nimittäin Cronbergia todella paljon. Hän on älykäs, sivistynyt ja humaani. Ehdottomasti yksi suosikkipoliitikkoni.

Vielä ehtii äänestää!

Kolossaalinen mediatapahtuma

Suuteleeko tätä pokaalia Barcelonan Lionel Messi vai Manchester Unitedin Cristiano Ronaldo? Minäkin pääsin aika lähelle. Oli pakko seurata perässä, kun jopa italialaismummot astelivat kuvauttamaan itsensä Mestareiden liigan palkintokannun kanssa. Jonottajia taisi olla hieman enemmän kuin taustalla näkyvälle Colosseumille.

Mestareiden liigan markkinointempaus oli nerokas. Maailman vanhimmalla stadionilla syntyi tähtikulttuuri, jota nykyiset jalkapallomiljoonäärit edustavat.

Gladiaattoritaisteluissa yleisön paikat jaettiin sosiaalisen aseman mukaan. Raunioilla sponsori Sony jakoi vip-lippuja muistuttavia kaulanauhamainoksia, jotta voisimme leikkiä hetken olevamme etuoikeutettuja.

Loppuottelu myytiin loppuun aikaa sitten, mutta kolossaalista mediatapahtumaa Rooman olympiastadionilla voi katsella helposti kotisohvaltakin. Ottelua seurataan 36 kameralla, paikat on varattu 120 televisio- ja radiokommentaattorille, 620 kirjoittavalle toimittajalle ja 180 valokuvaajalle.

Lentokenttämyymälässä ei kuitenkaan olisi saanut kuvata alkoholin myyntikiellosta kertovia kylttejä ja teippauksia. Ilmeisesti brittifanien hillitsemiseksi alkoholin myynti kiellettiin Rooman lentokentillä jo tiistaina. Italialaiseen tapaan kentältä löytyi silti baari, josta pystyi ostamaan viinejä ja joitakin liköörejä.

Illan loppuottelu täytyy kuitenkin katsella ilman tuliais-Limoncelloa ja Camparia.

Suomi sai oman piraattiriidan

Kirjoitin marraskuussa kuinka tämän laman ilmiöitä on se, että tavara löytää uuden elämän helpommin verkosta kuin kirpputorilta. Yhdeksi esimerkiksi tuli mainittua kirjavuokraamo Bookabooka. Erityisesti opiskelijoille suunnatun palvelun idea on laittaa vanhat tenttikirjat kiertoon.

Kuten Hesaria lukevat tietävät, Teosto ja Tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskus TTVK ry vaativat palvelun lopettamista, koska vuokraaminen ilman tekijöiden ja kustantajien lupaa on laitonta. Tämän tulkinnan takana on vahvasti myös Kustannusyhdistys, jonka johtaja Sakari Laiho vertaa Bookabookaa Hesarin lehtiversiossa Pirate Bayhin.

Bookabooka ei vuokraa kirjoja, vaan saattaa maksullisella tekstiviestillä kirjojen tarvitsijat ja omistajat yhteen. Toiminta on ollut hyvin vaatimatonta: sivulla oli ennen uutista vaatimattomat 7 000 kävijää, ja kirjojakin oli vuokrattu muutamia kymmeniä.

Nyt niitä kävijöitä varmasti riittää. Ruotsissa Piratpartiet sai 13 000 uutta jäsentä, ja nousi maan neljänneksi suurimmaksi puolueeksi, kun Pirate Bay tuomittiin.

Ruotsissa moni vertaisverkko on kuitenkin säikähtänyt ja lopettanut toimintansa. Seuraavaksi Antipiratbyrån tulilinjalla saattaa olla kurssikirjoja välittävä Studentbay. Suomessa Bookabooka uhmaa tekijänoikeusjärjestöjen vaatimusta ja pitää palvelunsa auki. Mielenkiintoiseen keskusteluun voi osallistua sivuston blogissa Vuokrasin kirjan.

Aiheesta aikaisemmin sivuillamme:

Proletaarien verkko
Kenen tekijänoikeus

Kenen tekijänoikeus?

Mikäli Brett Gaylorin loistava ykkösdokumentti Kenen tekijänoikeus? (RiP: A remix manifesto) pääsi eilen livahtamaan ohitsesi, älä anna virheen toistua. Ohjelma uusitaan ykkösellä lauantaina 4.4. klo 13.05.

Ohjelman voi katsoa myös Yle Areenalla tai dokkarin omalla sivustolla, missä voit myös osallistua sen tekemiseen.

Verkon napanöyhtää

Selailin vanhoja median verkkosivuja Internetin kirjastosta. Mika Myllylä keikkui otsikoissa, ja lakko piinasi Finnairia myös tasan kymmenen vuotta sitten – ei tosin lentäjien, vaan lennonjohdon.

Kymmenessä vuodessa lehtien verkkosivut ovatkin muuttuneet enemmän kuin itse uutiset. Printtiuutisten naiiveista tiiserikokoelmista on kehittynyt uutistuotannon moottoreita, jotka jauhavat runsaasti myös ajattomampaa hyötytietoa ja viihdettä yhteisöjensä pureskeltavaksi.

Mutta näkyy internetin voima myös uutisaiheissa. Samalla kun verkko imaisee koko maailman sisäänsä, oma maailmamme käpertyy yhä tiiviimmin ruudun ääreen. Päivän uutisista hämmästyttävän moni liittyy suoraan nettiin.

Esimerkiksi brittiprofessori varoittelee, että facebookin käyttö tylsistyttää lasten aivot. Aikuisia kiusaa se, että Gmail tökkii ympäri maailmaa. Hesarin tiedesivuilla esitellään kuinka teollisuushallit ympäri maailmaa muuttuvat palvelinfarmeiksi.

Verkossa levitettävän materiaalin tekijänoikeuksista taistellaan Ruotsissa käytävässä Pirate Bayn oikeudenkäynnissä.

Periaatteessa tekijänoikeuksien suojaamisesta on kyse myös Lex Nokiaksi ristityssä tietosuojalain tiukennuksessa. Tuskin kenellekään on jäänyt epäselväksi, että eniten herättää tunteita työnantajan mahdollisuus päästä työntekijöidensä sähköpostien tunnistetietoihin. Tosin keskustelu on jonkin aikaa sitten livennyt itse laista siihen, kuka painosti valmisteluvaiheessa ja ketä. Hauskaa että tästä löytyy todisteita – mistäpä muualta kuin vanhoista sähköposteista.