Otsikoi Pukki, kun haluat klikkejä

Kun Futaamo viime huhtikuussa haastatteli HJK:n Teemu Pukkia, tämä oli suurelle yleisölle jokseenkin tuntematon nimi.

Kun Pukki pyssytti elokuussa kolme maalia saksalaista suurseuraa Schalkea vastaan ja lähti Bundesliigaan pelaamaan, hänestä puhuivat nekin, jotka eivät niin jalkapallosta olleet perustaneet. Uroteot jatkuivat Saksassa, ja Pukista tuli verkkouutisoijien kultakimpale. Vähän sellainen kuin jääkiekkoilija Mikael Granlundista tuli keväällä ilmaveivimaalilla höystetyn MM-kullan jälkeen.

Urheiluvuonna 2011 nimi Granlund tai Pukki nettiuutisen otsikossa takasi – ja takaa yhä – kohtalaisesti tai runsaasti klikkejä, joilla verkkouutisen arvoa ainakin jossain määrin mitataan. Verkkouutisoinnissa kiinnostava nimi houkuttelee usein enemmän lukijoita kuin varsinainen uutisen aihe.

Kun Pukki teki läpimurron Saksassa, Suomessa tehtiin otsikoita siitä, millaisia otsikoita Pukista oli tehty Saksassa. Ja ihmiset klikkasivat. Sama tahti jatkuu urheiluvuonna 2012: nuoren, superlupaavan pelaajan nimi on nettiotsikossa kuumaa kamaa.

HJK lainasi viime viikolla toisen nuoren supertähtensä Alexander Ringin Bundesliigan Borussia Möcnhegladbachiin, ja tämä onnistui heti ensimmäisessä harjoitusottelussaan kahdesti maalinteossa.

Näppituntumalta veikkaan, että Ringistä uutisoitiin loppiaisviikonloppuna enemmän kuin kenestäkään toisesta suomalaisurheilijasta. Pelkästään Suomifutis.fi -sivusto teki Ringistä useita uutisia päivässä.

Ja kuin rusinana berliininmunkin päälle Pukki maalasi Schalken harjoitusottelussa samana päivänä jona Ring maalasi Borussialle. Nettijuttuja oli helppo otsikoida.

Futaamo ei vielä tiedä, keitä pelaajia tulevana keväänä videohaastatellaan. Haastatteluja on kuitenkin luvassa. Ja muitakin juttuja – ehkä muistakin kuin Teemu Pukista tai Alexander Ringistä.

Dalla Valle twiittaa rakkaudestaan

Britanniassa nähtiin keväällä erikoinen episodi, kun kunnon perheenisä, Manchester United -legenda Ryan Giggs yhdistettiin Twitterissä Big Brother -tähti Imogen Thomasiin. Giggs uhkasi viktoriaaniselta ajalta peräisin olevaan ”suukapulalakiin” (Gagging order) vedoten haastaa oikeuteen Twitterin ja kaikki muut lemmenseikkailuista vihjailijat. Lopulta parlamentissa todettiin, että kaikkia 75 000:tta Giggsin nimen twiitannutta ei voida passittaa vankilaan.

Britanniassa media on valtavan kiinnostunut futaajien yksityiselämästä, ja jotkut pelaajat myyvät häidensä kuvausoikeuksia eniten tarjoavalle tai twiittaavat vauvauutisensa, huonekaluostoksensa ja iltamenonsa kymmenille- tai sadoilletuhansille lukijoilleen.

Suomessa huippufutaajat ovat vetäneet ihan toisenlaista linjaa. Jari Litmanen ei esittele perhettään Kotiliedessä, eikä Sami Hyypiää näe Seiskan otsikoissa. Maajoukkuepuolustaja Petri Pasanen kieltäytyi viime viikon Veikkaajassa vastaamasta ihan viattomaan kysymykseen, muuttiko perhe hänen mukanaan Saksasta Itävaltaan.

Suomi-futiksen suurin Twitter-kohu taisi olla se, kun Shefki Kuqi vihjasi Twitterissä lopettavansa uransa. Kuqi korjasi pian, että hän ei käytä Twitteriä, Facebookia tai sähköpostia, vaan asialla oli vale-Shefkin perustama Twitter-tili.

