Verotietojen julkistusta edelsi tänä syksynä kiinnostava keskustelu terveysalan yritysten ja niiden työntekijöiden harjoittamasta verosuunnittelusta. Apteekkarin viime numerokin sivusi aihetta.
Eurokriisiä käsittelevän jutun otsikko ”miljardin velka” viittasi lääkkeiden suorakorvauksiin, jotka Kreikan valtio oli jättänyt apteekkareille maksamatta odottaessaan EU:n ja IMF:n lainaerää. Luku saattaa olla totta, mutta voidaan kysyä onko rahaliikenne kulkenut toiseenkaan suuntaan aivan säntillisesti.
Kreikassa palkat nousivat pitkään työn tuottavuutta nopeammin eli maa eli velaksi. Surkeaa tuottavuutta rasittaa massiivinen harmaa talous. Näkövammaisten sosiaalitukea nostavat taksikuskit ja metsästäjät ovat lähinnä räikeä anekdootti.
Suurempi reikä tulee siitä, että kansa kiertää veroja. Palveluja ja tuotteita myydään kuititta, ja pelkästään arvonlisäveroja jää maksamatta kuusi miljardia euroa.
Tuloverotus vuotaa vielä pahemmin, arvioiden mukaan jopa 30 miljardia euroa vuodessa. Juristit, lääkärit, hammaslääkärit, kirjanpitäjät ja finanssipiirit ovat tässä taitavimpia. Ihmettelen jos kreikkalainen apteekkari toimii veroilmoitusta tehdessään aivan toisin kuin maan muut itsenäiset ammatinharjoittajat.
Ateenalaisten apteekkien konkurssit kertovat, että ahdinko on varmasti todellinen. Toisaalta apteekkien määräkin kertoo jotain. Tiheästi asutussa maassa on 12 000 apteekkia eli yksi tuhatta asukasta kohden.
Vastaava suhde pitkien etäisyyksien Suomessa on yksi apteekkitoimipiste 6 600 asukasta kohden.
On väistämätöntä, että kehitys karsii toimipisteiden määrää ja johtaa suurempiin yksiköihin Kreikassakin. Äskettäin konsulttiyhtiö AT Kearney arvioi lähivuosien leikkaukseksi 40:ää prosenttia, itse veikkaan vielä suurempaa harvennusta.
Tosin eipä keskittyminenkään tarkoita automaattisesti kehitystä parempaan. Ruotsissa markkinoiden vapauttaminen johti ketjuuntumiseen ja asiakastyytyväisyyden laskuun. Lisäksi ulkomaalaisomitukseen päätyneiden ketjujen voittoja on valunut Ruotsista ja Norjasta veroparatiiseihin.
Vastaavanlaista ärtymystä on herättänyt Suomessa ulkomaalaisomistukseen siirtyneiden lääkäriyritysten verosuunnittelu. Kikkailu on laillista, mutta se aiheuttaa yhteiskunnan säätelemässä ja subventoimassa toimintaympäristössä ymmärrettävää paheksuntaa.
Voittojen siirtäminen verottomiksi velkojen koroiksi päättyy pian. Yhden porsaanreiän tukkiminen ei kuitenkaan poista sitä, että Googlen ja Starbucksin kaltaiset monikansalliset jätit ovat verosuunnittelussa aivan eri asemassa kuin kansalliset yritykset.
Samaan aikaan, kun verovaroin tuetaan veromoraaliltaan löyhiä maita, tunnollisten maiden yhteisöveroja katoaa Karibialle tai Gibraltarille. Sijaiskärsijän roolit veropohjan kaventumista kuvaavassa satyyrissa jäävät Asklepiokselle ja Panakeialle.
