Kiikarit kainaloon ja kytikselle

Todistin viime keväänä kerrostalomme pihalla epäreilua selkäsaunaa; desperadona saalistanut varpushaukka iski kyntensä räystäällä köllöttelevään kesykyyhkyyn, mutta otti hatkat heti kun huomasi tilanteella olevan silminnäkijöitä.

Niukkaruokaisina talvina varpushaukkojen ilmestyminen katukuvaan ei olekaan erityisen tavatonta, mutta Birdlife Suomen organisoima Pihabongaustapahtuma sai viime sunnuntaina harvinaisen komean lähtölaukauksen, kun Kauppatorilla havaittiin merikotka!

Niille keitä siivekkäät kiinnostavat lajiin katsomatta, suosittelen kahta kiehtovaa kuvakirjaa, jotka jäivät Joulupukilta eteiseemme.

Pöllökärpäsen purema (Multikustannus 2009 / Kimmo Taskinen, Esa Kero) esittelee kaikki kotimaiset pöllölajit omissa elinympäristöissään kuvattuina. Älyttömät kuvatekstit ja kekseliäs taitto tekevät kirjasta hauskalla tavalla omintakeisen.

Huuhkajavuorella (Maahenki 2008 / Heikki Willamo, Leo Vuorinen) kertoo vanhan huuhkajan tarinoita konkarikuvaaja Heikki Willamon valokuvittamana.

PS. Alussa mainittu haukan pieksemä pulu pääsi jatkamaan köllöttelyään Pelastuslaitoksen hoiviin.

Juosten kuvattu

Elokuisen Taiteiden yön hauskinta ja hektisintä antia oli ehdottomasti Ylioppilaskamerat ry:n järjestämä Fotomaraton.

Ideana on hakea kisatoimistolta kahden tunnin välein neljä kuvausaihetta, ja valokuvata ne annetussa järjestyksessä iltaan mennessä. Filmisarjassa tämä on erityisen haastavaa, koska laukaista voi vain kerran ja meininki on muutenkin herran hallussa. Strategian, intuition ja tiimalasin välinen kamppailu on jännää ja innostavaa!

Kuukausi sitten käydyn maratonin tulokset julkistettiin tänään. Minun ja kuomani Jarnon kuvasarja pääsi palkintosijoille. Vuonna 2005 — kun viimeksi osallistuimme yhdessä — voitimme kisan tällaisella gallerialla .

Inspiraatioita ja anarkiaa

Visuaalisen työn tekijälle tulee aika ajoin tukos. Pitää luoda niin vimmatusti, mutta ei aina keksi, että mistä sitä taas ammentaisi. Inspiraation hakuun käytän usein tylsästi Googlea, mutta myös sivustot kuten FFFFOUND, FWA ja Inspiredology ovat näppäriä aivojen herättelijöitä. Parhaiten ajatuksia huuhtelevat kuitenkin elokuvat. Hämyinen teatteri sekä elokuvakankaalle pläjähtävät tarinat, kuvat ja äänet saavat ideat pörräämään.

Tänään pärähti käyntiin Rakkautta ja Anarkiaa -festivaali, jossa en ole koskaan käynyt. Nyt aion mennä. Pitää vain ensin selvittää mitkä rainat kaikista 130:sta elokuvasta eniten kiinnostavat. Huh. On syytä siis valita se genre, josta ei itse mitään vielä tiedä. Vaikka “Venäläinen elokuva tänään” tai “Monitasoinen Aasia”.

Onneksi festivaali kestää useamman päivän, niin ei heti tarvitse päättää (jos vain lippuja riittää). Mielestäni olisi kyllä mukavampaa, että näitä eri maista ja tyylisuunnista tulevia pätkiä voisi ihan ilman festivaalejakin käydä katselemassa. Mutta kankailla amerikkalainen elokuva jyllää yhä – ainakin toistaiseksi.

P.S. Elokuvista puhuttaessa ei pidä unohtaa niiden julisteita. Niin uudemmista kuin vanhemmistakin elokuvajulisteista irtoaa ajatuksia myös omiin projekteihin. Eikä vähiten typografian osalta.

Vauhdikas fontti

Fonttinikkarit Pierre & Damien ja kilpa-ajaja Stef van Campenhoudt tekevät fontin auton rengasjäljistä. Jäljet pisteytetään tietokoneelle mediataiteilija Zachary Liebermanin luomalla softalla.

Kysymys on tietenkin Toyota iQ:n mainonnasta. Hauskaa ja kekseliästä! Autot eivät minua juurikaan kiinnosta, enkä ollut kuullutkaan Toyota iQ:sta ennen tätä.

