BLOGI

18
Lok

Hidas toimittaja voittaa

Vielä vähäsen historiallisesta uutispäivästä. Journalismi on viikon sisään ehditty jo julistaa kuolleeksi ja herättää nauruherätyksellä henkiin. Hervoton toimittajien mokailuketju löytyy Twitteristä aihetunnuksella #Nazisintaistelu tai koosteena Näin toimittajat mokailevat.

No mutta. Unohdetaan toviksi klikin kiilto silmissä otsikoidut nettiuutiset ja kakkahädässä tehdyt käännösjutut. Hötkyilevän pikajournalismin keskellä on hyvä muistaa, että vielä on intohimoisia ja ahkeria toimittajia, jotka hanakasti tarttuvat aiheeseensa ja rutistavat siitä tyylillä kaiken irti.

Vaikka vuotta on vielä jäljellä, uskaltanen listata kolme hienointa saavutusta hitaan journalismin saralla vuonna 2012.

3) Talvivaara-saaga

Syksyllä 2010 Suomen Luonnon toimittaja Juha Kauppinen kirjoitti virkavapaallaan Apu-lehteen jutun Talvivaaran kaivoksen ympäristöongelmista. Vielä tuolloin kaivoksesta hekumoitiin pohjoisen vaurauden pelastajana, mutta kahden vuoden aikana Kauppisen asiantuntevat ja tolkulla kirjoitetut artikkelit Suomen Luonto -lehteen ovat vapauttaneet tärkeän keskustelun ja aiheuttaneet tarpeellista kränää Kainuun ympäristöasioiden puolesta. Rohkeaa ja tehokasta faktat tiskiin -journalismia!

Juha Kauppisen oma tiivistelmä Talvivaara-uutisoinnista Journalistin sivuilla.
Kauppinen twiittaa tunnuksella @luontomies


2) Kesä Oslossa

Utøyan tapahtumien ajattelu herättää minussa vieläkin samanaikaista inhoa, kuvotusta, raivoa, halveksuntaa ja hämmästystä. Helsingin Sanomien Skandinavian-kirjeenvaihtaja Anna-Liina Kauhanen vietti kesänsä Oslon käräjäoikeudessa seuraten Utøyan joukkosurmaajan oikeudenkäyntiä. Arvostan sitä, että Kauhanen pystyi viettämään yhden kesän elämästään samassa tilassa maailmankaikkeuden vastenmielisimmän hahmon kanssa pysyen järjissään ja vieläpä kirjoitti aiheesta asiallisia raportteja sekä lehteen että verkkoon.

Kauhanen twiittaa tunnuksella @AL_Kauhanen


1) Etiopia opetti

Ruotsalaistoimittaja Martin Schibbyenin ja valokuvaaja Johan Perssonin vankilaseikkailu Etiopiassa päättyi onnellisesti armahdukseen syyskuussa. Miehet olivat reportaasimatkalla, kun heidät pantiin tyrmään laittomasta maahantulosta ja terrorismista epäiltyinä. Pojat ottivat kokemuksen asenteella. Viruttuaan 438 päivää etiopialaisessa vankilassa he totesivat: ”ainakin olemme nyt parempia toimittajia.”


 

Niin ja jos syystä eli toisesta ette ole vielä kuulleet Nazisin taistelusta, niin ei se mitään. Hitlerkin kuuli siitä vasta pari päivää sitten:

 

Kommentit (0)
13
Syy

Suuri ja mahtava

Lapset haluavat aina tietää asioita. Mikä on maailman isoin luku? Voiko äärettömään laskea? Montako kaupunkia on Venäjällä? Onneksi joskus tulee helppoja kysymyksiä, joihin minäkin osaan vastata. Ainakin aluksi.

– Isi, miksi sä luet joka aamu Hesarin?

– Hesarissa on uutisia. Tietää sitten mitä kaupungilla ja maailmalla tapahtuu.