Suomen maajoukkueessa on meneillään sukupolvenvaihdos. Samalla muuttuu pelaajien suhtautuminen julkisuuteen.

Näin voi päätellä ainakin seuraamalla Twitterissä Lauri Dalla Vallea. Pohjoiskarjalaisen Tattikeisarin poika siirtyi neljä vuotta sitten teinisensaationa Joensuusta Liverpooliin, ja hänestä on siitä asti toivottu Suomelle uutta tähteä.

Dalla Valle twiittaa tyttöystävästään kirjoitetut uutiset ja ilmoittaa jos pariskunnan arjesta kertovaan blogiin on tullut päivityksiä.

Samalla Dalla Valle on alkanut hyödyntää maailmalla yleistä käytäntöä esitellä sponsorinsa sosiaalisessa mediassa.

Facebookissa Dalla Valle ilmoittaa tykkäävänsä kahdesta FB-sivustosta. Toinen on Niken kansainvälinen sivusto, toinen Niken suomalainen sivusto.

Matkalla jossain somessa

Facebook on aina ollut vähän puolivillainen ja huono. Sitä vastoin kesällä julkistettu yhteisöpalvelu Google+ toimii monin verroin paremmin ja on siivomman näköinen kuin FB ikinä. Google+ on siis todella hyvä, fantsu ja priima. Sitä vain ei käytä kukaan.

Okei, valokuvausrinkini Plussassa on aktiivinen ja koostuu monipuolisista harrastajista ympäri maailman, mutta en minä niitä ihmisiä tunne. Ikinä nähnytkään. Kaikki kamut, kummit, tutut ja pummit ovat Facebookissa.

Viime viikolla Mark Zuckerberg tovereineen julkaisi kaiken kukkuraksi sen järkyn sivupalkin, josta näkee kuka kommentoi mitä ja kuka luulee kuuntelevansa salaa Ressu Redfordia. Facebookista tuli entistä rumempi ja tosi hankala käyttää.

Eilen illalla sävel muuttui, reippaasti kuin modulaatiossa. Bongasin Twitterissä TechCrunchin vinkin jossa neuvotaan kuinka voi etukäteen kokeilla, miten lokakuussa julkaistava FB:n aikajana toimii. Ja kyllähän se toimii.

Fesen aikajana on kuin penkoisi vintillä vanhoja kouluvihkoja ja kaverikuvia. Vuosien päähän ulottuvia tapahtumia ja kuomien kommentteja on todella vänkää selailla. Juuri sellaista syksyisen illan puuhaa, kun otetaan hapankorppua Oltermannilla ja kaakaota.

Ennen kaikkea aikajana muistuttaa siitä, että elämä on Facebookin ulkopuolella ja FB on vain kanava jolla asioita voi jakaa niiden ihmisten kanssa, joita ei biologisista tai geologisista syistä tapaa päivittäin tai edes vuosittain.

Jatkamme, saamme kenties elää.

P.S.
Aikani janaa selailtuani olen erityisen tyytyväinen siihen, ettei statuksien virrasta ainakaan pikakelauksella löytynyt mitään erityisen kiusallista sisältöä. Eniten äkkiväärää oli ehkä se, että jostain syystä kirjoitin tilapäivityksiä pitkään englanniksi, vaikka kavereina oli vain muutama hassu hahmo Espoosta ja Kurikasta.

Toisen epäonni on toisen tonni

Kirjoitin keväällä älypuhelinsovelluksesta, jonka avulla kuka tahansa voi myydä ottamiaan kännykkäkuvia kotimaisille uutistahoille. Maaliskuussa lanseerattu startup-projekti Scoopshot on puolessa vuodessa lähtenyt oivaan nosteeseen. Sovellus toimii nyt Suomen lisäksi Ruotsissa, Tanskassa, Virossa ja Alankomaissa.

“Lukijoiden kuviksi” palkkiotkin ovat aivan kohtuullisia, kunhan muistaa lähettää ylläpitäjille verokorttinsa. Kuvan hinnan voi määritellä itse arvioimansa uutisarvon mukaan haarukkaan 9–199 euroa. Scoopshotin tiedotteen mukaan tähän mennessä eniten tienannut kuvaaja hipoo jo 4000 euron rajaa.