Fontin voi ladata täältä: nl.toyota.be/iqfont

Elämä on helppoa

Rakastan kesäpaikkaamme Kainuussa enkä keväällä malta odottaa, että pääsen sinne. Lomalta palaaminen on kuitenkin neljän mökkiviikon jälkeen melkein yhtä mukavaa kuin lomalle lähtö.

Näistä osaa taas nauttia:

• vettä tulee hanasta
• vettä tulee hanasta myös lämpimänä
• likaiset astiat voi laittaa pesukoneeseen
• likaiset pyykit voi laittaa pesukoneeseen
• uhmaikäiset voi laittaa päiväkotiin
• kotona on uuni, pakastin ja liuta muita käteviä kodinkoneita
• ruokakauppoihin kävelee muutamassa minuutissa

P.S. Vietin koko lomani tarkoituksellisessa nettipimennossa. On se mahdollista – jopa suositeltavaa. Päivittäisaskareiden, uimisen ja saunomisen lisäksi luin läjän lastenkirjoja (ääneen) ja jopa muutaman aikuisten romaanin ihan itselleni. Sofi Oksasen Stalinin lehmät on hieno kirja. Lukekaa!

Kolossaalinen mediatapahtuma

Suuteleeko tätä pokaalia Barcelonan Lionel Messi vai Manchester Unitedin Cristiano Ronaldo? Minäkin pääsin aika lähelle. Oli pakko seurata perässä, kun jopa italialaismummot astelivat kuvauttamaan itsensä Mestareiden liigan palkintokannun kanssa. Jonottajia taisi olla hieman enemmän kuin taustalla näkyvälle Colosseumille.

Mestareiden liigan markkinointempaus oli nerokas. Maailman vanhimmalla stadionilla syntyi tähtikulttuuri, jota nykyiset jalkapallomiljoonäärit edustavat.

Gladiaattoritaisteluissa yleisön paikat jaettiin sosiaalisen aseman mukaan. Raunioilla sponsori Sony jakoi vip-lippuja muistuttavia kaulanauhamainoksia, jotta voisimme leikkiä hetken olevamme etuoikeutettuja.

Loppuottelu myytiin loppuun aikaa sitten, mutta kolossaalista mediatapahtumaa Rooman olympiastadionilla voi katsella helposti kotisohvaltakin. Ottelua seurataan 36 kameralla, paikat on varattu 120 televisio- ja radiokommentaattorille, 620 kirjoittavalle toimittajalle ja 180 valokuvaajalle.

Lentokenttämyymälässä ei kuitenkaan olisi saanut kuvata alkoholin myyntikiellosta kertovia kylttejä ja teippauksia. Ilmeisesti brittifanien hillitsemiseksi alkoholin myynti kiellettiin Rooman lentokentillä jo tiistaina. Italialaiseen tapaan kentältä löytyi silti baari, josta pystyi ostamaan viinejä ja joitakin liköörejä.

Illan loppuottelu täytyy kuitenkin katsella ilman tuliais-Limoncelloa ja Camparia.

Sä kasvoit neito kaunoinen

Outi täyttää tänään 28 vuotta. Päivänsankarin ikuista laihdutuskuuria kunnioittaen unohdamme kakut ja leivokset. Suklaakonvehdit ja kermakarkitkin ovat ihan pikkuruisia.

Muita tänä vuonna 28 vuotta täyttäviä:

• Ensimmäinen kuulento
  Loimaan kaupunki
  Porvoon sairaala
  Väestörekisterikeskus
  Kalle Vanhapelto (Lauran pikkuveli)

…

Onnittelut kaikille!

Pikku ehdotus

Laura repi helmikuussa hiuksiaan, kun kaksi kilpailevaa teleyritystä aloitti jokavuotisen mittelön puhelinluettelon paksuudesta. Hän purki tuntojaan blogiimme, ja toivoi ehdotuksia luetteloiden kierrätysvaihtoehdoista. Kokeilin, ja ainakin Fonectan käyttämästä paperista saa mahtavan hyvää paperimassaa, josta voi luoda vaikka vinkeän ja pinkin autoradan Matchboxin pikkuautoille. Näin se menee:

Aloitetaan ottamalla talteen pitserioiden ja optikkoliikkeiden tarjouskupongit siltä varalta, että joskus tulee nälkä tai ettei näe.

Seuraavaksi revitään luetteloiden sisäsivut niin pieneksi silpuksi kuin käsin saa. Mieluiten nakuna. Silppu sekoitetaan lämpimään veteen ja liisteriin. Koska kenenkään kaapista ei kuitenkaan löydy liisteriä, sen vastikkeeksi käyvät aivan hyvin esim. vehnäjauhot ja Eri Keeper. Seos möyhennetään veteläksi pehuksi ja lopuksi tiristetään ylimääräinen neste pois.

