Afrikan ja Mersun tähti

Lääkäri Aki Hintsan loikka Etiopian kurjuudesta F1-eliittiin on huikea. Seuraavaksi formulakuskien virittäjä saattaa piiskata vähän isokenkäisempiä mersumiehiä.

- Huippujohtamisessa ja F-ykkösissä on paljon yhteistä. Samat lainalaisuudet pätevät suorituskyvyn parantamiseen.

McLaren-Mercedeksen lääkäri Aki Hintsa keskeyttää haastattelun, koska hänen täytyy käydä ostamassa lisää pysäköintiaikaa autoonsa. Parkkisakko Porschen ikkunassa ei ehkä olisi kummoinen lovi miehen lompakossa, mutta Hintsa on tunnollinen ja tarkka ihminen.

Varsinkin siitä hän on tarkka, ettei tule kuvatuksi oman urheiluautonsa kanssa. Työsopimuksen mukaan haastatteluissa esiinnytään vain tallin moottorimerkin seurassa.

- Hilton on yhteistyökumppaneita, joten se voi hyvin näkyä, vihjaa Hintsa kuvaajalle.

Lue lisää…

Tähtäimessä lääkäri

Remontissa olevan Meilahden sairaalan sisääntulolabyrintin edessä pyörii tavallista enemmän suuntaa hakevia ihmisiä. “Olen vihainen omainen”, kertoo pukuun pynttäytynyt tuttu mies ovella, kun järjestäjät opastavat paikalle saapuvia avustajia oikeisiin kohteisiin.

Hississä toinen saattajistamme esittäytyy Irinaksi. Ehdin jo mielessäni ihmetellä kuinka bisnesmäisesti elokuvaväki nykyisin pukeutuu, ennen kuin tunnistan jakkupukuisen naisen Irina Björklundiksi, elokuvan terveysministeri Anne Hartelaksi.

Ministeriltä tallennetaan muutama repliikki työääneksi, ja Björklund poistuu. Ohjaaja JP Siili siirtyy kohtaukseen, jossa sydänkirurgia näyttelevä Petteri Summanen tapaa osaston käytävällä itselleen hyvin läheisen potilaan.

Lue lisää…

Kamerakuume iski sairaaloihin

Sairaalamaailma kiinnostaa nyt kovasti kotimaisen draaman ja tosi-tv:n tekijöitä. Tai oikeastaan voi sanoa, että sairaalat ovat innostuneet tekemään kotimaista elokuvaa ja tosi-tv:tä. Suomen Idolsin neljäs tuotantokausi on alkamassa, ja terveydenhuollossakin halutaan kameroiden eteen.

Kiljavan sairaala saattaa päästä jopa Oscar-raadin eteen, jos Petri Kotwican Mustan jään menestys jatkuu. Berliinin elokuvajuhlien kilpasarjassa nähtyä elokuvaa on sponsoroinut muun muassa Oriola ja GE Healthcare.

Jouluna saa ensi-iltansa JP Siilin Blackout, jossa koomasta herännyt sydänkirurgi jahtaa ampujaansa ja joutuu matkalla miettimään myös ammattinsa etiikkaa ja arvovalintoja. Trilleri on kuvattu aidoissa ympäristössä Meilahden sairaalan teho-osastolla, Syöpätautien kilinikalla, Töölön sairaalassa ja Espoon Jorvissa.

Lue lisää…

Harhaluuloja verkkoapteekista

Suomalaiset valitsevat apteekkinsa sijainnin perusteella. Apteekkarilehden selvityksen mukaan myös aukioloajat vaikuttavat. Tulos tuskin on yllätys kenellekään, sillä vähissähän kilpailukeinot ovat.

Yrityksiä kehotetaan usein kehittämään vahvuuksiaan. Siinä on tekemistä, sillä apteekit sijaitsevat jo parhailla liikepaikoilla. Apteekki puuttuu vain seuduilta, joissa toiminta on kannattamatonta.

