Hieno kielemme on nuori, mutta monilla se sanoilla on pitkä historia. Tässä merkkipäivän kunniaksi kolmen ajankohtaisen sanan tarina.
MASKI, naamio tulee ruotsin sanasta mask, vanha muoto ranskan masque, myöhäislatinassa (noin v. 700) masca. Kantasana on arabian mashara, pilkka, ilveilijä. Italiaan siitä tuli maschera ja espanjaan mascara tai mascarade naamio, naamioitunut henkilö. Ranskassa loppuosa -arade putosi pois ja sana lyheni muotoon masque.
KANALJA on roisto, huijari, joka esimerkiksi myy huonoja maskeja ylihintaan. Tämä Aleksis Kivenkin teoksista tuttu sana tulee italian sanasta canaglia, joka on johdettu sanasta cane, koira. Espanjan muoto canalla lausutaan kanalja.
PÄRJÄTÄ tulee ruotsin sanasta bärga, muinaisruotsissa baergha, bäria, kätkeä pidättää, korjata talteen, korjata satoa, viedä turvaan, pelastaa. Gooteilla oli bairgan, muinaissakseilla bergan ja anglosakseilla berorgan ja muinaisslaaveilla brega, pitää huolta jostakin.
Indoeurooppalaisen kantakielen sanavartalo oli bhergh-, ja alkumerkitys kätkeä, piilottaa. Sittemmin sanat alkoivat tarkoittaa säilyttämistä ja pelastamista. Nykysaksan bergen on pelastaa, kätkeä, kätkeytyä.
Suomen pärjätä tarkoittaa menestyä, tulla toimeen. Kun on pantu talteen, tulee toimeen. Näin isät ajattelivat.
Hyvää pääsiäistä, kyllä me pärjäämme!
Sanojen alkuperäkuvaukset on lyhennetty ja mukailtu Veijo Meren teoksesta Sanojen synty.