Skuuppikuvaajalla voi parhaimmillaan käydä erinomainen mäihä: yllä näkyvässä ruutukaappauksessa oleva ohikulkijan ottama kuva ostettiin vartin sisään kahden mediatalon toimesta ja se oli esillä sekä Ilta-Sanomien että MTV3:n verkkolehtien etusivuilla. Sen lisäksi kuva valittiin Scoopshotin sivuilla kuukauden parhaaksi otokseksi ja palkittiin tuhannella eurolla.

Yhdellä sopivassa tilanteessa otetulla kuvalla voi siis ansaita kelpo taskurahat. Ainakin jos vertaa tavanomaisempaan malliin eli siihen, että lukijat lähettävät kuviaan multimediaviesteinä toimitukseen ja julkaistut palkitaan leffalipulla.

Nykyisen kaltaisessa miljoonan median maailmassa on vain oikein, että kännykkäräpsäyttelijät palkitaan säällisesti, koska se myös nostaa nettikuvien tasoa – vain parhaimmista otoksista maksetaan.

Mitä tiettyjen mediatalojen edustamiin huomiotaherättäviin työsuhdekäytäntöihin ja tekijänoikeushärdelleihin tulee, niin näitä nettiuutisvirtaan hukkuvia taskujournalismin tuotoksia ei mielestäni pidä sotkea niihin. Tulikin mieleeni, että ammattikuvaajien ja -toimittajien oikeuksien puolesta voi osoittaa mieltä Rautatientorilla huomenna keskiviikkona 7.9.2011 tai allekirjoittamalla adressin osoitteessa pelastakaareijo.fi.

 

P.S.
Artikkelin kuvassa näkyvä onnettomuus ei onneksi ollut yhtä paha miltä aluksi näytti. Tilanne paikan päällä oli tosin melko sekava: lasia oli joka puolella, paikalle ajoi puoli pelastuslaitosta ja itse Joulupukki otti valokuvia kadulla istuvasta miehestä jonka päälle lähikuppilan tarjoilija kaatoi jääpaloja. Niin ja minä olin se ohikulkija joka nappasi tuon kännykuvan.

 

Artistille maksetaan, vihdoinkin

Jos kaikki media on netissä helposti saatavilla, miten sisällöntuottajat voivat tienata?

Ottamalla vastaan yleisön kiitoksen, keksi rovaniemeläinen Favor Company Oy, joka julkaisi Favor-nettipalvelunsa beta-version juhannuksen alla.

Favor-palvelussa yleisö palkitsee artistin. Käyttäjä voi kirjauduttuaan julkaista Favorissa mitä tahansa itse tuottamaansa sisältöä, esimerkiksi kuvia, musiikkia, videoita tai tekstiä. Omaa julkaisuaan voi levittää linkin kautta ja olla siis itsensä mainostaja.

Muut voivat nauttia tuotoksista, mutta niiden kommentointi maksaa. “Return the Favor” -komennolla käyttäjä ikään kuin aplodeeraa netissä kokemalleen sisällölle haluamallaan summalla. Artisti saa summasta 90 prosenttia, loput kymmenen menee palveluntarjoajalle. Pienin mahdollinen maksu on 0,10 Yhdysvaltain dollaria. Maksamalla arvottaa sekä oman kommenttinsa että itse sisällön. Suurin summa saa suurimman näkyvyyden.

Mistä raha tulee palveluun? Rekisteröityessä saa automaattisesti Favor-kukkaron, jonne voi siirtää rahaa verkkopankin kautta. Ansaitut rahat tallettuvat käyttäjän Favor-kukkaroon ja ne voi saada omalle pankkitililleen jos antaa riittävästi varmoja tietoja itsestään Favor Company Oy:lle.

Itselläni kesti hetken päästä sisään Favorin palvelusten ja vastapalvelusten maailmaan, mutta ohjeet ja selkeä käyttöliittymä auttoivat tutustumisessa. Favorissa omien tuotosten julkaisu on helppoa ja niiden mahdollinen rahallinen arvo on kutkuttava ajatus. Ei muuta kuin hattu kiertämään!