Apteekkaripäivillä esiteltiin vaihtoehtoja syrjäseutujen palvelemiseksi. Kuopion Lääkeinformaatiokeskuksen johtajaa Petri Krögeriä harmitti, kun apteekkiautomaatti varasti huomion. Turha syyttää toimittajia siitä, että tekniikkahullut suomalaiset innostuvat härveleistä. Tekstiviestin näprääjien sosiaaliseen luonteeseen sopii asioida koneen kanssa.

Onhan järjestelmän taustalla tietysti etäneuvontaa. Se voi olla asiakkaalle mukavasti etäisempää kuin ummetuslääkkeen ominaisuuksista jutustelu tutun apteekkarin tai farmaseutin kanssa.

Lue lisää…

Tarkoitus pyhittää

Oulun virkamiesten perustelut hankintalaista poikkeamiseksi ovat jopa keskenään ristiriitaisia.

Jos kaupungin työterveyshuollon sopimus on edullinen, mitä menetettävää on kilpailutuksessa? Samassa muistiossa todetaan, että toimialan kilpailu kiristyy. Tästä Oulu jää asiakkaana osattomaksi neljäksi vuodeksi.

Jos sopimus on kilpailukykyinen, miksi sen kilpailuttaminen vaarantaa kaupungilta siirtyvien työntekijöiden aseman uudessa yrityksessä? Yhteisyrityksen kumppaneilla on saman verran asiakkaita, mutta kaupungilla 166 ja ODL:llä 96 työntekijää.

Ehkä kilpailu pakottaisi uuden yrityksen leikkauksiin. Henkilökunnan etujen turvaaminen varmistaa liikelaitoksen yhtiöittämisen.

Alalla on kuitenkin niin suuri työvoimapula, että poliittista keplottelua työpaikkojen suojaamiseksi täytyy ihmetellä. Alueen markkinajohtaja ei saa hyvää starttia, vaikka siihen pyrittiin.

Lääkäripalveluyritysten yhdistyksen uusi toiminnanjohtaja Ismo Partanen aloitti LPY:n profiilin nostamisen. Oulun tapauksessa LPY huomautti kaupunkia, vaikka osapuolena oli yhdistyksen oma jäsen.

Partanen lobbaa palvelusetelin ja sairausvakuutusten korotusten puolesta. Julkisten leikkaussalien yksityiskäytön vastustaminen tuskin tuo irtopisteitä. Ehkä Partanen epäilee tilojen vuokraamisen johtavan siihen, että sairaalan omat lääkärit hoitavat iltaisin toista jonoa. Ensimmäinen etenee hitaasti.

Lääkärikin on ihminen, eikä valkoinen takki suojaa moraaliselta hasardilta.

Lue myös aiheeseen liittyvät uutiset:

• Sairaanhoitopiirit polkevat hankintalakia, 9.5.2008
  Markkinaoikeus kielsi Oulun työterveysostot, 21.5.2008/23.5.2008

Nalle ja Hippokrateen vale

Erikoissairaanhoito edusti taas huippua, kun HYKS vietti 50-vuotispäiviään.

Jopa juhlaseminaarin juontaja, konsultti ja professori Petri Parvinen kyseli, pitääkö sitä huippulaatua toistaa ja epäili, ettei hoidon organisointi ole niin huipputasoista.

Itse seminaari kysyi tarvitaanko yliopistosairaaloita. Vastaamassa olivat Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin johtaja Aki Linden, Sammon konsernijohtaja Björn Wahlroos, HUS:n toimitusjohtaja Kari Nenonen, Sitran yliasiamies Esko Aho ja Helsingin apulaiskaupunginjohtaja Paula Kokkonen. Yksikään ei ole tunnettu terveyspehmoilusta.

Tosin Linden ja Wahlroos ovat nuoruudessaan hakeneet perspektiiviä myös äärivasemmalta. Varsinaissuomalaisten keskinäinen debatti lipsahti sielujen hyrinäksi.

