Cmabrigden yilopitson tuktimusken muakan, ei ole väilä msisä jäjretsyksessä sanan kijraimet ovat, ainoa täkreä aisa on, että esnimmäinen ja viimienen kijrain ovat oikelila piakiolla. Loput voiavt olla missä jäjretsyskessä tahasna ja imhinen voi sitli lukea tesktin ongemlitta, koksa aiovt eiävt lue jokaitsa kijraitna eriskeen, vain sanan kokoniasuuetna. Hevletin ällitsyttävää!
Lähde: sähköpostifolklorea kuluvalta vuosituhannelta.
Kävely kaksivuotiaan poikani kanssa on hidasta, koska hän haluaa käpälöidä jokaista kadunvarteen pysäköityä autoa. Väinö ei ole mikään verbaalikko, mutta autosanasto on hallussa. Hän osaa esimerkiksi sanoa ”Kimi Räikkönen”.
Kaikki merkit viittaavat siihen, että Väinöstä tulee ainakin puheliaampi kuin tästä vaikutusvaltaisimmaksi suomalaiseksi tituleeratusta vaikenijasta. Kuvaa vahvistaa Räikkösestä kirjoitettu kirja Jäämies jossa formulatähdeltä ei ole edes yritetty kysyä mitään. Kertojina ovat Räikkösen kaverit.
Kirja julkaistiin kirjamessujen alla, mutta kulttuurinystävät tuskin ovat Jäämiehen varsinaista kohderyhmää. Paremmin se löytää paikkansa jostain miestenlehtien ja Ford Focuksen manuaalin välistä, hyllystä, josta muuta kaunokirjallisuutta on turha hakea.
Ilmestyminen tähdättiin F1-kauden ratkaisuhetkiin. Kirjamyynti voisi sujua vauhdikkaasti, jos Räikkösen vauhti olisi riittänyt mestaruustaisteluun.
Haastattelin itse äskettäin McLarenin lääkäriä Aki Hintsaa, joka on testannut 23:a formulakuljettajaa, muun muassa Kimi Räikköstä ja Lewis Hamiltonia. Hintsan mukaan kaikki kuskit eivät suinkaan ole huippukunnossa, vaan fyysisissä suorituskyvyissä on isoja eroja. Lääkäri ei järjestystä paljasta, mutta on helppo arvata, että Hintsan suojatti Hamilton kuuluu kovakuntoisimpiin. Räikkösen olemus viittaa toiseen suuntaan.
Todennäköisesti Hamiltonin vuoro juhlia tulee reilun viikon päästä. Ainakin hän voisi lunastaa Jenson Buttonin triathlon-haasteen. Hamilton lupasi osallistua Buttonin kanssa puolikkaaseen teräsmieskisaan heinäkuussa, panoksena 10 000 euroa hyväntekeväisyyteen. Manageri-isä kuitenkin perui vedon.
Kävi miten kävi, Sao Paolon jälkeen Hamilton voisi näyttää, mihin tämä Kuortaneellakin trimmattu mies pystyy ilman moottoria.
Lue myös » Aki Hintsan haastattelu (Lääkärilehti 41/2008) Eliaksen sivuilla.
Ohjelmistojätti Adobe pullauttaa aina puolentoista vuoden välein tuoreen ohjelmistopitkonsa ulos, ja viikko sitten se taas tuli.
Alan mestoilla on kohkattu CS4:n uusista ominaisuuksista jo loppukeväästä asti, ja eilen sitten pääsi Tennispalatsiin katsastamaan mitä näytettävää Adobe-miehillä on.
Sinänsä kätevää, ettei ole olemassa kuin yksi työkalusarja joka aika ajoin päivittyy. Esimerkiksi suntiona pitäisi jatkuvasti olla vertailemassa missä haravassa ovat piit sopivan tiuhassa ja mikä kahvinkeitin nopeiten tiputtaa messusumpit.
Tykkään lukea oppaita, katsoa tutoriaaleja ja opetella näppäriä trikkejä, koska haluan hallita työkaluni. Ellen täydellisesti, niin ainakin erittäin hyvin. Siksi pidän kovasti noista Adoben seminaareista. Esiintyjät ovat paitsi supliikkeja, myös aika hakoja hakkaamaan koneitaan.
Ei tosin johdu esiintyjistä, mutta eilen oli kuoleman rantapallo monesti läsnä. Lavalla sanailevan Englannin-elävän buuttaillessa ohjelmiaan, silmäilin aulassa jaettua brosyyriä:
Adoben CS4:llä luot näyttävää grafiikkaa ja digitaalikuvia sekä suunnittelet hämmästyttäviä taittoja paino-, web- ja mobiilijulkaisuihin.
Niin. On se kyllä hyvä, ettei enää tarvitse pähkäillä kuinka luoda hämmästyttävän hienoja ulkoasuja. Kunhan on alla uusin ja kiiltävin ohjelma.
