Hauptmann Wiesler, missä lienet?

Tänään 9.2. vietetään erityisesti lapsille ja nuorille suunnattua Tietoturvapäivää, ja tuli taas mietittyä mitä kaikkea sitä itsekin bittiavaruuteen päästelee.

Olen hehkuttanut usein Facebookissa erästä Helsingin Bulevardilla sijaitsevaa mainiota pitseriaa, ja taannoin kuvailin statuksessani kuinka mieleni olisi tehnyt antaa selkään pihallemme väärinpysäköineelle Subaru-kuskille.

Seuraavana päivänä kirjoittelin FB:ssä ystävälleni yksityisviestiä, ja sivupalkkiin pölähti Bulevardilla toimivan lääkäriaseman äkkiväärä mainosteksti: “Meillä saat puukosta selkään tai vaikka polveen!”

Huomioni oli herätetty, ja mielessäni alkoi vilkkumaan kohtauksia Florian Henckel von Donnersmarckin stasi-elokuvasta Muiden elämä. Filmissä yksinäinen stasi-agentti alkaa elämään tasaharmaata elämäänsä vakoilukohteensa – värikkään kirjailijapersoonan – kautta.

Missä on minua valvova asiamies, ja minkä näköinen hän on? Onko hänellä perhettä, entä millaisia harrastuksia? Pitääkö hän Koskenlaskijasta pitsansa päällä? Että olis vaan kiva tutustua!

Kiikarit kainaloon ja kytikselle

Todistin viime keväänä kerrostalomme pihalla epäreilua selkäsaunaa; desperadona saalistanut varpushaukka iski kyntensä räystäällä köllöttelevään kesykyyhkyyn, mutta otti hatkat heti kun huomasi tilanteella olevan silminnäkijöitä.

Niukkaruokaisina talvina varpushaukkojen ilmestyminen katukuvaan ei olekaan erityisen tavatonta, mutta Birdlife Suomen organisoima Pihabongaustapahtuma sai viime sunnuntaina harvinaisen komean lähtölaukauksen, kun Kauppatorilla havaittiin merikotka!

Niille keitä siivekkäät kiinnostavat lajiin katsomatta, suosittelen kahta kiehtovaa kuvakirjaa, jotka jäivät Joulupukilta eteiseemme.

Pöllökärpäsen purema (Multikustannus 2009 / Kimmo Taskinen, Esa Kero) esittelee kaikki kotimaiset pöllölajit omissa elinympäristöissään kuvattuina. Älyttömät kuvatekstit ja kekseliäs taitto tekevät kirjasta hauskalla tavalla omintakeisen.

Huuhkajavuorella (Maahenki 2008 / Heikki Willamo, Leo Vuorinen) kertoo vanhan huuhkajan tarinoita konkarikuvaaja Heikki Willamon valokuvittamana.

PS. Alussa mainittu haukan pieksemä pulu pääsi jatkamaan köllöttelyään Pelastuslaitoksen hoiviin.

Sanoiko joku stalinisti?

Olisin eilen illalla halunnut katsoa Top Chef-kisailua SubTV:ltä, mutta onneksi vaimo oli lukenut tarkemmin illan TV-oppaan. Teemalta tuli nimittäin dokumentti hervottomasta slovenialaisesta filosofisuperstarasta, Slavoj Žižekistä.

Kajahtaneen oloinen moottoriturpa laukoo tunnin verran teräviä ja kärkkäitä ajatuksia elokuvaklassikoista totalitarismiin. Kasvisyöjätkin saavat kuulla kunniansa.

Zizek! on nähtävissä Areenassa 4.2.2010 asti.

Langaton elämänlanka

Teksasissa tehdään tulevaisuutta. Vai miltä kuulostaa se, että synnytyslääkäri seuraa potilaansa supistusten tiheyttä golfkentältä — reaaliajassa älypuhelimestaan?

Airstrip Technologiesin kehittämä seurantasysteemi perustuu potilaan ympärille kiinnitettävään vyönauhaan, jonka antureista elintoimintokäyrät lähtevät palvelimelle, josta lääkäri tai hoitaja voi ne älypuhelimellaan lukea missä tahansa.

Tuoteperheen esikoinen – Airstrip OB – on käytössä vasta reilun sadan yhdysvaltalaissairaalan synnytysosastoilla, mutta nähtävästi työn alla on myös tehohoito-, sydäntauti- ja labrasovelluksia.

Mielestäni koko projekti on sangen kiinnostava ja hatunnoston arvoinen esimerkki luovasta teknologian valjastamisesta aitoon hyötykäyttöön.