Maasto täytyy muotoilla ohuista massakerroksista, koska peukaloa paksummat knöllit eivät tule kuivumaan. Ikinä. Huikeat korkeuserot saa parhaiten aikaan läiskimällä massaa liimalla siveltyihin styroksikukkuloihin.

Annetaan pienoismaailman kuivua vähintään 48 tuntia. Maalaus aloitetaan tummista sävyistä ja viimeistellään tsekkiläisellä kuivaharjaustekniikalla, sutimalla vaaleat sävyt kevyesti maaston huippukohtiin. Tavalliset askarteluvärit soveltuvat tähän mainiosti, koska niiden jälkeä ei tarvitse lakata, kuten peiteväreillä tehdessä.

Valmis!

Model Expo Helsingin messarissa 3.-5.4.

Osallistu suunnittelukilpailuun!

On jälleen aika kiikuttaa vanhentuneet puhelinluettelot paperinkeräyslaatikkoon ja sijoittaa uudet katalogit hyllyyn pölyä keräämään.

Fonecta toimitti jo omat tuhat sivuansa Helsingin seudun puhelinnumeroita. Eniron versiot toimitetaan lähipäivinä.

Kuinka tämä hulluus voi jatkua vuodesta toiseen? Käyttääkö joku vielä painettuja puhelinluetteloita? Entä onko joku joskus tarvinnut niitä kaksin kappalein?

Julistan suunnittelukilpailun puhelinluetteloiden hyötykäytön kehittämiseksi. Kilpailu on kaikille avoin. Paras ehdotus palkitaan.

Suomen Kongo

Työskentelin 80-luvun lopulla vuoden Kongon kansantasavallassa. Se on kaimaansa ja naapuriansa Kongon demokraattista tasavaltaa (silloista Zairea) huomattavasti pienempi ja tuntemattomampi maa. Tämä Kongo on Ranskan entinen siirtomaa. Se toinen Kongo on ollut Belgialaisten hallussa.

Pienuus on tietysti suhteellista. Afrikassa kaikki on suurta. Kaksiulotteinen maailmankartta kutistaa päiväntasaaja-alueita ja venyttää napoja niin, että kukaan ei uskoisi, että tämä pienempikin Kongo on Suomen kokoinen. Se suurempi taas, no, se on kai jotain Euroopan kokoluokkaa.

Täällä Suomessa on pieni, neljän tuhannen asukkaan kunta nimeltä Savitaipale. Maailmankartta ei tee kunnalle vääryyttä. Savitaipaleen kirkonkylässä on posti, apteekki, alko, kunnantalo, kirjasto ja muutama ruokakauppa. Junalla Savitaipaleelle ei pääse. Kepulaiset maanviljelijät jyräsivät aikanaan rautatiehankkeen, koska pelkäsivät peltojensa puolesta. Kuutostiekin kiertää kunnan kaukaa samasta syystä.

Nyt Savitaipaleelle ollaan rakentamassa pilvenpiirtäjää.

Sen pienemmän Kongon pääkaupunki on nimeltään Brazzaville (noin 1,5 milj. as.) Kaupunki on Kongo-joen rannalla ja joen toisella puolella kohoaa sen suuremman Kongon pääkaupunki Kinshasa (noin 7,5 milj. as.).

Legendan mukaan Kongo-Brazzaville sai 1980-luvulla Ranskasta rahoituksen valitsemaansa rakennuskohteeseen. Miljoonakaupungissa oli ainakin vielä tuolloin monin paikoin avoviemärit, joten viemäröinti oli puutelistalla kutakuinkin ensimmäisenä.

Toisella puolella jokea häämöttivät suuren ja mahtavan naapurin Kongo-Kinshasan tornit. Kongo-Brazzaville ei halunnut jäädä niiden varjoon. Viemäriverkosto ei todellakaan olisi näkynyt naapuriin, joten sellaisen rakennuttaminen olisi ollut silkkaa rahan haaskausta. Arvaatte varmaan – Brazzavilleen rakennettiin pilvenpiirtäjä.

Savitaipale on jo saanut oman pilvenpiirtäjänsä ansiosta enemmän näkyvyyttä ja huomiota kuin kenties vuosikymmeniin. Siltä osin hanke lienee onnistunut tavoitteessaan. Nyt pitäisi vielä saada kirkonkylään rautatie tai edes suora linja-autoyhteys Helsinkiin. Toisaalta peltojen alle saisi varmaan mahtavia parkkihalleja pääkaupunkiseudulta pilvenpiirtäjäosakkeen ostaville kesälomalaisille.

Tai ehkä Savitaipaleen pilvenpiirtäjään voisi majoittaa pakolaisia. Kongon demokraattisessa tasavallassa heitä on tällä hetkellä pari miljoonaa.