Ovat näemmä rapakon takana lukeneet blogiamme. Ylistin viime kuussa New York Magazinen kansia. Nyt samainen lehti kahmaisi huomattavan palkintosaaliin ASMEn (American Society of Magazine Editors) vuoden 2008 parhaat kannet -kilpailussa.
New York Magazine voitti kahdeksasta sarjasta peräti viisi (mm. Vuoden kansi) ja tuli yhdessä sarjassa toiseksi. Way to go!
Itse luin voitoista tänään täältä.
Ortopedi Aki Hintsa on leikannut olympiavoittajia ja maailmanmestareita, kuten tuoreen maratonin maailmanennätysmiehen Haile Gebreselassien. Työ formulamaailmassa on herättänyt myös suuryritysten kiinnostuksen.
Lääkäri Aki Hintsan loikka Etiopian kurjuudesta F1-eliittiin on huikea. Seuraavaksi formulakuskien virittäjä saattaa piiskata vähän isokenkäisempiä mersumiehiä.
– Huippujohtamisessa ja F-ykkösissä on paljon yhteistä. Samat lainalaisuudet pätevät suorituskyvyn parantamiseen.
McLaren-Mercedeksen lääkäri Aki Hintsa keskeyttää haastattelun, koska hänen täytyy käydä ostamassa lisää pysäköintiaikaa autoonsa. Parkkisakko Porschen ikkunassa ei ehkä olisi kummoinen lovi miehen lompakossa, mutta Hintsa on tunnollinen ja tarkka ihminen.
Varsinkin siitä hän on tarkka, ettei tule kuvatuksi oman urheiluautonsa kanssa. Työsopimuksen mukaan haastatteluissa esiinnytään vain tallin moottorimerkin seurassa.
– Hilton on yhteistyökumppaneita, joten se voi hyvin näkyä, vihjaa Hintsa kuvaajalle.
HUS:n johtamiskriisistä ei ole kirjoiteltu viikkoon, mistä sairaanhoitopiiri voi kiittää Alma Mediaa. Tänään HUS:n hallitus nostaa ylimääräisessä kokouksessaan johtajaylilääkärin ja hoitajien edustajan konsernin johtoryhmään. Valta palaa lääkäreille, kuten HS otsikoi pääkirjoituksensa pari viikkoa sitten.
Olen kuullut loputtomasti päivittelyä siitä, miten HUS:n tärkeä organisaatiouudistus kompastui huonoon johtamiseen ja huonoon viestintään. Ihan yhtä hyvin voidaan sanoa, että se kompastui erinomaiseen viestintään. Johdon yhteys pätki, mutta uudistuksen vastustajat pyörittivät mediaa ja kokosivat henkilöstön rivit taakseen. Arkkiatrikin saatiin ihmettelemään, miksi lääkäreitä kiusataan Pohjoismaiden tehokkaimmassa yliopistosairaalassa.
Mahtoikohan kukaan huomata eilisestä Hesarista HUS:n kolmen pääluottamusmiehen yleisönosastokirjoitusta? ”Julkisuudessa on syntynyt vaikutelma, että Husin johto ajaa uudistuksia itsepintaisesti henkilöstöään kuulematta. Henkilöstön osallistumisjärjestelmissä mukana olleina emme voi jakaa tätä käsitystä.”
Luottamusmiesten mukaan 21 000 työntekijän joukosta löytyy ihmisä, ”jotka omista intresseistään haluavat esiintyä koko henkilöstön nimissä”.
Ei Lapin Kansan potkufarssiakaan kannata laskea pelkäksi Kai Telanteen virhearvioinniksi. Erotettu päätoimittaja Johanna Korhonen otti viestintäedun toimimalla ensin. Hänellä on uskottava tarina, hyvä esiitymistaito ja toimittajien sympatiat tukenaan. Päälle pari hutia, ja Alma roikkui köysissä ennen kuin medianyrkkeily ehti edes alkaa.
Olen ollut jälleen kotona toipumassa leikkauksesta – järjestyksessään jo toisesta kuukauden sisällä.
Tällä kerralla seuranani on ollut upouusi kannettava. Aamupäivät (ja illat) ovatkin menneet netissä sukkuloidessa – olen lukenut enemmän blogeja kuin koko aikaisemmassa elämässäni. Alan tulla riippuvaiseksi niistä.
Jari Parantaisen blogi on tullut kahlattua aina ensimmäistä postausta myöten. Miten olen voinut elää ilman sitä? ”Pölli tästä!” pitäisi tehdä lakisääteiseksi jokaiselle yrittäjälle.
Muotiblogien määrä on uskomaton – ja niin on myös niiden suosio. Parikymppiset tytöt keräävät blogeillaan kymmeniätuhansia lukijoita viikossa. Blogilistan yhdeksän luetuinta blogia käsittelevät muotia.