Hupsu kysymys, ajattelin. No nyt poika ainakin tietää, että luemme Hesaria jotta tietäisimme asioita. Nyt poika tietää, että Hesari on hyvä. Kun tilaamme Helsingin sanomia, vaikutamme sivistyneiltä naapureiden, tai ainakin lehdenjakajan silmissä.

Vielä sivistyneemmiltä vaikutimme, kun vaimo työskenteli kaksikielisten kanssa ja meille tulivat sekä HS että HBL. Nyt tulee vain Hesari, mutta Hesari onkin iso ja hyvä. Siinä on suomikin parempaa kuin HBL:n ruotsi. Uutisia, niitä kannattaa lukea lehdestä. Odottamatta, mutta ei niin yllättäen, tytär jatkoi jutustelua.

– Hö. Tuleehan radiostakin uutisia. Just nytkin. Ja telkkarista!

– Ja sun tietsikalta! Ja täppäriltä, poika jatkoi.

– Niin, no… joo tuleehan niistäkin… tulee joo.

Pisti oikein raksuttamaan. Kylläpä minä imen paljon uutisia. Tosiaan kaikista edellä mainituista kanavista. Mikä Hesarista sitten tekee paremman kanavan kuin kaikista muista, aloin pohtia. Lapset jatkoivat kuulustelua.

– Onko Hesarissa sitten enemmän uutisia kuin muualla?

– Mmm… ei.

– No onko eri uutisia kuin muualla?

– Ööh… ei oikeastaan. Samoja ovat.

Nyt ne nappulat saivat minut nalkkiin. Mitä nyt pitää sanoa? Hesarissa on mielipiteitä? On niitä muuallakin. Toimittajillakin omat blogit,  monilla useampikin; lehden kantaa edustava sekä henkilökohtainen. Vessojen seiniltäkin voi lukea mielipiteitä. Kuvat? Hesarillahan on poikkeuksellisen hyviä lehtikuvaajia. Tunnenkin heistä pari, mutta suoraan sanottuna seuraan mieluummin heidän henkilökohtaisia projektejaan kuin työjuttuja. Entä painetun lehden ajankoht... äh, ei mennä siihen. Viikkoliite? Köh köh.

– Mut isi miksi sä luet aina Hesarin?

– Se nyt vaan tulee postiluukusta.

Niin.

 

Kommentit (1)
27
Syy

Matkalla jossain somessa

Facebook on aina ollut vähän puolivillainen ja huono. Sitä vastoin kesällä julkistettu yhteisöpalvelu Google+ toimii monin verroin paremmin ja on siivomman näköinen kuin FB ikinä. Google+ on siis todella hyvä, fantsu ja priima. Sitä vain ei käytä kukaan.

Okei, valokuvausrinkini Plussassa on aktiivinen ja koostuu monipuolisista harrastajista ympäri maailman, mutta en minä niitä ihmisiä tunne. Ikinä nähnytkään. Kaikki kamut, kummit, tutut ja pummit ovat Facebookissa.

Viime viikolla Mark Zuckerberg tovereineen julkaisi kaiken kukkuraksi sen järkyn sivupalkin, josta näkee kuka kommentoi mitä ja kuka luulee kuuntelevansa salaa Ressu Redfordia. Facebookista tuli entistä rumempi ja tosi hankala käyttää.

Eilen illalla sävel muuttui, reippaasti kuin modulaatiossa. Bongasin Twitterissä TechCrunchin vinkin jossa neuvotaan kuinka voi etukäteen kokeilla, miten lokakuussa julkaistava FB:n aikajana toimii. Ja kyllähän se toimii.

Fesen aikajana on kuin penkoisi vintillä vanhoja kouluvihkoja ja kaverikuvia. Vuosien päähän ulottuvia tapahtumia ja kuomien kommentteja on todella vänkää selailla. Juuri sellaista syksyisen illan puuhaa, kun otetaan hapankorppua Oltermannilla ja kaakaota.