Airstrip OB on räätälöity iPhonelle, mutta tuki löytyy myös Blackberrylle ja Windows Mobilelle. Tässähän olisi siis Soneran mentävä rako HUS:n tietotekniikkaosastolle ketkuja kytkyjä kauppaamaan…

Airstrip Technologiesin verkkosivut
Airstrip Applen sivuilla

PS. Enpä ole lääkäri, joten Airstripistä ei ole minulle käyttäjänä iloa. Siksi voinkin hyvillä mielin pitää Google Sky Mappia maailman siisteimpänä älypuhelinsovelluksena. Esim. Andromedan galaksin pitäisi erottua paljaalla silmällä parhaiten joulukuussa – sijainnin voi sitten tarkistaa kapulasta.

Juosten kuvattu

Elokuisen Taiteiden yön hauskinta ja hektisintä antia oli ehdottomasti Ylioppilaskamerat ry:n järjestämä Fotomaraton.

Ideana on hakea kisatoimistolta kahden tunnin välein neljä kuvausaihetta, ja valokuvata ne annetussa järjestyksessä iltaan mennessä. Filmisarjassa tämä on erityisen haastavaa, koska laukaista voi vain kerran ja meininki on muutenkin herran hallussa. Strategian, intuition ja tiimalasin välinen kamppailu on jännää ja innostavaa!

Kuukausi sitten käydyn maratonin tulokset julkistettiin tänään. Minun ja kuomani Jarnon kuvasarja pääsi palkintosijoille. Vuonna 2005 — kun viimeksi osallistuimme yhdessä — voitimme kisan tällaisella gallerialla .

60° pohjoista ja 24° itäistä

Google Mapsin sovellusta Helsingin katunäkymästä odotellessa kaupunkiamme on voinut kesän ajan tarkastella Google Earth -ohjelmalla 3D-mallinnosten ryydittämänä.

Yllä olevassa kuvassa siis normaali satelliittinäkymä verrattuna 3D-näkymään.

Ja jutun otsikko viittaa konttorimme sijaintiin, joka on melko tasan 60° 9’48″ pohjoista leveyttä ja  24°55’40″ itäistä pituutta. Neukkarista mitattuna.

Lehti pääsi kirjahyllyyn

Päätä särki ihan pirusti. Viikon sitä siedin, ja eilen hain ammattiapua Viiskulman terveysasemalta.

Innokas lääkäri paneutui asiaan huolella; otettiin ultra, röntgen ja suunniteltiin silmän paineenmittausta seuraavalle päivälle.

Parantajan hakiessa UÄ-laitetta silmäilin miekkosen kirjahyllyä. Ja kappas — kirjojen välistä pilkistivät molemmat Eliaksen toimittamat Pros’data-lehdet! Eikä missään satunnaisessa lehtipinkassa vaan tasan siellä missä pitääkin, Therapia Fennican ja muun ammattikirjallisuuden väliin arkistoituina!

PS. Jomotuksen syy selvisi röntgen-kuvasta: kupla otsassa kiristi pinnoja. Otsaonteloon kertynyttä eritettä lääkäri ei sen tarkemmin määritellyt, mutta palattuani töihin Outilla oli asiasta omat arvionsa…

Pikku ehdotus

Laura repi helmikuussa hiuksiaan, kun kaksi kilpailevaa teleyritystä aloitti jokavuotisen mittelön puhelinluettelon paksuudesta. Hän purki tuntojaan blogiimme, ja toivoi ehdotuksia luetteloiden kierrätysvaihtoehdoista. Kokeilin, ja ainakin Fonectan käyttämästä paperista saa mahtavan hyvää paperimassaa, josta voi luoda vaikka vinkeän ja pinkin autoradan Matchboxin pikkuautoille. Näin se menee:

Aloitetaan ottamalla talteen pitserioiden ja optikkoliikkeiden tarjouskupongit siltä varalta, että joskus tulee nälkä tai ettei näe.

Seuraavaksi revitään luetteloiden sisäsivut niin pieneksi silpuksi kuin käsin saa. Mieluiten nakuna. Silppu sekoitetaan lämpimään veteen ja liisteriin. Koska kenenkään kaapista ei kuitenkaan löydy liisteriä, sen vastikkeeksi käyvät aivan hyvin esim. vehnäjauhot ja Eri Keeper. Seos möyhennetään veteläksi pehuksi ja lopuksi tiristetään ylimääräinen neste pois.

