BLOGI

22
Jou

Taikametsä

Olen saanut viime päivinä taivaltaa työmatkani metsän halki. Tiheä kuusikko kasvoi Hietalahden torille yhdessä yössä. Sen läpi on mukava kävellä.

Muistan tähtikirkkaat lumiset pakkasyöt vuosia sitten. Ulkoilutin koiria hiljaisessa, täysikuun valaisemassa, kimmeltävässä taikametsässä. Kuusten oksat olivat raskaina juuri sataneesta puhtaasta valkeasta lumesta. Keskellä metsää, keskellä yötä – siinä valossa olisi voinut lukea.

Vietin koko viime talven Helsingissä kodin, toimiston ja päivähoitopaikan välisiä vesilammikoita pimeydessä kahlaten. Talvi jäi kokematta.

Esikoisemme muistelee kyllä ihan tyytyväisenä sitä yhtä loskalumista päivää, jolloin Koffin puiston mäessä päästiin laskemaan pulkalla. Kaksivuotias kuopuksemme ei sitä muista. En ymmärrä mistä ihmeestä hän on keksinyt hiihtoleikkinsä. Mitkä tahansa pahvinpalaset kelpaavat olohuoneen lattialla liitäviksi suksiksi.

Mummolan sisäkuistilla on pitkä nukkamatto, jota pitkin pukin kontista paljastuvilla suksilla on ihan kiva harjoitella. Ellei..

Toisipa uusi vuosi pakkaset, kantojään ja valkeat hanget tänne eteläänkin.

Niitä odotellessa – rauhallista joulua kaikille!

 

Kommentit (0)
16
Jou

Miksi minua sorretaan?

Olen ollut Imagen tilaaja yli kymmenen vuotta. Kestotilaajana maksan vuoden 2009 vuosikerrasta noin 90 euroa. Paitsi, että en aio maksaa.

Lehtimyyjät soittelevat minulle häiriöksi asti (tällä alalla asiasta ei kai saisi valittaa). Aina en jaksa tarjouspuheita kuunnella, mutta eilinen soittaja saa minut toimimaan. Lopetan Imagen tilauksen.

Haluan kyllä ehdottomasti nauttia hyvästä lehdestä myös ensi vuonna. Uutena tilaajana saan sen kuitenkin 60 % alennuksella – vähän päälle 30 euron vuosihintaan. Kaupanpäälle tulee vielä kaksi lahjanumeroa.

Imagen sivulla minulle tarjotaan joululahjatilausta -40 % hintaan. Kaupanpäälle saisin 45 euron hintaisen helmirannekorun.

Minä joudun karenssin välttämiseksi tilaamaan lehden ensi vuodeksi työosoitteeseen. Uudeksi tilaajaksi ei nimittäin pääse, jos lehti on sattunut tulemaan tilausosoitteeseen alle kolme kuukautta sitten. Ei vaikka se olisi tullut eri henkilön nimellä.

Tässä on jotain mätää. Miksi lehtitalot jatkuvasti sortavat vakioasiakkaitaan?

 

Kommentit (0)
10
Jou

Blurb hörppää blogisi kirjaksi

Hyvä ystäväni valokuvaaja Jari Kivelä lähetti minulle linkin uuteen kirjaansa. Upean Capoeira-teoksen 16 ensimmäistä sivua ovat selattavissa täällä.

Linkki on mielenkiintoinen myös siksi, että en ollut aikaisemmin tutustunut tähän Blurb-nimiseen palveluun, jossa kuka tahansa voi tehdä ja painattaa itselleen, rajattulle joukolle tai palvelun bookstoren kautta yleiseen myyntiin suunnatun kirjan.

Kirjoja voi teettä jo ties kuinka monessa eri verkkopalvelussa, mutta Blurb vaikutti kaikista näkemistäni laadukkaimmalta. Jari kehui myös käyttöliittymää paremmaksi kuin esim. Applen iPhoton vastaava.

Blurbissa on mielenkiintoinen palvelu bloggaajille. Automaattinen hörppäystoiminto (automatic slurp action) imaisee blogin okeaksi kirjaksi tuossa tuokiossa. Palvelu tukee useita eri blogialustoja. Tekstit, kuvat, kommentit ja linkit järjestäytyvät itsestään sivupohjille. Kiinnostanee ainakin niitä äitejä (ehkä muutamia isiäkin), jotka pitävät nettipäiväkirjaa lastensa ensi askelista.