Ennen kaikkea aikajana muistuttaa siitä, että elämä on Facebookin ulkopuolella ja FB on vain kanava jolla asioita voi jakaa niiden ihmisten kanssa, joita ei biologisista tai geologisista syistä tapaa päivittäin tai edes vuosittain.

Jatkamme, saamme kenties elää.

P.S.
Aikani janaa selailtuani olen erityisen tyytyväinen siihen, ettei statuksien virrasta ainakaan pikakelauksella löytynyt mitään erityisen kiusallista sisältöä. Eniten äkkiväärää oli ehkä se, että jostain syystä kirjoitin tilapäivityksiä pitkään englanniksi, vaikka kavereina oli vain muutama hassu hahmo Espoosta ja Kurikasta.

 

Kommentit (0)
06
Syy

Toisen epäonni on toisen tonni

Kirjoitin keväällä älypuhelinsovelluksesta, jonka avulla kuka tahansa voi myydä ottamiaan kännykkäkuvia kotimaisille uutistahoille. Maaliskuussa lanseerattu startup-projekti Scoopshot on puolessa vuodessa lähtenyt oivaan nosteeseen. Sovellus toimii nyt Suomen lisäksi Ruotsissa, Tanskassa, Virossa ja Alankomaissa.

”Lukijoiden kuviksi” palkkiotkin ovat aivan kohtuullisia, kunhan muistaa lähettää ylläpitäjille verokorttinsa. Kuvan hinnan voi määritellä itse arvioimansa uutisarvon mukaan haarukkaan 9–199 euroa. Scoopshotin tiedotteen mukaan tähän mennessä eniten tienannut kuvaaja hipoo jo 4000 euron rajaa.

Skuuppikuvaajalla voi parhaimmillaan käydä erinomainen mäihä: yllä näkyvässä ruutukaappauksessa oleva ohikulkijan ottama kuva ostettiin vartin sisään kahden mediatalon toimesta ja se oli esillä sekä Ilta-Sanomien että MTV3:n verkkolehtien etusivuilla. Sen lisäksi kuva valittiin Scoopshotin sivuilla kuukauden parhaaksi otokseksi ja palkittiin tuhannella eurolla.

Yhdellä sopivassa tilanteessa otetulla kuvalla voi siis ansaita kelpo taskurahat. Ainakin jos vertaa tavanomaisempaan malliin eli siihen, että lukijat lähettävät kuviaan multimediaviesteinä toimitukseen ja julkaistut palkitaan leffalipulla.

Nykyisen kaltaisessa miljoonan median maailmassa on vain oikein, että kännykkäräpsäyttelijät palkitaan säällisesti, koska se myös nostaa nettikuvien tasoa – vain parhaimmista otoksista maksetaan.

Mitä tiettyjen mediatalojen edustamiin huomiotaherättäviin työsuhdekäytäntöihin ja tekijänoikeushärdelleihin tulee, niin näitä nettiuutisvirtaan hukkuvia taskujournalismin tuotoksia ei mielestäni pidä sotkea niihin. Tulikin mieleeni, että ammattikuvaajien ja -toimittajien oikeuksien puolesta voi osoittaa mieltä Rautatientorilla huomenna keskiviikkona 7.9.2011 tai allekirjoittamalla adressin osoitteessa pelastakaareijo.fi.

 

P.S.
Artikkelin kuvassa näkyvä onnettomuus ei onneksi ollut yhtä paha miltä aluksi näytti. Tilanne paikan päällä oli tosin melko sekava: lasia oli joka puolella, paikalle ajoi puoli pelastuslaitosta ja itse Joulupukki otti valokuvia kadulla istuvasta miehestä jonka päälle lähikuppilan tarjoilija kaatoi jääpaloja. Niin ja minä olin se ohikulkija joka nappasi tuon kännykuvan.