Tyttö ja testimenestys

TM Rakennusmaailman tutkimusnumeron (3/11) huomatuin ilmoitus oli jälleen Eliaksen suunnittelema Panasonic-ilmalämpöpumppujen mainos. Ilmoituksen huomasi peräti 77 prosenttia lukijoista eli yli 120.000 lukijaa. Parannusta edellisestä kerrasta tuli pari prosenttiyksikköä.

Lämmin vastaanotto herätti myös lämpöisiä ajatuksia, kuten eräs vastaanottaja kiteytti. Myönteiset tuntemukset nousivat toimialan keskiarvon yläpuolelle. Ilmoitusta kehuttiin selkeäksi ja hyvännäköiseksi, mihin taisi vaikuttaa myös lukijaa puhutteleva ”nätti tyttö”.

”Lukemalla tämän sai heti käsityksen tästä tuotteesta”, totesi yksi vastaaja. Monille Panasonicin laatu ja sen ansaitsemat TM-tähdet olivat kuitenkin jo ennestään tuttuja. Vahva brändi, testimenestys ja kaunis nainen vetotavat tekniikkalehden lukijaan.

*Lähde: IRO Research / Mainosmittari

Lisää aiheesta:

Lehden huomatuin ilmoitus

Myöhäinen herätys

Mitä tulee uusien musiikillisten virtausten mukaan heittäytymiseen, olen aina auttamattomasti myöhässä. Britpopin aallon pyyhkäistessä yli Euroopan 1990-luvun puolivälin kynnyksellä minä kuuntelin sinnikkäästi Nypyköitä muutaman vuoden takaa.

Ei siis ihme, että ostin ensimmäisen Pulp-levyni vasta 1998, kun bändi oli ollut olemassa jo 20 vuotta. Pulpin kanssa kävi kuten muidenkin suosikkieni. Innostun myöhään, mutta kun innostun, en päästä irti. Se ei aina ole muodikasta. Taannoinen työkaverini purskahti säälivään nauruun, kun huomasi minun kuuntelevan This Is Hardcorea.

Pulp julkaisi levyn viimeksi 2001 ja vaipui sitten horrokseen.

Viime marraskuussa Englannista kantautui uutinen: Pulp palaa keikkalavoille. Kaltaiseni myöhäinen herääjä toki huomasi uutisen vasta tammikuussa, mutta muuten en aikaillut: lentoliput Lontooseen ja pääsylippu keikalle olivat sähköpostissa alta aikayksikön. Tapaan Jarvis Cockerin ja kumppanit Hyde Parkissa heinäkuussa.

Sittemmin on tapahtunut muutakin. Pulp on yhtäkkiä Pop. Pulpia kuulee tuon tuosta mm. Radio Helsingissä. Pulpin kotisivut on avattu uudestaan. Sivuille on avattu Pulptube: fanit voivat esittää omia versioitaan Pulpin biiseistä ja laittaa videon Youtubeen, josta se siirretään Pulpin sivuille.

Pulptubessa on tällä hetkellä 72 versiota Pulpin tuotannosta. Useimmat coveresityksistä ovat oikeasti laadukkaita. Oma suosikkejani on Deesellen tulkitsema Underwear sekä nokkelasti videoitu Jacob Rufuerin Babies. Kaikki fanit eivät ole ns. tuntemattomia. Amerikkalainen indiebändi My Chemical Romance esittää rautaisen version Common people -hitistä.

Pulptube avattiin Villenpäivänä 2011. Minä löysin sen seuraavana päivänä, siis eilen. Kerrankin olin ajoissa.

Asiakaslehtiä ajan hermolla

Yrityksiä syytetään usein hitaiksi viestijiksi, ja varsinkin asiakasmediaa pidetään jäykkänä kanavana. Toisenlaisiakin esimerkkejä löytyy.

Hattulalainen Hannu Kaskela esittelee aurinkokeräimiään Kaukomarkkinoiden esitteessä, joka käsittelee muun muassa ensi vuonna muutuvia energiamääräyksiä. Kun Japanissa järisi, Hannu ilmestyi aurinkotaloineen asiakaslehti Kaukosanomien verkkoversioon pohtimaan ydinturmaa, ydinvoiman turvallisuutta ja aurinkoenergian mahdollisuuksia.