Lue lisää…

Niksejä dosetin keventämiseen

Äitini, eläkkeellä oleva tehyläinen, näki televisiosta vanhusten ylilääkintää käsittelevän uutisen ja herkesi siunailemaan omaa kohtaloaan. Suotta määräävät lääkkeitä terveelle ihmiselle, joka ei ole ikinä mitään sairastanut. Äitiä on turha muistuttaa infarktista ja muista sairaalareissuista, sillä hän ei muista. Uutiset lääkkeiden liikakäytöstä näyttävät silti jäävän hänenkin mieleensä.

Mtv3 esitteli 45 minuuttia -ohjelmassa tamperelaisen 88-vuotiaan mummun esimerkkinä siitä, kuinka Suomessa hoidetaan satoja vanhuksia hengiltä holtittomalla pillerikuurilla. Pienikin infektio voi olla kohtalokas, kun se johtaa kierteeseen, jossa sopimattoman lääkkeen oireita hoidetaan toisella väärällä lääkkeellä.

Ongelmasta on puhuttu vuosia, mutta se on vain pahentunut. Lääkärit vaihtuvat entistä nopeammin, eikä kenelläkään ole aikaa tarkistaa, mitä mummolle tai vaarille on aiemmin määrätty. Maikkarin mummulle kävi hyvin. Valveutunut tytär kiskoi äitinsä pois uhkaavasta saattohoidosta ja ryhtyi itse leikkaamaan lääkitystä.

Lue lisää…

Katso ja anna toisten kuolla

Harva tv-ohjelma saa koskaan sellaista julkisuutta kuin TV2:n kuolemaa käsittelevä sarja jo vuotta ennen kuin ensimmäistäkään jaksoa on lähetetty.

Tekijät voivat kiittää asiasta iltapäivälehtien taitavia kärjistyksiä. Banaali tosi-tv ja intiimi kuolema ovat raflaava yhdistelmä. Maassa, jossa yksi tv-esiintyminen tekee ihmisestä tähden, on mahdollista sanoa, että Yleisradio värvää kuolevia tv-tähdiksi.

Pelkkä ajatuskin herättää tunteita. Arkkiatri tyrmäsi idean, mielenterveysseura lähti tukemaan ja kirkko suuttui.

Terhokodin johtaja, ylilääkäri Juha Hänninen näkee, että onnistuessaan sarja voisi riisua kuolemasta turhaa mystiikkaa. Hän esitti kuitenkin aamu-tv:n keskustelussa huolensa siitä, miten ohjelmassa esiintyminen vaikuttaa kuolevan ihmisen läheisiin.

Kuusiosaiseksi tarkoitettu ”Viimeiset sanani” perustuu hollantilaiseen formaattiin. Siinä kuvataan kuolevan viimeisiä vaiheita ja näytetään lopuksi vainajan videotestamentti.

Lue lisää…

Itämeri, iso pesualtaamme

Nuori Heikki Kinnunen pesee astioita meressä, ruikkaa pesuainetta sekaan ja piirtää kädellään kaaren kohti ulappaa. ”Iso pesuallas”, venyttää näyttelijä rempseästi kameralle.

Television alkuaikojen mustavalkoinen pesuainemainos hymyilyttää. Eihän kukaan enää kehtaa huuhtoa astioita meressä, vaikka Itämerestä onkin tullut pesuallas paljon konkreettisemmin kuin Kinnunen joskus 60-luvun alussa tarkoitti.

Olen pessyt mattoja Kaivopuiston laitureilla. Tapa on hiipunut, sillä vesipesua sietävät räsy- ja puuvillamatot ovat tehneet tilaa sisal- ja nukkamatoille.

Lysti päättyy kokonaan, kun pesupöydät nostetaan rannalle Helsingissäkin. Nyt saattaa olla viimeinen hetki lotrata mattoja varpaat merivedessä.

Lue lisää…