Blurbin oma Blurberati Blog käsittelee kaikkea kirjoihin yleisesti sekä palveluun ja sen tuotteisiin liittyvää: sisältöjä, muotoilua jne. Vaikutti mielenkiintoiselta.

Hewlett-Packard on kehittänyt Blurbin tyyppisen palvelun lehtien julkaisemiseen ja myyntiin. Harmi, että beta-vaiheessa olevasta MagCloudista lehtiä postitetaan toistaiseksi vain Amerikkaan.

P.S.
Onneksi olkoon Jari! Kuvasi ovat upeita, enkä ollut uskoa korviani, kun kuulin, että et ole photoshopannut niitä. Tyypit todellakin ovat ilmassa yhtäaikaa. Jaloa liikuntaa ja kaunista valokuvausta.

 

Kommentit (0)
04
Jou

Rakas joulupukki

Minulla on 2-vuotias poika ja huomenna 5 vuotta täyttävä tytär. Hukumme krääsään. Ihan sama, vaikka ei itse ostaisi mitään – sitä tulee joka tuutista. Enkä nyt tarkoita vain synttäri- ja joululahjoja. Meillä aikuisilla on kumma tarve tunkea joka käänteessä lapsille jotain tavaraa.

Tyttärellä on kaverisynttäreitä vähintään yhdet kuukaudessa eikä nykysynttäreitä vietetä ilman vastalahjoja tai ongintapalkintoja. Muutaman euron turhakkeita on nurkat täynnä. Hampurilaisbaarista saa muoviroinaa jälkiruuaksi. Päiväkodin vanhempaintoimikunta järjestää 1-2 -vuotiaille pikkujouluja, joihin jokaisen osallistujan pitää tuoda muutaman euron rihkama pukinkonttiin.

Olen kuullut monen muunkin vanhemman kauhistelevan tilannetta, mutta kukaan ei uskalla hypätä pois kelkasta. Itsekin suuntaan tänään töiden jälkeen ongintapalkinto-ostoksille (tiedän, olen pahoillani – yritän keksiä jotain järkevää).

Sama kaksinaismoralismi vaivaa yritysmaailmaa. Ekologisuuden ja kestävän kehityksen mantrasta on tullut osa markkinointijargoniaa. Silti yllättävän moni firma lahjoittaa tänäkin vuonna asiakkailleen tavaroita ja tekstiileitä, joiden päällimmäisenä tarkoituksena on toimia lahjoittavan yrityksen logon painopintana. Harmistun joka joulu yhtä paljon lahjakalentereista, joiden käyttöä voi harkita ainoastaan lasten askartelumateriaalina tai suttupaperina. En halua lahjaksi huonoa omatuntoa. Joudun muutenkin kuormittamaan jätehuoltoa aivan liikaa.

Rakas joulupukki älä tuo minulle krääsää. Lahjoita mieluummin rahat hyväntekeväisyyteen, esimerkiksi kotimaan vähävaraisille lapsiperheille tai kansainväliseen lastensuojelutyöhön.

Kiitos, ja hyvää joulumieltä!

 

Kommentit (0)
13
Mar

Suomen Kongo

Työskentelin 80-luvun lopulla vuoden Kongon kansantasavallassa. Se on kaimaansa ja naapuriansa Kongon demokraattista tasavaltaa (silloista Zairea) huomattavasti pienempi ja tuntemattomampi maa. Tämä Kongo on Ranskan entinen siirtomaa. Se toinen Kongo on ollut Belgialaisten hallussa.

Pienuus on tietysti suhteellista. Afrikassa kaikki on suurta. Kaksiulotteinen maailmankartta kutistaa päiväntasaaja-alueita ja venyttää napoja niin, että kukaan ei uskoisi, että tämä pienempikin Kongo on Suomen kokoinen. Se suurempi taas, no, se on kai jotain Euroopan kokoluokkaa.

Täällä Suomessa on pieni, neljän tuhannen asukkaan kunta nimeltä Savitaipale. Maailmankartta ei tee kunnalle vääryyttä. Savitaipaleen kirkonkylässä on posti, apteekki, alko, kunnantalo, kirjasto ja muutama ruokakauppa. Junalla Savitaipaleelle ei pääse. Kepulaiset maanviljelijät jyräsivät aikanaan rautatiehankkeen, koska pelkäsivät peltojensa puolesta. Kuutostiekin kiertää kunnan kaukaa samasta syystä.