 

 

Kommentit (0)
03
Maa

Jokainen on lehtikuvaaja

Lukijoiden kuvat – viime vuosina medioihin hiipinyt kuvajournalismin alalaji – sai helmikuussa näppärän julkaisukanavan.

P2S Media Group lanseerasi Scoopshot -älypuhelinsovelluksen, jolla kuka tahansa iPhonen tai Android-puhelimen omistaja saattaa tienata taskurahaa ottamillaan tilannekuvilla.

Scoopshotin voi ladata ilmaiseksi, ja mediataloille tarjotaan maksullista palvelua, jolla voi hakea kuvia paikkakunnan ja avainsanojen perusteella. Toimittajat voivat myös lähettää taskukuvaajille toimeksiantoja tyyliin ”Narinkkatorilla mäkihyppyä – paras kuva palkitaan”.

Lehdissä julkaistavien kännykkäkuvien tekniseen laatuun Scoopshot vaikuttaa olellisesti. Tähän asti MMS-viesteinä toimituksiin lähetetyt kännykkäkuvat eivät ole sanomalehtipaperille painettuina erityisen vetävän näköisiä. Sovelluksen kautta lähetetyt kuvat lähtevät alkuperäisessä koossaan lehden kuvatoimitukseen, joten ne toimivat mainiosti muutamankin palstan leveydelle painettuna.

Tiettävästi lukijoiden ottamien kuvien esteettiseen ja kuvajournalistiseen tasoon ei vielä ole luvassa parannuksia. Täytyy siis odotella autotune-tyyppistä sovellusta, joka jalostaa sunnuntaikuvaajien otokset maailmanluokan meiningiksi.

p.s.

Apple muuten esitteli keskiviikkona uuden iPadin, josta löytyy muiden kohennusten lisäksi kaksi kameraa, edestä ja takaa. Se on vinkeä juttu, mutta mietin vain kuinka höntin näköistä on räpsiä kadulla kuvia luentovihkon kokoinen lätkä ojossa!

 

Kommentit (0)
26
Mar

Janstockin taistelu

Tuskin kukaan, missään yritysrekisterissä oleva, säästyi viimeviikkoiselta toimistotarviketukkurin täsmäpommitukselta. Nyt sataa taas napalmia niskaan. Aivan, kerrataanpa tapahtumat vielä niille, jotka eivät ole sähköpostiaan viikkoon avanneet:

16. marraskuuta, klo 1259

Klemmarikauppias Pohjois-Vantaalta lähettää sähköpostitse ”Nettikaupan Tarjouspostin”, jossa kaupitellaan ”ajankohtaisia tuotteita pikatoimituksin”. Viesti lähtee tuhansille vastaanottajille.

Postituslistalla oleva kouvolalainen yksityisyrittäjä peruuttaa Tarjouspostin tilauksen vastaamalla viestiin. Viesti palautuu postituslistalle ja sitä kautta kaikille alkuperäisen sähköpostin saaneille henkilöille. Kouvolalainen ei ole yksin vastalauseensa kanssa. Peruutuksia tulee tunnin sisään useita. Viestejä tipahtelee kymmeniä – tuhansien ihmisten sähköposteihin. Tilanne ei ole enää tulenarka vaan räjähdyspisteessä.Continue Reading..

 

Kommentit (0)
18
Mar

Niin seksikäs kuin selain voi olla

Hetkinen? Nettiselain johon täytyy kirjautua sisään? No kirjauduin, enkä kadu.

RockMelt on selain, joka toimii yhtä vikkelästi ja vakaasti kuin Googlen Chrome. Itse asiassa se on eräänlainen Chromen päälle rakennettu SoMe-sovellus. Meinaa sitä, että RockMeltillä surfatessa käyttäjä näkee kahdessa sievässä sivupalkissa koko ajan mitä Facebookissa, Twitterissä tai vaikka Kemppisen blogissa tapahtuu.

