Blackoutin ohjaaja ja käsikirjoittaja JP Siili tunsi olonsa kotoisaksi sairaalan käytävillä. - Lääkärien kanssa oli helppo työskennellä. Kaikki olivat innostuneita ja halusivat auttaa autenttisen kuvauksen tekemisessä. Kuva: Mauri Helenius
Remontissa olevan Meilahden sairaalan sisääntulolabyrintin edessä pyörii tavallista enemmän suuntaa hakevia ihmisiä. ”Olen vihainen omainen”, kertoo pukuun pynttäytynyt tuttu mies ovella, kun järjestäjät opastavat paikalle saapuvia avustajia oikeisiin kohteisiin.
Hississä toinen saattajistamme esittäytyy Irinaksi. Ehdin jo mielessäni ihmetellä kuinka bisnesmäisesti elokuvaväki nykyisin pukeutuu, ennen kuin tunnistan jakkupukuisen naisen Irina Björklundiksi, elokuvan terveysministeri Anne Hartelaksi.
Ministeriltä tallennetaan muutama repliikki työääneksi, ja Björklund poistuu. Ohjaaja JP Siili siirtyy kohtaukseen, jossa sydänkirurgia näyttelevä Petteri Summanen tapaa osaston käytävällä itselleen hyvin läheisen potilaan.
Apulaisohjaaja pyytää hiljaisuutta. Kun ääni ja kamera käyvät, kuvaussihteeri lyö klaffin, ja Siili lausuu kehotuksen ”Toiminta nyt”.
Kohtaus kestää vain muutaman sekunnin, mutta kuvassa ehtii vilahtaa puolisen tusinaa avustajaa. Kaikkiaan heitä on kuusisataa. Siili tarkastelee tulosta monitorista hyväksyvästi.
Kesäksi suljetulla teho-osastolla kiemurtelee normaalia enemmän johtoja, sillä sairaalalaitteiden sekaan on sovitettu myös kuvaustekniikka. Ahdasta on, mutta aitoa.
– Ei meillä olisi ollut resursseja laittaa pystyyn uskottavaa teho-osastoa studioon. Se että ollaan pääkallonpaikalla, lisää toden tuntua olennaisesti.
Kirkas hetki Ruotsin taivaalla
Alkuasetelmassa sydänkirurgi herää naulapyssyn naula päässä vuoden koomasta. Poliisikaan ei tiedä syyllistä, ja kirurgi alkaa etsiä ampujaa itse. Markkinointislogan kysyy, kumpi palaa ensin, muisti vai murhaaja.
Jotta päästään idean juurille, on palattava Siilin esikoispitkään Hymypoika. Uutta aihetta etsivä ohjaaja oli tammikuussa 2004 matkalla Rotterdamin elokuvajuhlille kilpailuttamaan Hymypoikaa, kun Etelä-Ruotsin yläpuolella välähti. Seuraavan elokuvan päähenkilö olisi päähän ammuttu lääkäri.
– Ennen sitä minulla ei ollut aavistustakaan, että haluaisin käsitellä sairaalamaailmaa. Joskus aiheiden löytäminen vaatii puurtamista, joskus ne tulevat pyytämättä, kuten tämä.
Tästä puurtaminen kuitenkin vasta alkoi. Siili kirjoitti 4,5 vuotta ja 23 versiota, mikä on hänen ennätyksensä – yleensä tusina versiota riittää. Väliin mahtui toki muitakin töitä, esimerkiksi Ganesin ohjaus, mutta poikkeuksellisen paljon Blackout vaati.
– Kyseessä on eettisesti kompleksisesta maailmasta tehty jännityselokuva.
Maailma oli osin tuttu, sillä Siili ajoi vuoden sairasautoa 1980-luvun puolivälissä Helsingin ja ympäristön sairasautokeskuksessa.
– Se oli armeijakaverin sukulaisen firma. Siihen aikaan kiireettömässä tehtävässä riitti ensiapukurssi koulutukseksi. Terveydenhuolto tuli ikään kuin takakautta tutuksi.
Professorit auttoivat elokuvan tekemisessä
Kokemuksesta huolimatta elokuva ei olisi onnistunut ilman asiantuntijoiden apua. Käsikirjoituksen tarkistamiseen, näyttelijöiden sparraamiseen ja jopa näyttelemiseen tarvittiin kymmeniä lääkäreitä.
Esimerkiksi anestesiologian professori Olli Takkunen auttoi käsikirjoituksen taustoittamisessa ja tarkistamisessa, ja dosentti Juha Perttilä kertoi, miten nykyaikainen teho-osasto toimii. Professori Ari Harjula oli sydänkirugian asiantuntijana ja järjesti Petteri Summaselle valmennusta. HYKS:n elinsiirto- ja maksakirurgian klinikan ylilääkäri, professori Krister Höckerstedt osallistui käsikirjoituksen tarkistamiseen ja esiintyi elokuvassa valtiosihteerinä.
Leikkaussalikohtauksissa on näyttelijöitten lisäksi mukana vain ammattilaisia.
– Oli alusta pitäen selvää, että uskottavuus edellyttää ammattilaisia tekemään näitä vaativia tehtäviä. Elokuva jää kiinni heti, jos riviavustaja touhuaa omiaan leikkaussalissa.