Nyt Savitaipaleelle ollaan rakentamassa pilvenpiirtäjää.

Sen pienemmän Kongon pääkaupunki on nimeltään Brazzaville (noin 1,5 milj. as.) Kaupunki on Kongo-joen rannalla ja joen toisella puolella kohoaa sen suuremman Kongon pääkaupunki Kinshasa (noin 7,5 milj. as.).

Legendan mukaan Kongo-Brazzaville sai 1980-luvulla Ranskasta rahoituksen valitsemaansa rakennuskohteeseen. Miljoonakaupungissa oli ainakin vielä tuolloin monin paikoin avoviemärit, joten viemäröinti oli puutelistalla kutakuinkin ensimmäisenä.

Toisella puolella jokea häämöttivät suuren ja mahtavan naapurin Kongo-Kinshasan tornit. Kongo-Brazzaville ei halunnut jäädä niiden varjoon. Viemäriverkosto ei todellakaan olisi näkynyt naapuriin, joten sellaisen rakennuttaminen olisi ollut silkkaa rahan haaskausta. Arvaatte varmaan – Brazzavilleen rakennettiin pilvenpiirtäjä.

Savitaipale on jo saanut oman pilvenpiirtäjänsä ansiosta enemmän näkyvyyttä ja huomiota kuin kenties vuosikymmeniin. Siltä osin hanke lienee onnistunut tavoitteessaan. Nyt pitäisi vielä saada kirkonkylään rautatie tai edes suora linja-autoyhteys Helsinkiin. Toisaalta peltojen alle saisi varmaan mahtavia parkkihalleja pääkaupunkiseudulta pilvenpiirtäjäosakkeen ostaville kesälomalaisille.

Tai ehkä Savitaipaleen pilvenpiirtäjään voisi majoittaa pakolaisia. Kongon demokraattisessa tasavallassa heitä on tällä hetkellä pari miljoonaa.

 

Kommentit (0)
06
Mar

Tehokasta sissimarkkinointia

Visitsweden.com järjesti viikko sitten kahdeksalle suomalaiselle muotibloggaajalle ostosreissun Tukholmaan. Matkan pääsponsoreiksi oli saatu laivayhtiö ja tukholmalainen hotelli.

Markkinointitempauksen tuloksia on koko kuluneen viikon voinut ihailla muun muassa täällä, täällä, täällä ja täällä sekä tietenkin vielä täällä, täällä, täällä ja täällä.

Metrikaupalla mainostekstiä, satoja valokuvia, linkkejä Tukholman butiikkeihin, tuotemerkkejä.. ja mikä parasta – kymmeniä tuhansia asiasta kiinnostuneita lukijoita. Näin se toimii.

Lisätty 7.11.2008
Tämän päivän Iltalehdessä näyttää olevan aukeaman juttu aiheesta.
Näin tämä ilosanoma laajenee netistä valtakunnalliseen printtimediaan.

 

Kommentit (0)
30
Lok

Hevletin ällitsyttävää!


Cmabrigden yilopitson tuktimusken muakan, ei ole väilä msisä jäjretsyksessä sanan kijraimet ovat, ainoa täkreä aisa on, että esnimmäinen ja viimienen kijrain ovat oikelila piakiolla. Loput voiavt olla missä jäjretsyskessä tahasna ja imhinen voi sitli lukea tesktin ongemlitta, koksa aiovt eiävt lue jokaitsa kijraitna eriskeen, vain sanan kokoniasuuetna. Hevletin ällitsyttävää!

Lähde: sähköpostifolklorea kuluvalta vuosituhannelta.

 

Kommentit (0)
10
Lok

Ameriikan parhaat

Ovat näemmä rapakon takana lukeneet blogiamme. Ylistin viime kuussa New York Magazinen kansia. Nyt samainen lehti kahmaisi huomattavan palkintosaaliin ASMEn (American Society of Magazine Editors) vuoden 2008 parhaat kannet -kilpailussa.

New York Magazine voitti kahdeksasta sarjasta peräti viisi (mm. Vuoden kansi) ja tuli yhdessä sarjassa toiseksi. Way to go!

Itse luin voitoista tänään täältä.

 

Kommentit (0)
06
Lok

Toipilaana, osa 2

Olen ollut jälleen kotona toipumassa leikkauksesta – järjestyksessään jo toisesta kuukauden sisällä.