Statuksien, twiittien, tiedostojen ja linkkien jakaminen on tehty suorastaan hävyttömän helpoksi. Aivan mahtava tuote – tein RockMeltistä koneeni oletusselaimen vartin testiajon jälkeen.

Sitä paitsi selain on testattu vaativissa Pohjolan oloissa – hurjimpien huhujen mukaan RockMeltissä toimii jopa Sampon verkkopankki.

p.s.

RockMelt on testivaiheessa ja sitä kokeillakseen täytyy pyytää kutsu suoraan selaimen kehittäjiltä tai FB-kavereilta jotka sitä jo käyttävät. Kirjauduttaessa annetaan sovellukselle lupa tiettyjen yksityisyysasetusten jakamiseen Facebookin kautta. Varovaiselle netin käyttäjälle vaatimuslista saattaa näyttää pelottavalta, mutta luotan tekijöiden politiikkaan.

 

Kommentit (0)
11
Elo

Koukussa valoon

Kaikki alkoi edellisessä työpaikassani, kun sain joulubonuksena sellaisen. Se mahtui taskuun ja sitä oli helppo käyttää.

Tähtäilin sillä esikoisemme ensivaiheita ja lomakohteiden jättiläispitsoja. Into laajeni ja pian sen oli oltava melkein koko ajan saatavilla.

Luin manuaalin ja sitten se kamera alkoi säkättää tauotta. Piti saada parempia ja tarkempia räpsyjä. Asensin laitteeseen puolilaillisen ohjelmiston, joka lisäsi pokkariini järjestelmäkameran ominaisuuksia.

Mutta enää ei kenno riittänyt. Piti saada isompia, sävykkäämpiä ja tarkempia kuvia. Kaveri kulman takaa lykkäsi käteen vanhan digijärkkärinsä, ihan vaan koekäyttöön. ”Ota rauhassa tuntumaa, kokeilu ei maksa mitään.” Sitten se oli saatava omaksi.

Oli myös saatava tietää lisää valosta, ajasta ja herkkyydestä. Haalin kirjoja ja lisävarusteita; linssin suotimia, tripodeja, loittorenkaita. Piilottelin Foto-Rajalan muovikasseja vaimolta. Ryömin pusikoissa putki ojossa ötököitä etsien. Eksyin suurkaupungeissa, koska matkakumppanini eivät jaksaneet odottaa sitä oikeaa auringon kulmaa. Ymmärsin olevani koukussa.

Sitten löysin valokuvauspäiväkirja Blipfoton ja sain uskottavan syyn kantaa kameralaukkua jatkuvasti mukana, koska jokaiselle päivälle on löydyttävä siitä kertova otos. Viime viikonloppuna kuvasin sadannen blippini. Toisin sanoen elämääni voi selata reilu sata päivää taakse päin täällä.

Blipfoton Bill & Ted -tyylinen ”be excellent to each other” -kritiikki sopii mainiosti kaltaiselleni fotonistille; mitättömästäkin kuvasta saadut vuolaat kehut antavat kelpo syyn pyrkiä parempaan tulokseen seuraavana päivänä: ”Lovely colors! Brilliant details! Awesome!”

Puolet Blipfoton hauskuudesta onkin toiset blippaajat. Muiden harrastajien mieltymykset ovat kiinnostavaa ja hupaisaa seurattavaa. Yksi kuvaa joka sunnuntai kirkon, toinen jokapäiväisen leipänsä (brittikeittiön herkut, huh!). Blipfoto on myös erittäin yhteisöllinen – esimerkiksi juuri eilen sain yhdysvaltalaiselta rouvalta tarjoiluehdotuksen hollantilaisille paloviinarusinoilleni.

Itse koen tyytyväisyyttä kun muistikortille tallentuu skarppi ja kivasti sommiteltu kuva jostakin ruohonjuuritason elävästä. Etenkin heinäsirkat ovat antoisia kuvattavia. Pitäisi tosin saada vielä vähän suurempi makrolinssi. Ihan vähän suurempi vaan.