Maasto täytyy muotoilla ohuista massakerroksista, koska peukaloa paksummat knöllit eivät tule kuivumaan. Ikinä. Huikeat korkeuserot saa parhaiten aikaan läiskimällä massaa liimalla siveltyihin styroksikukkuloihin.

Annetaan pienoismaailman kuivua vähintään 48 tuntia. Maalaus aloitetaan tummista sävyistä ja viimeistellään tsekkiläisellä kuivaharjaustekniikalla, sutimalla vaaleat sävyt kevyesti maaston huippukohtiin. Tavalliset askarteluvärit soveltuvat tähän mainiosti, koska niiden jälkeä ei tarvitse lakata, kuten peiteväreillä tehdessä.

Valmis!

Model Expo Helsingin messarissa 3.-5.4.

Kommareita, koti-isiä ja kansannousuja

Olen aina ollut hidas ja epävarma lukija noin niin kuin proosan suhteen. Onneksi Pyhä Klasu tuo joka joulu kuluneen vuoden kiinnostavimmat kuvasarjat täsmätoimituksena kuusen alle.

Siinä mielessä on ajankohtaista kirjoittaa viime vuoden joululahjoista, että sain juuri luettua ne kaikki. Muumi-kuvioituun voimapaperiin oli kääritty mm. nämä hienot teokset:

Guy Delislen Merkintöjä Burmasta kertoo kanadalaisen piirtäjän vuodesta Myanmarissa. Sarjakuvablogimainen kirja on hilpeä ja taitavasti karrikoitu kuvaus länsimaisen koti-iskän arjesta kummallisen diktatuurin keskellä vaimon työskennellessä MSF:n (Ranskan Lääkärit ilman rajoja) leivissä kentällä. Delislen viiva on sympaattista ja tarinankerronta jotenkin hotakaismaista. Tykkäsin!

Berliini 2 — Savuinen kaupunki on Jason Lutesin Berliini-trilogian toinen suomennettu osa. 1910–30-luvuille sijoittuvissa tarinoissa käydään läpi Saksan poliittista historiaa yksilöiden kautta. Faktat on niputettu nätisti aidontuntuisten hahmojen elämään ja kuvat ovat yksityiskohtaisia ja selkeitä. Kustantajalle keppiä siitä, että tekstit on ladottu koneella ja ihan liian pienellä. Mutta tykkäsin!

Joe Saccon Palestiina on silminnäkijän raportti ensimmäisen intifadan loppupuolelta, 1991–92. Undergroundahtava piirrostyyli on paikoin raskasta katsella, mutta niin on aiheestakin raskasta lukea, etenkin teeman ollessa taas harmittavan ajankohtainen. Sacco voitti Palestiinallaan American Book Awardin, eikä sitä turhaan ole verrattu Art Spiegelmanin klassikko-dupartaan Maus (joka muuten aikanaan voitti erikois-Pulitzerin). Tykkäsin!

Aika vaihtaa haravaa

Ohjelmistojätti Adobe pullauttaa aina puolentoista vuoden välein tuoreen ohjelmistopitkonsa ulos, ja viikko sitten se taas tuli.

Alan mestoilla on kohkattu CS4:n uusista ominaisuuksista jo loppukeväästä asti, ja eilen sitten pääsi Tennispalatsiin katsastamaan mitä näytettävää Adobe-miehillä on.

Sinänsä kätevää, ettei ole olemassa kuin yksi työkalusarja joka aika ajoin päivittyy. Esimerkiksi suntiona pitäisi jatkuvasti olla vertailemassa missä haravassa ovat piit sopivan tiuhassa ja mikä kahvinkeitin nopeiten tiputtaa messusumpit.

Tykkään lukea oppaita, katsoa tutoriaaleja ja opetella näppäriä trikkejä, koska haluan hallita työkaluni. Ellen täydellisesti, niin ainakin erittäin hyvin. Siksi pidän kovasti noista Adoben seminaareista. Esiintyjät ovat paitsi supliikkeja, myös aika hakoja hakkaamaan koneitaan.

Ei tosin johdu esiintyjistä, mutta eilen oli kuoleman rantapallo monesti läsnä. Lavalla sanailevan Englannin-elävän buuttaillessa ohjelmiaan, silmäilin aulassa jaettua brosyyriä:

Adoben CS4:llä luot näyttävää grafiikkaa ja digitaalikuvia sekä suunnittelet hämmästyttäviä taittoja paino-, web- ja mobiilijulkaisuihin.

Niin. On se kyllä hyvä, ettei enää tarvitse pähkäillä kuinka luoda hämmästyttävän hienoja ulkoasuja. Kunhan on alla uusin ja kiiltävin ohjelma.