Blogilistan tilastot eivät kerro koko totuutta blogien suosiosta. Lukijoiksi lasketaan vain blogilistan kautta edellisen seitsemän vuorokauden aikana lukijoiksi siirtyneet henkilöt. Lukijoita tulee blogeihin myös suoraan ja muiden linkkien kautta. Eivätkä kaikki Suomen blogit ole listautuneet ja mukana vertailuissa.
Minä listasin Eliaksen blogin, mutta olemme saaneet blogilistan kautta toistaiseksi vain 10–20 lukijaa viikossa. Google Analyticsin mukaan sivustollamme on kävijöitä sentään pari sataa viikossa. Blogi on sivustomme ylivoimaisesti suosituin sisältö.
Eihän tuo vielä hääppönen kävijämäärä ole. Mutta kun ottaa vertailuryhmäksi muut vastaavankokoiset Google Analyticsiä käyttävät sivustot samalla toimialalla, päihitämme ne keskimäärin mennen tullen. Lukuajoissa ja katsottujen sivujen määrässä olemme aivan ylivoimaisia vertailuryhmässämme.
Analyticsin käppyrät ovat niin mielenkiintoisia ja monipuolisia, että ne ansaitsevat ihan oman postauksensa myöhemmin. Palaan asiaan.
Topi laittoi muutama viikko sitten blogimme myös tähän mobiilipalveluun. Nyt jo 56 henkilöä on ihan vapaaehtoisesti tilannut blogimme puhelimeensa!!!
Tiedän, että tulen jälkijunassa tämä blogi-innostukseni kanssa. Noloa. Selityksiä kyllä riittää: äitiysloma ilman kannettavaa (kyllä! vaikka täytyy myöntää, että iMac pönötti silloinkin keittiön pöydällä yhden hektisen lehtiprojektin ajan), töitä, yrityksen perustamista, lastenhoitoa ja taas töitä.. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
Edelläkävijöitä löytyy tältä alalta muutenkin hämmästyttävän vähän.
P.S.
Aloitin uuden harrastuksen – verkkoseikkailu tavallaan sekin. Mahtava harmaa villakaulaliinani on jo hapsuja vaille valmis. Seuraavaksi kudon pipon samasta langasta. Kun setti on valmis, joudun ehkä esittelemään sen julkisesti tässä blogissa. Olen todella ylpeä itsestäni.
Puikot eivät ole kolisseet käsissäni sitten lapsuusvuosien – enkä suoraan sanoen muista, olenko koskaan neulonut mitään pannulappua suurempaa.
P.S. 2
Laitoin tämän viestiketjun loppuun lisätietoa niille, jotka palavat halusta kuulla leikkauksieni ja sairaslomieni syyn.
Olin keväällä 1990 viikon työharjoittelussa Lapin Kansassa. Niin sanottu kenttäkeikka tarkoitti sitä, että me Tampereen yliopiston toimittajatutkintolaiset valtasimme maakuntalehden ja vastasimme viikon ajan sen tekemisestä – tai ainakin niin oli tarkoitus. itse en voi kehua, että olisin uutispäällikkönä syttynyt journalistisiin mainetekoihin.
Rovaniemellä oli paljon muita houkutuksia. Aika paljon aikaa kului Jari Tervon kirjoista tutussa ravitsemusliikkeessä.
Hetkeni tuli viimeisenä iltana, kun lehteen piti kirjoittaa kurssin puumerkki, eräänlainen aprilliuutinen. Sellainen oli tapana – tai ainakin niin väitettiin.
Yksipalstaisen uutiseni otsikko oli lakonisesti ”Mallasjuoma laajentaa”. Se meni jotenkin niin, että panimo oli ostanut Lapin Kansan ja Joulumaan ja päättänyt muuttaa niiden nimet Lapin Siniseksi ja Juomamaaksi. Ideana oli se, että lehden logon ja silloisen olutmerkin Lahden Sinisen fontit muistuttivat toisiaan. Jotain muutakin yhtä surkeaa siinä oli.
Viimeisessä kappaleessa kerrottiin, että lehteä ovat viikon ajan tehneet tamperelaiset opiskelijat. Tuoteselosteesta huolimatta jotkut ottivat – tai ainakin halusivat ottaa – tekeleen todesta.
Paikallinen kaupunkilehti repi aiheesta sensaatiojutun, jossa Lapin Kansan päätoimittaja Heikki Tuomi-Nikula arveli, ettei tamperelaisilla ole vähään aikaan asiaa lehteen. Jokunen etelän julkaisukin taisi paheksua meitä toimittajan aseman väärinkäytöstä ja lukijoiden luottamuksen pettämistä.
Huono huumori kuitenkin kalpenee oikeiden Lapin Kansaa koskevien uutisten rinnalla. Kuten todettua, luottamusta joko on tai sitten sitä ei ole.