Hannu tulee esiintymän myös painetussa Kaukosanomissa ja hyvin todennäköisesti muissakin kanavissa.

Pari päivää sitten ilmestyneessä Aikakauskirja Duodecimin eturauhasteemassa professorit Teuvo Tammela ja Vesa Kajata väittelevät PSA-seulontojen hyödyllisyydestä. Arvostetun lääketieteellisen julkaisun Napit vastakkain -asetelmassa on jotain tuttua.

Aivan – nämä miehethän väittelivät samasta aiheesta naamat vastakkain jo puolitoista vuotta sitten GSK:n Pros’data-lehdessä.

Aikaisemmin sivuillamme:

Journalismi puree
Kauppalehti kiinnostui

Jokainen on lehtikuvaaja

Lukijoiden kuvat – viime vuosina medioihin hiipinyt kuvajournalismin alalaji – sai helmikuussa näppärän julkaisukanavan.

P2S Media Group lanseerasi Scoopshot -älypuhelinsovelluksen, jolla kuka tahansa iPhonen tai Android-puhelimen omistaja saattaa tienata taskurahaa ottamillaan tilannekuvilla.

Scoopshotin voi ladata ilmaiseksi, ja mediataloille tarjotaan maksullista palvelua, jolla voi hakea kuvia paikkakunnan ja avainsanojen perusteella. Toimittajat voivat myös lähettää taskukuvaajille toimeksiantoja tyyliin “Narinkkatorilla mäkihyppyä – paras kuva palkitaan”.

Lehdissä julkaistavien kännykkäkuvien tekniseen laatuun Scoopshot vaikuttaa olellisesti. Tähän asti MMS-viesteinä toimituksiin lähetetyt kännykkäkuvat eivät ole sanomalehtipaperille painettuina erityisen vetävän näköisiä. Sovelluksen kautta lähetetyt kuvat lähtevät alkuperäisessä koossaan lehden kuvatoimitukseen, joten ne toimivat mainiosti muutamankin palstan leveydelle painettuna.

Tiettävästi lukijoiden ottamien kuvien esteettiseen ja kuvajournalistiseen tasoon ei vielä ole luvassa parannuksia. Täytyy siis odotella autotune-tyyppistä sovellusta, joka jalostaa sunnuntaikuvaajien otokset maailmanluokan meiningiksi.

p.s.

Apple muuten esitteli keskiviikkona uuden iPadin, josta löytyy muiden kohennusten lisäksi kaksi kameraa, edestä ja takaa. Se on vinkeä juttu, mutta mietin vain kuinka höntin näköistä on räpsiä kadulla kuvia luentovihkon kokoinen lätkä ojossa!

Lehden huomatuin ilmoitus

Jokainen meistä tietää miltä tuntuu, kun kieli jäätyy metallikaiteeseen tai mattotelineeseen. Tähän lapsuusmuistoon vetoaa Panasonicin ilmalämpöpumppua mainostava ilmoituksemme “Olihan se tiedossa”.

Ja aika hyvin se vetoaa, sillä mainos oli TM-Rakennusmaailman tutkimusnumeron 6/2010 ylivoimaisesti huomatuin, spontaanisti muistettu mainos. Se muistuttaa, että aikuisen miehen pitäisi jo tuntea talven termofysiikka, eikä hankkia etelään tarkoitettua jäähdytyspumppua, joka jäätyy Suomen pakkasissa.

TM-Rakennusmaailmalla on 214 000 lukijaa, joten 75 prosentin* huomiarvo tarkoittaa, että 137 000 heistä on noteerannut ilmoituksen. Huomiota lisäsivät saman lehden testistä saadut TM-tähdet ja Panasonicin hyvä maine, mutta yleisin perustelu oli itse idea.

Ilmoitusta kehuttiin erottuvaksi, hauskaksi, humoristiseksi ja leikkisäksi. Kommenteista tuli myös ilmi, että kielen jäätymien on tuttu kokemus.

Jotkut pitivät kuvaa ärsyttävänä, jopa iljettävänä. Olemme tyytyväisiä, että ilmalämpöpumpun mainos ei jättänyt ketään kylmäksi.

*Lähde: IRO Research / Mainosmittari