Viime syksynä raapustin uutena Eliaksen työntekijänä ensimmäisen blogikirjoitukseni. Kerroin kuinka parhaita syksyjä ovat ne, jolloin saa hypätä uusiin seikkailuihin. Tänä syksynä huomaan olevani jälleen samankaltaisen tilanteen edessä. Muutan syyskuun alussa poikaystävän perässä Wieniin ja aloitan siellä työt uudessa työpaikassa.
Olen innoissani ja tietysti jännittääkin. Samalla kuitenkin olo on hieman haikea jättäessäni hyvän työpaikan ja mukavat työkaverit taakseni. Eliaksessa olen saanut tehdä monipuolista työtä ja kehittyä, mikä on – sallinetteko sanoa – siistiä!
Aika on mennyt hurjan nopeasti, mutta tästä on hyvä jatkaa eteenpäin. Jännittävää syksyä kaikille muillekin ja kiitos kuluneesta vuodesta Eliaksen väelle!
En ole koskaan ollut kirjojen ahmija. Kuvakirjat, sarjakuvat ja lehdet ovat aina innostaneet enemmän. Loogisesti olenkin ajautunut blogien lukemiseen.
Lukeminen alkoi rauhallisesti muutamasta kirjanmerkiksi lisätystä sarjakuvablogista. Mutta kun minut ylipuhuttiin Google Readerin käyttöön, oli asia jo selvä: koukussa. Lisäilin listaan ensin kaikki suosikkini sarjakuvablogeista. Sen jälkeen tulivat muotiblogit, graafisen suunnittelun blogit, hupiblogit, käsityöblogit, tutoriaaliblogit ja kuvitusblogit. Nyt kaikki eriaiheiset blogit ovat nätissä luokitellussa järjestyksessä, ja näen heti kun johonkin niistä on tullut uusi merkintä.
Monet lukemistani blogeista toki sisältävät enimmäkseen kuvia, mutta usein tulee kahlattua netistä lisää artikkeleita mielenkiintoisen blogiaiheen perässä. Uusin villitykseni ovat kokkailublogit. Herkullisen näköisiä kakkuja ja muita ruokia on kiva ihastella. Jos vaikka joskus jotain ihan leipoisikin. Parhaita blogeja ovatkin juuri ne joista irtoaa virikkeitä.
Kun iPad julkistettiin tämän vuoden alussa, ajattelin että taas ilmestyi yksi kallis lelu lisää markkinoille. En todellakaan ollut vakuuttunut että tämä tablet-tietokoneiden lippulaiva olisi juuri se ”paras tapa kokea verkko, sähköposti ja valokuvat”. Edes kirjojen lukeminen iPadin näytöltä ei houkuta, vaikka kieltämättä kokonaisen kotikirjaston pyörittäminen kevyellä tablet-koneella onkin kutkuttava ajatus. Sen sijaan – vaikken uskokaan paperisten lehtien häviävän mihinkään – iPadin lehdille suomat ominaisuudet ovat todella mielenkiintoisia.
Surffaillessani siellä sun täällä on ollut lähes mahdotonta olla törmäämättä videoesimerkkeihin tablet-tietokoneille tehdyistä digitaalisista lehdistä – iPad aikkareista – tai mikä lie niiden virallinen nimi sitten lopulta tulee olemaankaan. Jopa Helsingin Sanomien sähköisen julkaisun prototyypistä löytyy video YouTubesta.
Jänniä esimerkkejä iPadille suunnitelluista lehdistä ovat Wired ja Sports Illustrated -lehtien esitykset. Näissä videoissa lehti on enemmän kuin perinteisessä painetussa muodossaan: eräänlainen lehden, liikkuvan kuvan, äänen sekä verkkosivun yhdistelmä. Julkaisun kansikuva muuntautuu videoksi, yksittäisen kuvan korvaa kokonainen kuvagalleria, 3D-mallinnokset pyörivät, artikkeleita on helppo jakaa sosiaalisissa medioissa ja lukeakin muutamassa erilaisessa näkymässä. Kukin lukija mieltymyksensä mukaan.
