27
Elo

Tutkivaa journalismia

Suomalaisen free-toimittajan Jani Kaaron hypoteesi migreenin synnystä julkaistiin tänään tiedelehti NeuroReportissa. Asiassa ei olisi mitään erikoista ellei Kaaro sattuisi olemaan täysin kouluttamaton maallikko. Hän jätti lukion kesken 16-vuotiaana.

Kaaro teki tutkimustyötään pitkälti internet-lähteiden pohjalta. Maallikkona hän pystyi vapaasti sukkuloimaan eri tieteenalojen rajojen yli ja havaitsi yhteyksiä, joita kukaan oikea tutkija ei olisi osannut etsiä.

Helsingin Sanomat kirjoitti aiheesta eilen tiede&luonto-sivuillaan.

Kaaron hypoteesin tiivistelmä on luettavissa NeuroReportin verkkosivuilla.

Tutkivaa journalismia, osa 2

Moni lääkäri on saanut tarpeekseen kaikkitietävistä potilaistaan. Vastaanotolle tullaan verkon avulla tehdyn oman diagnoosin ja valmiin hoito-ohjelman kanssa.

Itse menen verkkotutkimusteni ansiosta melko rauhallisin mielin perjantaiseen kilpirauhasleikkaukseeni. Kun lääkäri kesäkuussa totesi kilpirauhaseni suurentuneen ja kehoitti käymään ultrassa, kaivoin netistä heti samana päivänä kaiken mahdollisen tiedon asiasta.

En säikähtänyt, kun ultraava lääkäri löysi kilpirauhasestani kasvaimen. Olinhan jo lukenut, että vain 5 % niistä on pahanlaatuisia. En pelästynyt pitkää neulaa, jonka hän pisti kaulaani. Tällä keskustelufoorumilla seikkaillessani olin tullut vakuuttuneeksi ohutneulanäytteen kivuttomuudesta.

Ilman nettiä olisin todennäköisesti viettänyt kesälomani hautajaisiani suunnitellen. Lääkäriltä sain kuulla kesäkuun lopulla vain sen, että olen jonossa kirurgiseen sairaalaan.

Netin ansiosta tiedän, että vaikka kasvaimeni mahtuisi siihen 5 % ryhmään ja paljastuisi pahanlaatuiseksi, olen silti 98 % todennäköisyydellä hengissä viiden vuoden päästä. Kilpirauhassyövän ennuste on todella hyvä.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...

 

Kommentit (4)
Kommentit ( 4 )
  • Päivi Hietanen says:

    Ikävä kuulla sairaudesta Laura, mutta mukava kuulla hyvin tietoisesta potilaasta ja siitä, että sattui sairauksista juuri tämä kohdalle. Nimittäin sairaudet ovat omasta näkökulmastani luonnollinen osa elämää eikä mikään ihmeellinen epänormaali tila, jollaiseksi niitä nykymaailmassa tunnutaan luulevan. Kaikille tulee ennemmin tai myöhemmin jotain.

    Lääkärinä olen ollut iloinen, että potilaille on tullut mahdollisuus koulutustason paranemisen ja internetin myötä tietää enemmän sairauksistaan ja osallistua hoitopäätöksiin. Tilanne muuttaa lääkärin roolia monipuolisemmaksi. Joskus konsultinomaiseksi, mutta toisaalta monia muitakin taitoja tarvitaan – asiantuntijan, hoitajan, lohduttajan, kanssakulkijan, turvan tuojan. Ammattitaitoa vaatii sen havaitseminen, mitkä puolet ovat kulloinkin etualalla. Monet potilaat toivovat edelleen lääkärin ottavan “hommmat hanskaan”, mutta haluavat asiallisesti keskustella hoitovaihtoehdoista.

    Uskon asiasi etenevän myönteisesti, niinkuin itsekin jo tilastojen perusteella tiesit.

  • Merete says:

    Mun mielestä tässä ollaan aika ytimessä siinä, mitä blogikirjoittelu parhaimmillaan voi olla – ikävästä aiheesta huolimatta.

    Henkilökohtainen elämä, yrityksen sisältöosaaminen ja keskustelupalsta kohtaavat. Lähes värisyttää.

  • Laura says:

    Kiitos Päivi. Enpä olisi voinut asiantuntevampaa kommentaattoria tälle kirjoitukselleni toivoa. Olen otettu!

    Ja kiitos Merete. Keksit loistavan mainoslauseen blogillemme. Täytyy pitää määritelmäsi mielessä ja yrittää tuottaa niitä väristyksiä jatkossakin =).

  • Laura says:

    Kasvain osoittautui pahanlaatuiseksi, joten kilpirauhaseni poistettiin kokonaan 25.9.

    Edessä on vielä radiojodihoito, johon olen menossa lokakuun lopulla. Sen jälkeen aloitan elinikäisen tyroksiinilääkityksen ja käyn kontrolleissa kerran vuodessa.

    Tunnen itseni onnekkaaksi, koska kasvain löytyi sattumalta ennen kuin se oli aiheuttanut minkäänlaisia oireita.

    Harmillista ja ehkä stressaavinta tässä on ollut se, etten suhteellisen tuoreena yrittäjänä voi nauttia sairaslomista tavalliseen tapaan. Ensimmäisen leikkauksen jälkeen lomaa napsahti kaksi viikkoa (pidin yhden), toisen kuusi (pidin jälleen yhden). Radiojodihoidon jälkeen loman pituus on kaksi viikkoa (en todennäköisesti pidä yhtään).

    En halua olla mikään työn sankari, mutta jos nyt heittäytyisin täysin lepäilemään, jättäisin Eliaksen ja samalla itseni aikamoiseen pulaan. Pitkällä tähtäimellä toivon kyllä voivani pedata itseni Eliaksessa taustalle, mutta vielä emme ole siinä tilanteessa.

    Vaikka sängynpohjalle jääminen houkuttaisi, tuntisin itseni varmaan monin verroin sairaammaksi ilman Eliasta. Nyt kun olen ehtinyt ottaa vähän etäisyyttä päivittäiseen työntekoon, on ollut kiva huomata, että yrityksen kehittäminen on minulle todella tärkeä juttu. Aina en ole kaiken stressin ja pipertämisen keskellä ollut siitä enää ihan varma.

    Mitä tästä opin. Pitää yrittää välttää pipertämistä.

The comments are now closed.