Nuori Heikki Kinnunen pesee astioita meressä, ruikkaa pesuainetta sekaan ja piirtää kädellään kaaren kohti ulappaa. ”Iso pesuallas”, venyttää näyttelijä rempseästi kameralle.
Television alkuaikojen mustavalkoinen pesuainemainos hymyilyttää. Eihän kukaan enää kehtaa huuhtoa astioita meressä, vaikka Itämerestä onkin tullut pesuallas paljon konkreettisemmin kuin Kinnunen joskus 60-luvun alussa tarkoitti.
Olen pessyt mattoja Kaivopuiston laitureilla. Tapa on hiipunut, sillä vesipesua sietävät räsy- ja puuvillamatot ovat tehneet tilaa sisal- ja nukkamatoille.
Lysti päättyy kokonaan, kun pesupöydät nostetaan rannalle Helsingissäkin. Nyt saattaa olla viimeinen hetki lotrata mattoja varpaat merivedessä.
Eilen oli erinomainen sää tarkoitukseen. Auringosta huolimatta Kaivopuiston rannassa on hiljaista. Kahdestatoista pöydästä vain kolme on varattu, orret pönöttävät puolityhjinä, eikä uuteen kuivausmankeliinkaan tarvitse jonottaa.
”Ehkä ihmiset ovat alkaneet ajatella, että Itämerta pitää suojella”, arvelee keski-ikäinen mies. Pyykkäri on pohtinut asiaa itsekin. Hän rinnastaa mattopesun Pietarin päästöihin, joita on puhdistettu suomalaisten tuella. ”Tästä viedään vuodessa ohi puoli miljoonaa toinen toistaan hienompaa autoa, mutta silti niillä ei ole varaa puhdistaa jätevesiään. Kymmenen euroa autolta riittäisi. Joten eiköhän me pestä täällä mattoja ihan hyvällä omatunnolla.”
Mattojen kuorma näyttää naurettavalta, kun sitä vertaa jätevesiin ja maatalouden valumiin. Mäntysuovan vaikutus järviin ja jokiinkin on lähinnä teoreettinen. Suurempi merkitys on matoista irtoavalla savella, hiekalla ja orgaanisilla aineilla, mutta Itämeressä tällainen bakteerimäärä on mitätön. Matot eivät vaikuta meriveden laatuun mitenkään. Värikkään perinteen hylkääminen ympäristökuormaan vedoten on suhteetonta byrokratiaa.
Symbolisesti asian voi nähdä toisinkin. Pyykkärit vetoavat usein siihen, että laiturit ovat matkailunähtävyys. Tuhannet turistit räpsivät kuvia mattoja hinkkaavista puolialastomista suomalaisista. Juuri se on suurin – ehkä myös esteettinen – syy nostaa laiturit rannalle.
Suomalaisten ansiosta Pietarissa otettiin käyttöön jätevesien kemiallinen fosforinpoisto. Puhdas Itämeri -hanke aikoo monistaa kokemukset kaikkiin rantavaltioihin: EU, poliitikot, yritykset ja kansalaiset haastetaan kehittämään tehokkaita ympäristöprojekteja yritysmaailman opein.
Projektin uskottavuutta tuskin lisää se, että Helsingissä ylpeillään perinteestä, jossa Itämerta käytetään pesualtaana. Jonain päivänä sekin voi tuntua meistä yhtä hassulta kuin isosta tiskialtaastaan ylpeilevä Kinnunen. Ehkä Kaivopuiston tyhjät pesupöydät jo kertovat asenteiden muuttumisesta. Kankkusta puhalteleva perheenisä purkaa mattoja laiturille. Pesijät vaihtuvat, mutta määrä ei lisäänny.