Fotomaraton Taiteiden yönä 27.8.2010

Aikaisemmin sivuillamme:

Koukussa blogeihin (Emmi)
Juosten kuvattu

 

Kommentit (1)
11
Kes

Puoliksi tehty

Lehden tekeminen on mahtavan kivaa, varsinkin kun tiimi on tiivis ja sävelet ovat selvät jo ensimmäisestä suunnittelupalaverista lähtien.

Löysin työpöytää siivotessani melkein ensimmäisen tuupparin Apteekkariliiton vuosikatsauksesta. Itse katsaus putkahti painosta jo muutama viikko sitten.

Kun aaltopituus on viritetty prikulleen asiakkaan taajuudelle, julkaisu voi olla jo ensi hetkistä lähtien vain tekemistä vaille valmis. Kuten kuvasta näkyy!

 

Kommentit (0)
19
Huh

Pieni sininen

Popot ovat sinisiä ja soikeita, ja ne jumaloivat hillovoileipiä.

Messukevät on jo pitkällä. Liikunta- ja retkeilygenreä edustava GoExpo oli tarjonnaltaan vähän vaisu, mutta iski silti kivasti kipinää ensi kesän rinkkareissuille. Vanhana Mopar-fanina taasen tykkään viettää lankalauantait American Car Showssa. Kuva&Kamera -messuilta jäi käteen läjä alennuskirjoja sekä arvokkaita muotokuvausvinkkejä alan nestorilta. Ensi viikonloppuna on vuorossa pohjoismaiden suurin pienoismalleihin ja radio-ohjattaviin vekottimiin keskittynyt Model Expo 2010.

Tästä päästäänkin notkeasti viime jouluun. Nuo meidän ipanat keksivät silloin, että kotonamme juoksentelee poppoja. Popot ovat sinisiä ja syövät pelkästään hillovoileipiä. Ovat niin vikkeliä, etteivät aikuiset niitä ehdi näkemään.

Naperot näkivät poppoja päivittäin ja välillä tuntui, että meillä oikeasti vilisee nurkissa sinisiä, perunan kokoisia ja muotoisia olentoja. Päätin yllättää muksut, ja jouluaaton vastaisena yönä väänsin tarkkojen tuntomerkkien mukaisen poppo-figuurin. Siis rautalangasta väänsin.

Läiskäytin sitten rautalankarangan päälle Super Sculpey -muovailumassaa ja kovetin poppo-prototyypin uunissa (keskitasolla 125°). Vartin paistamisen jälkeen hahmo oli jähmettynyt muotoonsa, ja päälle oli helppo sujauttaa takki ja hillovoileipä ohuemmasta massaviipaleesta. Sitten taas uuniin, ja popon jäähdyttyä oli viimeistelyn aika.

Erikoisesta askarteluajankohdasta johtuen ruiskumaalaus ei tullut kysymykseen, joten pensselöin värin tavallisella askartelumaalilla. Ruiskulla olisi toki saanut tasaista ja häikäisevää jälkeä. Hillon sävyyn sujautin vielä helmiäistä sekaan, jotta se kimmeltäisi kivasti valoa vasten. Sitten vielä lakkaa päälle.

Lopuksi koko poppo lahjakääreeseen ja paketti kuusen alle. Vähän kyllä mietitytti, että särjenkö ipanoiden illuusiot muovaamalla todeksi heidän keksimänsä mielikuvitusolennon, mutta pienen projektini onnistumisen sinetöi välitön reaktio aattoaamuna: ”Hei! Kuusen alla on poppo!”

Model Expo 23.-25.4.2010 Helsingin Messukeskuksessa
Super Sculpeyta myy esim. Hobby Point.

P.S. Jos kiinnostaa, niin valmistusvaiheita voi tiirailla tarkemmin täältä.

 

Kommentit (0)