Aika vaihtaa haravaa

Ohjelmistojätti Adobe pullauttaa aina puolentoista vuoden välein tuoreen ohjelmistopitkonsa ulos, ja viikko sitten se taas tuli.

Alan mestoilla on kohkattu CS4:n uusista ominaisuuksista jo loppukeväästä asti, ja eilen sitten pääsi Tennispalatsiin katsastamaan mitä näytettävää Adobe-miehillä on.

Sinänsä kätevää, ettei ole olemassa kuin yksi työkalusarja joka aika ajoin päivittyy. Esimerkiksi suntiona pitäisi jatkuvasti olla vertailemassa missä haravassa ovat piit sopivan tiuhassa ja mikä kahvinkeitin nopeiten tiputtaa messusumpit.

Tykkään lukea oppaita, katsoa tutoriaaleja ja opetella näppäriä trikkejä, koska haluan hallita työkaluni. Ellen täydellisesti, niin ainakin erittäin hyvin. Siksi pidän kovasti noista Adoben seminaareista. Esiintyjät ovat paitsi supliikkeja, myös aika hakoja hakkaamaan koneitaan.

Ei tosin johdu esiintyjistä, mutta eilen oli kuoleman rantapallo monesti läsnä. Lavalla sanailevan Englannin-elävän buuttaillessa ohjelmiaan, silmäilin aulassa jaettua brosyyriä:

Adoben CS4:llä luot näyttävää grafiikkaa ja digitaalikuvia sekä suunnittelet hämmästyttäviä taittoja paino-, web- ja mobiilijulkaisuihin.

Niin. On se kyllä hyvä, ettei enää tarvitse pähkäillä kuinka luoda hämmästyttävän hienoja ulkoasuja. Kunhan on alla uusin ja kiiltävin ohjelma.

Paristokäyttöinen miestenlehti

OP kirjoitti taannoin sanomalehden ja verkkolehden ympäristövaikutuksista. Laura taas lehden kannen merkityksestä.

Miehille suunnattu Esquire maksimoi lokakuun juhlanumerossaan sekä kannen huomioarvon että ympäristövaikutukset; kuuden nappipariston voimalla välkkyvän e-Ink -kannen elektroniset komponentit valmistettiin Kiinassa seitsemässä eri laitoksessa.

Kiinasta ne lennätettiin Dallasiin, Texasiin ja kuljetettiin sieltä jäähdytetyllä rekalla Meksikoon. Meksikossa niihin asennettiin manuaalisesti suojavaahtomuovit, jonka jälkeen valmiit kannet lähtivät niin ikään jäähdytetyillä rekoilla Kentuckyyn, Esquiren painoon. Lopuksi ympäriämpäri maailmaa, toki muoviin pakattuina. Ja painos on sen 700 000.

Uraauurtava ehkä, muttei erityisen siisti. Vai mitä tykkäätte? Videota Esquiren sivuilla.

Kuva: makezine.com

Toipilaana

Lääkäri määräsi minulle kahden viikon sairasloman leikkauksen rasituksista toipumiseen. Loman pituus lienee mitoitettu ruumiillisen työn tekijöille. Minulle riitti viikko.

Särkylääkkeet selättivät fyysiset kivut, mutta nettiriippuvuudesta aiheutuviin vieroitusoireisiin ei auttanut mikään. Kannettavani on lainassa op:lla, jonka oma kannettava rikkoontui jo, miten tän nyt sanoisi… jonkin aikaa sitten. Olen katsellut sillä silmällä Macin uusia kannettavia kuten tätä ihanuutta.

Olin ajatellut toipua lähinnä nukkuen ja kirjoja lukien. Toisin kävi. Kuopukseni sairastui, joten vietinkin aikani hoitajana ja seuraneitinä. Sain sentään luettua yhden kirjan – onneksi erittäin hyvän sellaisen.