Mahdollisuuksia sähköisten lehtien ja kirjojen toteutuksessa siis riittää. On suunnittelijasta ja lehden luonteestakin kiinni, kuinka kauas perinteisestä formaatista lehti halutaan viedä.
Helsingin Sanomat on noudattanut sanomalehtimäisen hillittyä linjaa sähköisen lehden demossaan, mutta Sports Illustrated on vienyt digitaalisen julkaisunsa lähes multimediaesityksen tasolle. Tällaisissa lehdissä tulee käyttöliittymäsuunnitteluun panostaa, jotta lukija ei eksy lehden sivuille.
Viime perjantaina iPadin ennakkotilaukset alkoivat Yhdysvalloissa. Kahdessa tunnissa arviolta 50 000 innokasta (!) tilasi tablet-koneen itselleen. Ei siis ihme, että monilla kustantajilla ja ohjelmistokehittäjillä on jo lusikkansa sopassa. Ideat muokkaantuvat pikkuhiljaa todeksi. Mielenkiinnolla seuraan esimerkiksi mitä tästä projektista seuraa.
Visuaalisen työn tekijälle tulee aika ajoin tukos. Pitää luoda niin vimmatusti, mutta ei aina keksi, että mistä sitä taas ammentaisi. Inspiraation hakuun käytän usein tylsästi Googlea, mutta myös sivustot kuten FFFFOUND, FWA ja Inspiredology ovat näppäriä aivojen herättelijöitä. Parhaiten ajatuksia huuhtelevat kuitenkin elokuvat. Hämyinen teatteri sekä elokuvakankaalle pläjähtävät tarinat, kuvat ja äänet saavat ideat pörräämään.
Tänään pärähti käyntiin Rakkautta ja Anarkiaa -festivaali, jossa en ole koskaan käynyt. Nyt aion mennä. Pitää vain ensin selvittää mitkä rainat kaikista 130:sta elokuvasta eniten kiinnostavat. Huh. On syytä siis valita se genre, josta ei itse mitään vielä tiedä. Vaikka “Venäläinen elokuva tänään” tai “Monitasoinen Aasia”.
Onneksi festivaali kestää useamman päivän, niin ei heti tarvitse päättää (jos vain lippuja riittää). Mielestäni olisi kyllä mukavampaa, että näitä eri maista ja tyylisuunnista tulevia pätkiä voisi ihan ilman festivaalejakin käydä katselemassa. Mutta kankailla amerikkalainen elokuva jyllää yhä – ainakin toistaiseksi.
P.S. Elokuvista puhuttaessa ei pidä unohtaa niiden julisteita. Niin uudemmista kuin vanhemmistakin elokuvajulisteista irtoaa ajatuksia myös omiin projekteihin. Eikä vähiten typografian osalta.
Parhaita syksyjä ovat ne, jolloin saa aloittaa jotakin uutta. Saa jännittää, tarttua uusiin seikkailuihin ja siirtyä eteenpäin. Saa aloittaa uudessa työpaikassa. Pitkien opiskeluvuosien jälkeen se tuntuu välillä vieläkin hieman uskomattomalta.
Minun nimeni on Emmi Lemström aloitin täällä Eliaksessa muutama päivä sitten. Olen opiskellut graafista suunnittelua ja kuvitusta, joista minulla on työkokemusta monien freelance-hommien kautta. Voit tutustua aikaisempiin töihini tarkemmin portfoliosivustollani.
Odotan innolla tulevaa syksyä ja uusiin projekteihin tarttumista Eliaksessa. Toivotaan että saappaat ovat sopivat. Ja jos käy niin hassusti, että kenkä välillä puristaa, niin sekään ei kauan haittaa! :)