Tällä kerralla seuranani on ollut upouusi kannettava. Aamupäivät (ja illat) ovatkin menneet netissä sukkuloidessa – olen lukenut enemmän blogeja kuin koko aikaisemmassa elämässäni. Alan tulla riippuvaiseksi niistä.

Jari Parantaisen blogi on tullut kahlattua aina ensimmäistä postausta myöten. Miten olen voinut elää ilman sitä? ”Pölli tästä!” pitäisi tehdä lakisääteiseksi jokaiselle yrittäjälle.

Muotiblogien määrä on uskomaton – ja niin on myös niiden suosio. Parikymppiset tytöt keräävät blogeillaan kymmeniätuhansia lukijoita viikossa. Blogilistan yhdeksän luetuinta blogia käsittelevät muotia.

Blogilistan tilastot eivät kerro koko totuutta blogien suosiosta. Lukijoiksi lasketaan vain blogilistan kautta edellisen seitsemän vuorokauden aikana lukijoiksi siirtyneet henkilöt. Lukijoita tulee blogeihin myös suoraan ja muiden linkkien kautta. Eivätkä kaikki Suomen blogit ole listautuneet ja mukana vertailuissa.

Minä listasin Eliaksen blogin, mutta olemme saaneet blogilistan kautta toistaiseksi vain 10–20 lukijaa viikossa. Google Analyticsin mukaan sivustollamme on kävijöitä sentään pari sataa viikossa. Blogi on sivustomme ylivoimaisesti suosituin sisältö.

Eihän tuo vielä hääppönen kävijämäärä ole. Mutta kun ottaa vertailuryhmäksi muut vastaavankokoiset Google Analyticsiä käyttävät sivustot samalla toimialalla, päihitämme ne keskimäärin mennen tullen. Lukuajoissa ja katsottujen sivujen määrässä olemme aivan ylivoimaisia vertailuryhmässämme.

Analyticsin käppyrät ovat niin mielenkiintoisia ja monipuolisia, että ne ansaitsevat ihan oman postauksensa myöhemmin. Palaan asiaan.

Topi laittoi muutama viikko sitten blogimme myös tähän mobiilipalveluun. Nyt jo 56 henkilöä on ihan vapaaehtoisesti tilannut blogimme puhelimeensa!!!

Tiedän, että tulen jälkijunassa tämä blogi-innostukseni kanssa. Noloa. Selityksiä kyllä riittää: äitiysloma ilman kannettavaa (kyllä! vaikka täytyy myöntää, että iMac pönötti silloinkin keittiön pöydällä yhden hektisen lehtiprojektin ajan), töitä, yrityksen perustamista, lastenhoitoa ja taas töitä.. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Edelläkävijöitä löytyy tältä alalta muutenkin hämmästyttävän vähän.

P.S.
Aloitin uuden harrastuksen – verkkoseikkailu tavallaan sekin. Mahtava harmaa villakaulaliinani on jo hapsuja vaille valmis. Seuraavaksi kudon pipon samasta langasta. Kun setti on valmis, joudun ehkä esittelemään sen julkisesti tässä blogissa. Olen todella ylpeä itsestäni.

Puikot eivät ole kolisseet käsissäni sitten lapsuusvuosien – enkä suoraan sanoen muista, olenko koskaan neulonut mitään pannulappua suurempaa.

P.S. 2
Laitoin tämän viestiketjun loppuun lisätietoa niille, jotka palavat halusta kuulla leikkauksieni ja sairaslomieni syyn.

 

Kommentit (1)
10
Syy

Kun kansi toimii..

se vaan toimii. New York Magazinessa näin on päässyt käymään jo niin monta vuotta, että se ei voi olla sattumaa.

Ihailen erityisesti siron logo-fontin ja vahvojen groteskien kansitekstien vuorovaikutusta. Lehti pystyy säilyttämään identiteettinsä ja tunnistettavuutensa, vaikka kannen typografia ja sommittelu vaihtelee numerosta toiseen.

New York Magazinella on myös loistava, monipuolinen nettisivusto. Pakko vinkata kaikille muodista kiinnostuneille (onkohan sellaisia?), että parhaillaan pidettävien New Yorkin muotiviikkojen kaikki näytökset voi katsoa täältä.

Alla tämän vuoden kansia ja lisää kansitaidetta täältä.

 

Kommentit (0)