Potilaan on tarkoitus keskustella hoitovirheestä ylilääkärin kanssa. Aika sopii kiireiselle yrittäjänaiselle huonosti, mutta hän ottaa sen, ettei joutuisi odottamaan viikkoja.
Nainen hosuu taksilla vastaanotolle – kuullakseen että ylilääkärillä on kokous, jonka päättymistä pitäisi odottaa pari tuntia. Perheellinen nainen alkaa perua menojaan, sillä eihän äkillisille muutoksille mitään voi.
Hoitaja opastaa kahvioon ja kertoo, että ylilääkäri on ilmoittanut esteestä jo aamulla. Nainen mykistyy. Aamulla? Etkä viitsinyt soittaa? Tai lähettää sähköpostia tai tekstiviestiä?
Hoitajan kasvoille leviää hölmistys. ”Yleensä potilaat odottavat”, hän vastaa närkästyneesti.
Tätä on alan perinteinen tuotannonohjaus: käyttöaste näyttää hyvältä, kun palveluun jonotetaan. Periaate ei näyttänyt hyvältä sikainfluenssarokotuksissa, kun ihmiset jonottivat pakkasessa.
HUONOSTI MENEE, toteaa tietoyhteiskunnan kehityksestä myös Elinkeinoelämän valtuuskunnan raportti Nykyaikaa etsimässä.” YK:n vertailu noteeraa julkiset nettipalvelumme 23. sijalle, edelle menevät jopa Malesia ja Meksiko. Sähköisen demokratian edistäjänä hallintomme jakaa 43. sijan Hondurasin, Mongolian ja Filippiinien kanssa.
Vaikka rinnastukset ontuisivat, suunta on selvä. Suomi on pudonnut kansainvälisissä vertailuissa koko 2000-luvun. On tuijotettu teknologiaan ja unohdettu palvelut.
Eikä teknologiassakaan ole kehumista, sen tietävät terveydenhuollon ammattilaiset ja käyttäjät. Kansallista terveysarkistoa pitää odottaa kaksi, ehkä jopa kymmenen vuotta. Turussa toimitetaan pian ensimmäiset eReseptit, mutta vie vähintään vuoden ennen kuin järjestelmä saadaan koko maahan.
Evan raportin kirjoittaja Teppo Turkki vaatii, että yhteinen järjestelmäarkkitehtuuri, yhteiset arkistot, kansalaisen sähköinen asiointitili ja tunnistus on saatava pian kuntoon. Julkisen sektorin pitää vapauttaa tietonsa kaikkien hyödynnettäväksi.
KYSE ON ASENTEESTA. Väestön rokotukset pystytään organisoimaan nykytekniikallakin. Digitaaliset palvelut helpottavat arkea, ja niitä voivat tarjota myös apteekit.
Esimerkiksi ”Kelaa painoasi” taipuisi sähköisiksi työkaluiksi myös verkkoon. Lisää iloa apteekin vinkeistä saa, kun läskeillä ostaa lukutaitoa Nepaliin.
Edellisessä numerossa apteekkari Tommi Saarelainen visioi, että vuonna 2040 asiakas tunnistetaan verisuonista. Asiakas arvioi apteekin ohjelmilla perimänsä vaikutusta terveysriskiin ja selvityttää netissä lääkitystään. Apteekit varmistavat turvallisuusprofiilin ja tarjoavat räätälöityjä ravitsemussuosituksia.
Ajatukset ovat hyviä, mutta niiden pitäisi toteutua jo lähivuosina. Lääkejakelijan on muututtava yhä enemmän asiantuntijatiedon jakelijaksi. Jos se ei onnistu, muuttuu lääkejakelu.
