Olin keväällä 1990 viikon työharjoittelussa Lapin Kansassa. Niin sanottu kenttäkeikka tarkoitti sitä, että me Tampereen yliopiston toimittajatutkintolaiset valtasimme maakuntalehden ja vastasimme viikon ajan sen tekemisestä – tai ainakin niin oli tarkoitus. itse en voi kehua, että olisin uutispäällikkönä syttynyt journalistisiin mainetekoihin.
Rovaniemellä oli paljon muita houkutuksia. Aika paljon aikaa kului Jari Tervon kirjoista tutussa ravitsemusliikkeessä.
Hetkeni tuli viimeisenä iltana, kun lehteen piti kirjoittaa kurssin puumerkki, eräänlainen aprilliuutinen. Sellainen oli tapana – tai ainakin niin väitettiin.
Yksipalstaisen uutiseni otsikko oli lakonisesti ”Mallasjuoma laajentaa”. Se meni jotenkin niin, että panimo oli ostanut Lapin Kansan ja Joulumaan ja päättänyt muuttaa niiden nimet Lapin Siniseksi ja Juomamaaksi. Ideana oli se, että lehden logon ja silloisen olutmerkin Lahden Sinisen fontit muistuttivat toisiaan. Jotain muutakin yhtä surkeaa siinä oli.
Viimeisessä kappaleessa kerrottiin, että lehteä ovat viikon ajan tehneet tamperelaiset opiskelijat. Tuoteselosteesta huolimatta jotkut ottivat – tai ainakin halusivat ottaa – tekeleen todesta.
Paikallinen kaupunkilehti repi aiheesta sensaatiojutun, jossa Lapin Kansan päätoimittaja Heikki Tuomi-Nikula arveli, ettei tamperelaisilla ole vähään aikaan asiaa lehteen. Jokunen etelän julkaisukin taisi paheksua meitä toimittajan aseman väärinkäytöstä ja lukijoiden luottamuksen pettämistä.
Huono huumori kuitenkin kalpenee oikeiden Lapin Kansaa koskevien uutisten rinnalla. Kuten todettua, luottamusta joko on tai sitten sitä ei ole.