Tulosta pitäisi pystyä alan ihmistenkin katsomaan vaivaantumatta. Elokuvaa kuvattiin muun muassa Töölön sairaalassa, Jorvissa ja syöpätautien klinikalla. Kesäksi suljettua teho-osastoa päästiin hyödyntämään yhteistyökumppani HUS:n aloitteesta.
– Oli tuuria, että HUS viettää samaan aikaan juhlavuotta, kun me teemme tätä elokuvaa. Ajoitus oli onnenpotku, toivottavasti molemmille osapuolille.
Eettistä pohdittavaa etuoikeutetuille
Sairaalakuvauksissa piti toimia tehokkaasti, häiritsemättä sairaalan toimintaa. Kuvauspäiviä oli 29, vaikka 35:lle olisi ollut käyttöä.
– Kuvausaikaa on ohjaajan näkökulmasta aina liian vähän. Ohjaajan tehtävä on löytää sellainen visuaalisuus ja kuvakerronta, että resurssien niukkuus ei näy lopputuloksesta.
Kiire on tuttu seuralainen terveydenhuollossakin. Säästöt, hoitojonot, työvoimapula ja priorisointi kuuluvat elokuvan taustaan.
– Halusin trillerin, jossa on relevantti sisältö. Blackoutin maailma ei olisi uskottava ilman näitä asioita.
Tarinassa sivutaan lääkärin työn kannalta tärkeitä eettisiä kysymyksiä.
– Elokuvassa on moraliteetin luonnetta. Vaikka se ei osoita mitään oikeaa tai väärää, se pöyhii asiaa ja on näin väistämättä aika yhteiskunnallinen. Silti kyse on ennen kaikkea jännityselokuvasta.
Lääketieteen ja teknologian kehitys johtaa vaikeisiin arvovalintoihin, mutta lääkärin työ on Siilin mielestä yhä kadehdittavan arvokasta.
– Siksi myös lääkärin elämällä on merkitystä. Voin kuvitella, että arjen keskellä merkitys joskus unohtuu. Voin myös kuvitella hetket, joissa työtilanne muistuttaa etuoikeudesta elää poikkeuksellinen elämä. Monessa ammatissa asetelma on toinen.
Puheesta kuulee, että Siili mieli nuorena itsekin lääkäriksi. Blackoutissa hän myös vilahtaa tässä roolissa.
– Leikkaussaleissa ja osastoilla liikkuessa tuli sellainen olo, että voisin olla täälläkin. Jotain tuttua ja tunnistettavaa ilmapiirissä oli.
Siili jättää kuitenkin ilmapiirille hyvästit – myös elokuvantekijänä.
– Aika on rajallinen, ja haluan työntää käteni mahdollisimman moneen aiheeseen. Tuskinpa teen Ganesin jäljiltä rokkileffaa, ja tuskinpa tämän jälkeen sairaalakuvausta. On muiden vuoro tarttua viestikapulaan.
Tummia t-paitoja ja outo monitori teho-osastolla. Petteri Summanen valkoisessa takissa katsoo, kuinka hänen hahmonsa kirurgi Pekka Valinto pärjäsi kohtauksessa. Kuva: Mauri Helenius
Blackout
- Ohjaus ja käsikirjoitus JP Siili, kuvaus Jarkko T. Laine, lavastus Päivi Kettunen, puvustus Helena Paavilainen-Takala, maskeeraus Mari Vaalasranta, ääni Juha Hakanen, tuottaja Olli Haikka.
- Rooleissa muun muassa Petteri Summanen, Jenni Banerjee, Irina Björklund, Mikko Leppilampi, Mikko Kouki, Lena Meriläinen, Ismo Kallio ja Mari Perankoski.
- Asiantuntijoina HYKS:n, TYKS:n ja KYS:n teho-osastojen ylilääkäreitä ja lääkäreitä.
- Budjetti 1,3 milj. euroa, tuotantoyhtiö Filmiteollisuus Fine.
- Ensi-ilta 26.12.2008.
Yhteistyökumppani HUS järjestää joulukuussa henkilöstönäytöksiä 7 000 työntekijälleen. Tilaisuuksissa esitellään sairaanhoitopiirin uudet arvot.
JP Siili
- Jukka-Pekka Siili, s. 17.9.1964.
- Ohjaaja ja käsikirjoittaja, taiteen maisteri, Taideteollinen korkeakoulu, elokuvataide (1995).
- Lukuisia kotimaisia ja ulkomaisia palkintoja, mm. Göteborgissa 2004 kriitikkojen palkinto: paras pohjoismainen elokuva (Hymypoika); Prix Italia 2002, Paras draamasarja (Juulian totuudet); kaksi kertaa Venla-palkinto parhaasta draamasarjasta.
Töitä
- Blackout (2008)
Suojelijat (2008, minisarja)
Maan mitta (2007, minisarja)
Ganes (2007)
Rakastuin mä luuseriin (2006, tv-sarja)
Nollatoleranssi (2004, minisarja)
Hymypoika (2003)
Juulian totuudet (2002, minisarja)
Benner & Benner (2002, tv-sarja)
Operaatio Interheil (2000, minisarja)
Ruuvimies (1995)
