Yhtenä alkukesän maanantaiaamuna huomasin selässä punoittavan paukaman. Se ei ollut finni eikä hyttysenpisto, vaan kuuluisa pienpeto punkki.
Helsingin Viiskulman terveysasemalta neuvottiin tulemaan hoitajan vastaanotolle. Siellä ehdin odottaa vain muutaman minuutin, kun kuulutus kertoi, että potilastietojärjestelmä Pegasos oli kaatunut eikä ketään otettaisi sisään ennen kuin järjestelmä taas toimisi.
Mitään arviota jonotuksen kestämisestä ei annettu. Googlasin kännykällä lisätietoa ja käsitin, että olin saanut uuden ystäväni 15–48 tuntia aiemmin seudulta, jossa esiintyy aivokuumetta levittäviä puutiaisia. Toisen taudin, borrelioosin, riski kasvaa, mitä pidempään punkki majailee iholla.
Huolestuin. Yritin esittää, että punkin irrottamiseen pihdit sopivat paremmin kuin tietokone. Vahtimestari oli taipumaton: mitään ei tehdä, jos sitä ei saada kirjattua järjestelmään.
Siirryin yksityiselle, jossa tuli vastaan toinen raja. Otus oli ehtinyt työntyä niin syvään, että hoitaja ei uskaltanut kaivaa päätä pois. Pieneen operaatioon tarvittiin lääkäriä.
TEHOTTOMUUDESTA SYYTETÄÄN usein tietotekniikkaa. Maailma muuttuu niin, että omahoitokin pitäisi digitalisoida. Lääkkeiden käytöstä kerätään jo suuria tietokantoja eli niin sanottua big dataa tuotekehityksen tueksi.
Potilastieto ei kuitenkaan kulje yksiköstä toiseen, ja viat hidastavat työskentelyä. Kansallinen terveysarkisto Kanta on ehkä vasta 2016 koko terveydenhuollon käytössä. Viisi pääkaupunkiseudun kuntaa saa yhteisen potilastietojärjestelmän pari vuotta myöhemmin.
Asenteiden jähmeyttä ei mikään tekniikka poista. Jos halutaan, järjestelmäkatkon aikana voidaan käyttää paperia ja kirjata tiedot ohjelmaan myöhemmin. Jos arkijärkeä ei käytetä, elämänsä yhdessä viettänyt aviopari erotetaan eri hoitopaikkoihin vastaisuudessakin.
Yksi inhoamani sanahirviö symboloi alan lokeroitumista. Kun toimittaja kirjoittaa, valokuvaaja kuvaa, toimitussihteeri editoi ja graafikko taittaa tämän lehden, sitä kutsutaan toimittamiseksi. Jostain ydinvoimalatyömaalta tai telakalta ryhmätyötä tekeviä ammatteja löytyy enemmän, mutta en ole koskaan kuullut, että risteilyaluksen rakentamista kuvattaisiin moniammatilliseksi yhteistyöksi.
Terveydenhuollossa tätä termiä käytetään normaalista työstä, johon osallistuu kahdella eri etuliitteellä aateloitua hoitajaa.
ITÄRAJAN TAKAA tulee muutakin kuin punkkeja. Etelä-Karjalan turismista kasvaa terveysbisnestä, kun matkailijoille tarjotaan hoitopalveluja ja venäläiset lääkeyritykset perustavat tehtaitaan seudulle. Molempia kiinnostaa aitous.
Venäläisten palvelu tuo rahaa ja voi houkutella erikoislääkäreitä, mikä helpottaa oman väestön hoitamista. Lääketeollisuuden syntyminen uudelle alueelle olisi hyvä uutinen koko Suomelle.
Ilmiötä ei pidä tukehduttaa byrokratiaan. Lupamääräykset täytyy täyttää, mutta se kannattaa tehdä mahdollisimman helpoksi. Sama koskee palvelujen ja lääkkeiden myyntiä.
Apteekeissa farmasian uusi kieli on jo otettu vastaan menestyksellisesti.
